… niin kauan, kunnes jotain on pielessä. Viikko 2 – 2025
Viikko 2
Viikko numero kaksi on yksi näistä talvisista viikoista, joita ei tulisi noteerattua, jos en kirjoittaisi tätä blogia. Ne on aina täynnä töitä ja vilisevät ohitseni sellaisella vauhdilla, ettei niistä jää juuri lainkaan muistikuvaa. Letka harmaita, koleita päiviä, joita ei pysty erottamaan toisistaan. Ilmatkaan ei suosi.
Sen takia ne ovat hyviä lista-viikkoja 😁. Lista-viikko on itse keksimäni termi sellaisille ajanjaksoille, joilla ei tapahdu yhtään mitään sellaista, mitä voin julkaista blogissa. Toki, erilaisia työperäisiä katastrofeja ja riemuja sattuu koko ajan, mutta jos ne ei ole sidottu suoraan minuun, ei niistä voi puhua mitään.
Sen takia teen erilaisia listoja pitääkseni mielen virkeänä. Vähän kuin palapelit tai ristisanatehtäviä. Ai niin, tykkään myös sudokuista.
Asioita, joihin ei kiinnitetä huomiota, kunnes ne on pielessä
1. Terveys
Laisves Alejan kasvillisuutta
Ei terve ihminen ajattele terveyttään. Vaikka pitäisi. Näin ennaltaehkäisevästi. Onhan se helpompaa ylläpitää itsensä ehjänä kuin korjata vikoja jälkeenpäin.
Tämä on se kuuluisa itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista. Erityisesti perheihmiset tuppaavat laittaa kaiken muun edelle paitsi oman hyvinvoinnin. Se kostautuu turhan usein. Näin omasta kokemuksesta viisastuneena yritän ehtiä hierontaan nyt toista kuukautta putkeen.
2. Puhtaus
Kaunasin Vanhakaupunki
Huomasin vasta nyt kuvia katsoessa, että asuinympäristöni on hyvin puhdasta.
Luonto ympärilläni on puhdas: suuresta kävijämäärästä huolimatta roskia ei juuri missään näy.
Kaupunki on puhdas. Tuolloin joskus syksyllä kävelykadulla oli viikonlopun aikana markkinat. Ei se, että roskan roskaa olisi näkynyt missään maanantain aamulla, mutta katu on täynnä rasvaläikkiä. Erityisesti siellä, missä paistettiin spurguja. Spurgos on suosittu pikkuinen pyöreä munkki, jota tehdään raejuustopohjaisesta taikinasta. Paistetaan spurguja upporasvassa.
Seuraavalla viikolla oli tulossa pesuporukoita poistamaan rasvaläikkiä. Pieni kuorma-auto, kuution vesisäiliö ja painepesurin letku. Se kävi kätevästi.
Puhdasta on sinänsä siellä, missä ei sotketa, eikä siellä, missä siivotaan.
3. Auringonvalo
Laisves Aleja, Kaunas
Sinnepäin ei juuri katsota, jos sitä on paljon. Mutta jos aurinko on häviksissä hetken, alkaa ihmettely. Kerran Portugalissa kuulin sellaisen keskustelun, jossa joukko paikallisia päivitteli kovaan ääneen, että satoi jo viisi (ajatelkaa, kokonaiset viisi!) päivää putkeen. Ennennäkemätöntä!
Maltalla parin harmaan päivän jälkeen alkaa jo puhetta pitkästä pilvisestä jaksosta.
Hohoijaa… Kunhan he näkisivät tätä meidän kahden-kolmen kuukauden harmaata talvea.
4. Ruokakaupassa
Photo by Marianna OLE on Pexels.com
Olemme tottuneet siihen, että kaupoissa on aina ruokaa. Sitä tai tätä. Yleensä juuri sitä, mitä meillä on aikeissa ostaa. On meidän tuoretta lempileipää, oikean sortin maitoa tai jogurttia, suklaata tai hevia. Toki, hienoinen säätö on mahdollista: hedelmiä ja vihanneksia ostamme usein sesongin mukaan, kalaa vaikkapa tarjousten perusteella. On tuotteita, jotka päätyvät meidän ostoskoriin aina, ja sellaisia, joiden olemassaoloa emme edes tiedosta.
