Viikko 10 – Mielikuvia

Viikko 10-2025 – Mielikuvia.

Viikko 10

Tällä viikolla päätin tarttua kevyempään aiheeseen. Kevätkin on näyttänyt nenäänsä täällä päin maailmaa, vaikka takatalvea eletään nyt taas.

Olen muistaakseni kirjoittanut säästä jo useampaan otteeseen, kun aihe on vaan niin kiva 😁. Olen varmaan tulossa vanhaksi.

Huomasin, että itsekin usein elän kalenterin enkä sään mukaan. 

Toki on olemassa paikkoja maailmassa, jossa kalenteri ja säätilat täsmäävät kiitettävästi (Malta tai Barbados vaikkapa, tai Algarve), mitä ei pohjoisen leveyksistä voi sanoa. Euroopan pohjoisimmilla alueilla, jossa samalla ajankohdalla voi olla parikymmentäkin astetta lämpötilaeroa, pitäisi osata pukea sään mukaan. Mutta kun se on niin tylsää… Sielu odottaa jo kevättä, mutta lämpömittari näyttää liki pakkaslukemia. 

Millaisia mielikuvia vuodenajat herättävät?

Aloitan tämänkin listauksen oman kalenterini mukaan syyskuusta. 

Syksy

Oma vuoteni alkaa syyskuussa, koska silloin pakosti pitää vaihtaa mielentila työmoodiin. Toki opettajan työvuosi alkaa jo elokuun puolivälissä, mutta silloin voi vielä leikkiä kesää: pukeutua rennommin koska ei ole opetusta, viettää illat kaupungilla kävellen ja viikonloput rannoilla. 

Syyskuun eka päivänä on sitten ängettävä itsensä työkamppeisiin, vaikka olisi kuinka hellettä. En tiedä, ehkä olen liian vanhanaikainen, mutta haluan pukeutua siististi ja näyttäytyä skarppina työpaikalla, en voi kuvitella itseäni shortseissa ja topissa opettamassa, vaikka se ei nyt missään säännöissä ole kiellettyä. Syyskuuni on oranssin keltainen, auringonlaskun taivaan väreissä. 

Lokakuuni on ruskan värinen, juuri näin kirjava. Lokakuusta asti kannan käsilaukussa sateenvarjoa. Ei se, ettei kesällä sataisi, mutta sateenvarjo ei kuulu kesävarusteisiin. Olen kastunut moneen otteeseen elo-syyskuussa litimäräksi, mutta en ota opiksi. 

Lokakuussa täällä Kaunasissa ei sada sen enempää kuin kesällä. Sateet alkavat vasta marraskuussa ja siitä lähtien on märkää ja koleaa sitten helmikuuhun asti.

Marraskuu on tietysti harmaa. Ei se oikeasti ole kokonaisuudessa niin harmaa, kuin mitä näen sieluni silmin. Ruskat vasta loppuvat marraskuun alussa täällä. Mutta se, että edessä odottaa pitkä kylmä ja sateinen kausi, antaa marraskuulle harmahtavan sävynsä.

Marraskuussa kuuluu palella. Koska on syksy eikä talvi. Ei talvitakkia voi laittaa vielä päälle, kun talvi ei ole vielä kunnolla saapunut. Venytän talvikamppeiden käyttöön ottamista viimeiseen asti.  Olen niinkin hullu, että silloin kun olen liikkeellä autolla, voin laittaa jalkaan avokkaat vaikka ulkona sataisi lunta. Inhoan talvijalkineita näin paljon. 

Marraskuussa luonnon värit sammuvat pikkuhiljaa ja harmaa vetinen sumu peittää maan. Masentava kausi.

Talvi

Talvessa minua kismittää eniten vaatteiden määrä, joka pitää vetää päälle joka ikinen kerta kun yrittää ulos. Inhoan kerrospukeutumista sydämeni pohjasta. Sekin on aivan inhaa, että sisään tullessani kerkeän hikoilemaan lävitseni ennen kuin pääsen riisumaan. Myös kaupassa käynti on täyttä tuskaa. 

Joulukuu on mielessäni hitsautunut jouluun ja se ainoa kerta, jolloin vietin joulun maassa, jossa sitä ei noteerata, minulle tuli tosi orpo olo. Uusi vuosi ei nyt ole ihan samanlainen juhla. 

Joulukuuni on yönsininen. 

Joulukuun alussa kaivan esille lämpimät neuleet ja käytän sinnikkäästi samoja vaatteita lämpötiloja katsomatta. Välillä palelen ja välillä tulee hiki. Mutta kun on talvi…

Tammikuussa kuuluu olla lunta. Sen takia tammikuu on mielessäni valkea. Itse asiassa se on ollut vain mielikuvana vuosikymmeniä. Niissä paikoissa Pohjois-Euroopassa, joissa talvia olen viettänyt, lumipeitettä on muistaakseni ollut tammikuussa pariin otteeseen kahdenkymmenen vuoden aikana. Muuten se on yleensä ollut koleaa ja harmaata. 

Tammikuusta odotan sitä ihmettä, että aurinko näkyisi viikkojen harmaan jakson jälkeen. Yleensä petyn. Eihän täällä mitään Etelä-Eurooppaa ole. Pohjoisessa kirkas ilma tulee yleensä kirpeän pakkasen kera. En siedä yli -10C pakkasia juuri lainkaan, minua alkaa vaivata kylmäallergia. Yritän päästä minimaalisella ulkoilulla ja 10 minuutin työmatka alkaa on kipurajallani.

