Viikko 32-2024 – Läpimurtoja ihmiskunnan historiassa.
Viikko 32
Viikko 32 meni mukavasti lomaillessa ja matkustellessa lähiseuduilla. Tosin olimme laajentaneet reviirimme Puolan Suwalkiin asti.
Kaunas – Suwalki on seuraava moottoritien pätkä, joka tulee valmistumaan osaksi Via Balticaa. Osa tiestä on jo avattu liikenteelle ja osa on vielä vaiheessa.
Tämä retki sai minut pohtimaan sitä, miten elämä on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana. Uudet teknologiat mahdollistavat monia asioita, joista en voinut unelmoidakaan oman lapsuuteni aikana.
Myös se, kuinka helppoa ja nopeaa on tullut matkustamisesta moottoriteiden, lentoreittien, koko Eurooppaa halkovien bussi- ja junareittien myötä. Ja miten hyödyllinen kapine on älypuhelin ja nettikartta matkustamisessa.
Teknologinen kehitys on ilman muuta loistava mahdollisuus. Mutta miten välttää siinä piileviä uhkia?
Läpimurtoja
Luettuani Tyylimurun Tiinan kirjoituksen älypuhelimista aloin pohtimaan myös sitä, miten teknologian keksinnöt muuttavat yhteiskuntamme kehityksen suuntaa.
Ihmiskunnan historia on täynnä tarinoita onnistuneista läpimurroista tieteessä ja teknologiassa.
Aloittaa voi vaikka pyörän keksimisestä ja matematiikasta. Kumpikin on meidän sivilisaation peruspilareita. Ilman pyörää mikään teknologinen keksintö ei olisi mahdollista. Ilman matematiikkaa systeeminä mikään tiede ei olisi pystynyt kehittymään.
Pyörä, kovalevynä, oli vielä pari vuosikymmentä takaperin olennainen osa miltei jokaista tietotekniikan laitetta. Vasta nyt pyörivät osat ovat jäämässä historiaan.
Toisaalta, jokaisella uudella keksinnöllä on varmaankin ollut vastustajia. Uusi ja tuntematon voi olla myös pelottavaa.
Vaikkapa teollinen vallankumous 1800-luvun alussa. Kuinka moni on nähnyt siinä maailmanlopun?
Ensimmäinen sähkölamppu tai ensimmäinen höyryä syöksevä auto kadulla oli varmaan hirvittänyt monia.
Miltä tuntui, kun sähköt tulivat ensimmäistä kertaa koteihin. Olivatko ihmiset innoissaan vai peloissaan?
Sähkön soveltaminen arkikäyttöön mullisti meidän maailmaa ehkä kaikista eniten. Se myös mahdollisti tietotekniikan kehittymistä.
Röntgenlaite ja myöhemmin magneettikuvantaminen.
Ensimmäinen ilmaan noussut lentokone.
Ydinreaktio.
Riemua ja pelkoa. Kumpaakin riitti.
Monella keksinnöllä oli myös se nurja puoli, monista on ollut sekä elämän pelastamiseksi että tuhon koneeksi. Sekin on aina ollut ihmisten käsissä, miten uutta keksintöä käytetään.
Uuteen on aina liittynyt myös huvittavia harhaluuloja.
Autoilun alku. Silloin väitettiin, että kun nopeus ylittää 20 km/h ihmistä alkaa huimata ja hän menettää tajuntansa. Ja jopa kuolee.
Noh, 200 km tuntinopeudella on suurempi todennäköisyys kuolla. Tosin silloin ollaan tajuissaan loppuun asti.
Muna vai kana? Asfaltti vai auto? Auto oli kai ensimmäisenä.
Monessa tapauksessa yksi keksintö on johtanut toiseen. Yksi on mahdollistanut monia toisia. Näin kävin tietotekniikalle ja netille. Ne on nyt monien muiden, hyvin arkipäiväistenkin asioiden perustana. Usein emme edes ajattele sitä.
Tietokonetekniikkaakin on varmaan pelätty alkuaikoina. Sen on myös väitetty vievän ihmisiltä töitä. Samaan kasaan menee myös 5G kammo.
Se näyttää olevan yleistä ihmisille: kaikkea tuntematonta ja epätavallista pitää varoa.
Älypuhelin on tämän hetken sankari ja mörkö yhtä aikaa. