Diginomadius-kärpänen

Ilmeisesti diginomadiksi tullaan samalla tavalla kuin hämähäkkimieheksi: diginomadius-kärpäsen puremasta. Kun sitä on kerran kokeillut, tietää varmasti, joko se on oma juttu tai ei. Ja jos se on – niin se on menoa.

Diginomadius
Tähti kutsuu — Tähti kutsuu

Diginomadi ei pysty aina olemaan niin liikkuvainen kuin haluaisi. Työtä tehdään nenä kiinni näytössä. Siinä tapauksessa, että haluaa tutustua siihen senhetkiseen olinpaikkaan, pitää ottaa edes muutama päivä vapaata. Se on yksi syy, miksi diginomadit liikkuvat paikasta toiseen hitaasti.

Yleensä haluamme päästä maassa kuin maassa muutaman pykälän turistitasoa syvemmälle. Siihen menee hetken aikaa, mutta se on vaivannäön arvoista. Muutamassa kuukaudessakin pääsee näkemään ja kokemaan sellaisia asioita, jotka turisteilta jää väistämättä väliin.

Toinen syy on siinä, että kämppä yritetään vuokrata vähän pidemmäksi ajaksi kerrallaan, että se tulisi edullisemmaksi kuin päivä- tai viikkovuokra. Ihmiset järjestävät oman arkensa eri tavoin, mutta yleensä oma kämppä on edullisin ja kivoin tapa asua. Ei pelkän vuokran takia, mutta myös elinkustannukset saa pienemmäksi, kun käy itse kaupassa, tekee välillä ruokaa kotona ja pesee itse omat pyykit.Ravintolassa syöminen kuukaudesta toiseen ei käy pelkästään kukkaron päälle, mutta kuka jaksaisi syödä samaa kananrintaa tai kalafilettä päivästä toiseen. Itse kokkaamalla saa juuri sitä ruokaa, mitä haluaa syödä.

Perheellisenä me vaihdamme paikkaa suhteellisen harvakseltaan. Nyt on vuorossa vasta neljäs maa. Kouluvuoden mukaan siirtyminen on tässä tapauksessa kaikkein luonnollisin tapa vaihtaa maisemaa.

Kolmantena syynä pidän sitä seikkaa, että työntekoa varten puitteet on oltavat kunnolliset. Junassa, lentokentällä tai kahvilassa työskenteleminen ei tarjoa sellaista ympäristöä, missä voi olla luovimmillaan. Kuitenkin pieni työstressi on päällä, vaikka positiivinen stressi se onkin.

Road Tripeistä

Diginomadius, in via — In Via – Tien päällä

Diginomadius ja into ajella päiviä yhteen menoon on sinänsä kaksi eri asiaa. Toisia puree vain yksi niistä kärpäsistä, toisia – molemmat.

On vaikea olla paikallaan pitkään ja tie taas houkuttelee eteenpäin, vaikka puitteet olisivat mitä kehnoimmat. Koronan runtelema Eurooppa ei ole tällä hetkellä kaikkein helpoin matkustuspaikka. Silti emme pysy paikallamme.

Menopeli on mennyt tänään vuosihuoltoon, ja uusi road trip on tiedossa.

Ilmeisesti minulta ei onnistu raportointi ihan livenä: ajaminen ja kirjoittaminen yhtä aikaa olisi oiva tapa päästä hengiltä. Ei nyt tähdätä ihan siihen.

Juurettomuudesta

Diginomadius, juurettomuus — Juurettomuus parhaimmillaan

Meidän vanhempien kohdalla on helppo sanoa, minkä maalaisia me olemme, mikä kieli on äidinkielemme, vaikka suoranaista paloa paluumuuttoon kumpikaan ei tunne. Lapsemme on vähän vaikeampi tapaus. Vaikka hän puhuu meidän molempien kieltä, äidinkielenään hän pitää englantia. Se on ollut hänen ykköskielensä kolmivuotiaasta lähtien. Se on ollut täysin tarkoituksellista: ilman sitä maailmassa ei pärjää. Mitä vahvempaa on kielitaito, sitä paremmat ovat mahdollisuudet.

Toiset ihmiset saavat voimansa omista juurista, ikiomasta reviiristä ja rutiineista. Toiset – uusista kokemuksista ja haasteista. Ihmiset ovat vaan erilaisia, sille ei ole mitään tehtävissä. Eikä varmaan pitäisikään.