Auta Armias, jos rasvaton maito loppuu kaupasta tai juuri sitä oikeaa leipää ei ole hyllyllä. Se on katastrofi. Se on sitäkin haasteellisempaa, jos omaa suosikkileipää tai rasvatonta maitoa ei ole siinä maassa edes myynnissä. Onneksi tomaatteja on aina vähintään viittä eri lajia.
Kaikkien aikojen oudoin hamstraustapaus oli kuitenkin koronan aikainen vessapaperi-hysteriaa. Minulle ei tähän päivään asti auennut, miten nuo kaksi oli yhteydessä toisiinsa.
Näistä reaktioista näkee selvästi, kuinka riippuvaisia olemme ympäröivästä sivilisaatiosta, omasta habituksesta ja tavoistamme elää.
5. Ihmisoikeudet
Tammikuun 13. muistotilaisuus kaupungintalon edessä sunnuntaina: January 13: the Way We Defended Freedom – Lithuania’s Stance in the Face of the 1991 Soviet Aggression
Meistä suurin osa on kasvanut sivistyneessä, korkean elintason maassa, jossa toleranssi on kirjattu lakiin. Meillä on itsemääräämisoikeus, on ihmisoikeuksia ja perustuslaki. Velvollisuuksiin kuuluu mm. koulunkäynti ja verojen maksaminen.
Monellako käy mielessä, että koulunkäynti on oikeasti etuoikeuksiamme? Myös lapsuus on etuoikeus, jota monella ihmisellä maailmassa ei oikeasti ole.
Viikko 2 – 2025.
Referenssit:
Joo, vessapaperin hamstraus meni kyllä ihan överiksi. En muutoinkaan ihan tuota hamstraamista tajua.
niinpä, se oli aikamoinen mysteeri 🙂
Totta joka sana vaikka hymyillen luinkin. Helposti pidetään asioita itsestään selvinä. Moni muuttuu huolestuttavaksi jos se ei toteudu.
Terveys on yksi sellainen jota on itse miettinyt paljon. Olen aina ollut terve (paitsi migreeni joka on nyt hyvin hallussa). Ikää kun tulee niin väistämättä tulee jo ajatelluksi että se ei ole ikuista.
Terveydestä puhuen itseään on helppoa unohda arjen pyörteissä. Sen takia moni asia (tai sen puute) tuleekin yllätyksenä. Toisaalta, aika usein omiin tapoihin kangistuu, niin tutun asian puute pääsee yllättämään.
Hyvä kirjoitus! Terveys ja puhtaus -kyllä tulee nopeasti ikävä, kun niissä häikkää.
Viime lomallamme jäi välillä kaupasta jutut ostamatta kun tuotteita ei ollut saatavilla. Milloin oli kananmunat loppu. Naapurikaupastakin. Ja jogurtit. Sunnuntaina lappu kylmäkaapilla, että torstaina saapuu. Kotosuomessa kaipaan aurinkoa, mutta arvostan ruokatuotteiden helppoa saatavuutta.
Elämän helppoutta, mikä kotimaa tarjoaa, ei ole tuosta vain saatavilla monessa maassa. Sen osaa arvosta vasta silloin kun törmää maailmalla eriäviin järjestelyihin
Ihan bingo likimain joka kohtaan! Kun menettää terveyden tai hyvinvointiin tulee jonkinlaisia kupruja, ymmärtää, että olipa mukavaa päivää, viikkoa tai kuukautta ennen kuprua. Minulle tämä toimii toki niinkin, että joku lähellä sairastuu tai jollekulle sattuu jotain. Jo silloin alan pohtia, miten onnekas olen, kun olen terve.
Ruokakauppakin on itsestäänselvää, kunnes tosiaan se OMA tuttu kalkkunaleike tai luomumaito on päässyt loppumaan…ja pimeällä kaipaa valoa. Aina. Kun valoisa aika koittaa, muistaa iloita siitä pitkään (tämän olen siis oppinut, osaan arvostaa sitä myös silloin, kun sitä on).
Totta se on, pitää muistaa antaa itselleen aikaa ja huolenpitoa, mutta hyvin usein se unohtuu arjen keskellä.
Itse kaipaan nyt aurinkoa kahta kovemmin pohjoisen pimeinä talvina.