Tammikuulla on kuitenkin uuden alun maine. Se auttaa kestämään pimeyttä ja kylmää.

Helmikuusta odotan ensimmäisiä kukkasia: lumikelloja ja krookuksia. Jos niitä ei saa edes kaupasta, pettymys on suuri. Helmikuussa minulla on usein nuhaa – osittain allergian takia ja osittain sen takia, että yritän epätoivoisesti vähentää vaatetusta. 

Helmikuu on tätä nykyään ystävyyden ja romantiikan kuukausi, mikä ei vieläkään istu itselleni mitenkään. Olen varmaan liian vanha ja ystävänpäivä on liian uusi juhla, jota ei omassa kalenterissani ole. 

Helmikuu on minulle krookusten ja hyasinttien kuukausi. Sen takia helmikuu on vaaleanlilan sävyinen.

Kevät

Kevät tuo hymyn huulilleni takaisin. No mikä kevät on oikeasti maaliskuu? Se on kevättalvi. Mutta toivoa on jo.

Naistenpäivää noteeraan juuri naisten oikeuksien päivänä. Sen takia minulle maaliskuu on keltainen kuukausi, ja siihen kuuluvat mimosat ja narsissit. 

Maaliskuussa kuuluu vaihtaa keväiseen vaatetukseen. Se on usein virhe. Tänäkin vuonna maaliskuu oli yhtä kolea kun helmikuu lukuun ottamatta paria lämmintä päivää. 

Huhtikuu on taas tulppaanien kuukausi. Viime vuoden huhtikuusta minulla on sekä rehottavien kukkapenkkien että lumisten kattojen kuvia. Saman viikon aikana lämpötilaeroja oli 20 astetta. Huhtikuussa kuuluu nauttia kahvia terassilla. Sormet välillä jäätyvät, mutta kun on kevät…  

Huhtikuuni on punainen kuin tulppaani tai unikko.

Toukokuuni on vihreä kuukausi. Kastanjat kukkivat ja nurmikot rehottavat.

Toukokuu on lupaus kesästä. Silloin tekee mieli iloita pikkuasioista ja unelmoida lomasta, johon on vielä täydet kaksi kuukautta työaikaa jäljellä.

Totta puhuen, toukokuu on edelleen kokeiden kuukausi, jolloin kuuluu panostaa täysillä työhön eikä mielikuvissa harhailuun. Mutta kun aurinko paistaa…

Kesä

Olen kesän lapsi, joten ei ole ihme, että se on itselleni vuodenajoista rakkain. Kesä on ihmisen parasta aikaa, näin heti elämän jälkeen 😉.

Kesäkuuni on turkoosi. Kesäkuussa päivitellään juhannussäästä ja tehdään kesälomasuunnitelmia, vaikka mitään lomaa ei olisikaan näköpiirissä. Itsekin olen ollut niitä ihmisiä, joilla kesäisin ei mahdollisuuksia lomailuun ole ollut. Tähän mennessä olen viettänyt kesälomaa kesällä kaksi kertaa. Viime vuonna olen viettänyt ensimmäisen kesälomani heinäkuussa. Täytyy sanoa, että se oli tosi hauskaa. 

Kesäkuu on sillä tavalla kiva, että koko kesä on vielä edessä. Illat ovat pitkiä, joten arkipäivisin kerkeää ulkoilla ja patsastella kahviloiden terasseilla. Pidetään vain sormet ristissä, että kesäkuussa on lämmintäkin 😁.

Heinäkuuni on taivaansininen, koska tykkään katsoa taivaaseen kesäisin. Taivaanranta on kesäisin upea. Heinäkuussa kuuluu olla lämmintä. Ja itikoita. Ötököitä tulee kyllä aina, vaikka ei olisikaan lämmintä.

Heinäkuussa kuljetaan kesäkampeissa, olipa sää mitä tahansa. Erityisesti oma rakkaus avokenkiin kostautuu usein. Mutta koska kesä ja kärpäsiä…

Heinäkuussa raahaan kaikkialle uikkarit. Viime vuonnakin olen kuljettanut ne mukanani joka paikkaan, eikä loppujen lopuksi käynyt uimassa kertaakaan missään: vedet eivät lämmenneet kunnolla koko kesänä, koska öisin oli yllättävän viileää. 

Kesä on kuitenkin Pohjolassa erityisen kaunis. Pelkkä se lämmittää, jos auringosta ei ole apua.

Elokuuni on kullankeltainen. En tiedä, mistä sellainen mielikuva on syntynyt. Ehkäpä auringon pehmenevästä hehkusta tai auringonkukista. Kullankeltaisia peltoja olen nähnyt pariin kertaan elämäni aikana, mutta vasta aikuisena. Olen urbaani-ihminen, jota maaseutu lomakohteena ei kovin paljoa kiinnostanut. Enemmän teki mieli rannalle ja vuorille. 

Elokuussa lempipuuhiani on tallustella rauhassa pitkin kaupungin katuja ja puistoja, merten ja jokien rantoja. Rakastan elokuisia auringonlaskuja ja pehmeän tummia iltoja, kun elämä hieman hidastuu kesähuuman jälkeen. 

Viikko 10-2025 – Mielikuvia.

Referenssit:

• Kalenterini – In Via – Arki ja Ajatuksia 
• Viikko 32 – Läpimurtoja – In Via – It’s My Life(style) 
• Uzbekistan Archives
• Kylmäallergia: totta vai tarua? – In Via – Arki ja Ajatuksia 

Viikko 10-2025 – Mielikuvia.