Viikko 36-2024 – Viikon oivalluksia.
Viikko 36
Viikko 36 on koetellut omani ja kollegoiden stressinsietokykyä perusteellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Liikkuvia osia oli tavallistakin enemmän uuden lukukauden aluksi.
Oli joukko uusia opettajia, jotka eivät tiedä yhtään mitään koulusta, opetussuunnitelmasta eikä Liettuasta ylipäänsä. Oli myös liuta uusia oppilaita, jotka ovat ilmestyneet ovelle päivä ennen koulun alkua ja joilla ei ollut mitään kokemusta koulumme opiskelualustasta, nettikirjoista tai bussien käytöstä. Lisäksi oli töykeitä maahanmuuttoviraston työntekijöitä (ei onneksi kaikki), virheitä koulun softassa, IB lukujärjestyksen soveltaminen jokaisen tarpeen ja toiveen täyttämiseen…
Mutta kuin ihmeen kaupalla siitäkin on selvitty.
Viikon oivalluksia
Viikonloppuna, viettäen mukavan hidasta aamua kahvikupin kera, huomasin yhden mainion jutun: Olen oppinut vuodessa niin paljon, että omaakin päätäni huimaa.
Olen opiskellut kahden aineen opetussuunnitelmat ja oppimäärät. Siellä, missä Business Management on suhteellisen tuore, interdisciplinaarinen aine, Economics on kehittynyt omaksi tiedekunnaksi parissa sadassa vuodessa ja nuorena tieteenä se kehittyy edelleen kovaa vauhtia. Joten se, mitä olen itse opiskellut yliopistossa, on nyt taloustieteen historiaa, ja opettaa täytyy täysin eri asioita. Toki myös Liiketalous kehittyy aineena jatkuvasti, vaikkakaan ei niin radikaalisti suuntaa vaihdellen kuten Taloustiede nykyään. Joten opiskeltavaa riitti.
Olen myös kehittänyt molemmissa aineissa omat kurssit: sisällön, tehtävät ja testit sekä oheismateriaalit ja vastausvihot.
Sen lisäksi osaan nyt käyttää suhteellisen sujuvasti koulun oikkuilevaa hallinta-alustaa. Olen päässyt sille tasolle, että pystyn neuvomaan muitakin. Sen voi rinnastaa supervoimiin 🤣.
Nyt bloginkin kirjoittaminen tuntuu vaikeammalta kuin oppitunteihin valmistautuminen.
Se minua hieman kaivertaa, että blogiin ei vaan millään tahdo riittää aikaa. En halua tuottaa sutta ja sekundaa, mutta kunnolliseen postaukseen menee monta tuntia. Sitä en ole koskaan oppinut, että vähempikin riittää 😁. Eli oppimista on vielä rutosti monessa asiassa.
Tässä sitten pakerrellessa…
Referenssit:
Onpa hienoa, että olet päässyt ns. niskan päälle työjutuissa. Ja että sinun puoleesi käännytään, kun on pulmia. Ja on muuten totta, että työt häiritsevät inhottavasti vapaa-aikaa ja blogin kirjoittamista. Siihen olisi kiva löytyä enemmän aikaa minustakin.
Tasapainoa työelämän ja vapaa-ajan välille on aika vaikea löytää. Työ tuppaa viemään leijonan osan elämästä kutenkin. Vaihtoehtona olisi downshiftaus. Tosin, sillä trendillä pärjää vain tropiikissa. Pohjoisessa rahaa ei riitä elämiseen.
Onnittelut uusista tiedoista ja taidoista! Mullakin menee blogipostauksiin paljon aikaa. Haluaisin oppia nopeammaksi, mutta kummasti sitä aikaa aina vaan kuluu, vaikka postaus olisi pitkälle valmiiksi suunniteltu.
Kiitoksia!
Itsekin tiedän, että perfektionismi ei kannata, mutta kun sen siemen on joskus kylvetty, sen on vaikea kitkeä pois. Mulla joka työhön menee paljon aikaa, usein suunniteltua enemmän, koska sisäistä kriitikkoani on vaikea pitää tyytyväisenä.
Ymmärrän ja tunnistan hyvin tunteen, joka syntyy tuosta kaikesta kaaoksesta, uudesta, uudesta oppimisesta ja ja ja. Mutta se tunne, kun huomaa, että siitäkin taas selvittiin, on mahtava! Upea juttu, että olet oppinut vuodessa paljon ja saanut työt hyvälle mallille – sekin palkitsee.
Se onkin erittäin tärkeä osata tiedostaa omia saavutuksia, koska opettajan työssä tuloksen arviointi voi olla vaikeaa. Vaikka moneen asiaan voi itse vaikuttaa, ei kaikki ole omissa käsissä.