Tavaramäärästä

Diginomadius, välttämättömät tavarat — Välttämättömyydet

Tässä kohta olisi pitänyt olla hirveä vuodatus siitä, miten paljon ylimääräistä tavaraa meillä on ja miten kaikki ei mahdukaan yhteen isoon farmarimalliseen henkilöautoon. Ei mahdukaan. Pari laatikollista joutuu lähettämään perässä. Tosin, perheellisenä diginomadina on hyväksyttävä se tosiasia, ettei ihan paljaana pysty matkustamaan. On oltava kasa kouluvaatteita ja erilaisia tarvikkeita. Omia tavaroita joutuu kuskaamaan sekä tietysti nykyajan työkalut vievät jonkin verran tilaa.

Viime talven palelin kesävaatteissa, koska en ottanut mukaan tarpeeksi lämpimiää kuteita. Kun vaatelähetys viimein tuli, iski korona. Kävi ilmi, että räjähtäneiden verskojen lisäksi en tarvitsekaan muuta vaatetusta. Kesäksi outfit muuttui kuluneiksi shortseiksi ja topiksi. Puolen vuoden aikana kulutin ne kaikki puhki, mutta en raaskinut ostaa uusia, koska kukaan ei kuitenkaan näe niitä. Niinpä kuljin kotona reiällisissä vaatteissa syyskuuhun asti. Nyt päätin luopua niistä, koska ne eivät enää pysy päällä.

Irtaimiston määrä on yleensäkin luultua suurempi. Silloin, kun pohditaan tavaran määrää, mieleen tulevat useimmiten omat henkilökohtaiset esineet, joiden hankkimista on harkittu pitkään tai joilla on tunnearvoa. Harvoin ne ovat kotitalouteen liittyviä. Keittiötarvikkeet, petivaatteet, pyyhkeet sekä kosmetiikkavarasto tekevät jo sellaisen vuoren, että mitään muuta takakonttiin ei mahdu. Vuokrakämppien varustetaso voi vaihdella suurestikin, joten osa tarvikkeista on hyvä olla omasta takaa.

Vaateröykkiötä on päältä päin katsottuna turha raahata mukanaan, mutta jokapäiväinen nyrkkipyykkäys on aika turhauttava asia. Kun perheessä on kolme ihmistä, pyykkiä tulee päivässä niin paljon, että se ei riittäisi rummulliseen, mutta kuitenkin ärsyttävän paljon, että sitä jaksaisi pestä käsin. Samalla tavalla astioiden käsinpesu on sen verran aikaa vievää ja turhauttavaa puuhaa kolmen hengen perheessä, että emme oikeasti koskaan vuokraa kämppää, jos siellä ei ole astianpesukonetta.

Päämäärästä

Tämän reissun päässä meitä odottaa vielä isompi kysymysmerkki kuin Portugaliin muuttaessa. Meillä ei ole varattuna mitään majoitusta Maltalla ja perillä odottaa valmiiksi iso keikka, jonka kimppuun pitää hyökätä heti saapuessamme. Toivottavasti loput työkalut saapuvat sinne ajoissa.

Kävimme Maltalla joskus turisteina, joten kovin paljoa maasta emme tiedä. Otetaan selvää paikan päällä.

Yksityisiin kouluihin siellä on pitkät jonot, joudutaan odottamaan vielä aika pitkään, eli nyt tulee jonkin sortin mahalasku valtion koulun pihaan. Oikeastaan ei haittaa mitään, perusvaatimus toteutuu, opetus tapahtuu englanniksi. Koulumaailmassa Maltalla on muutamia mielenkiintoisia juttuja, mutta niistä myöhemmin lisää.

Reitistä

Osa reitistä menee Rivieraa pitkin. Se on tietysti kyseenalaista, miten paljon siitä pääsee näkemään (erityisesti korona-pandemian takia), mutta odotukset ovat suuret.

Reitti on kieltämättä yksi Euroopan hienoimpia. Odotan innolla, että pääsen kuvaamaan uusia maisemia. Portugalin kuvia on kertynyt muutamia tuhansia. Nyt aion täyttää pilvipalvelun Espanjan, Ranskan ja Italian kuvilla. Jos sunnuntai-iltana kallistamme päämme sisilialaisen tyynyliinan päälle, olemme aikataulussa.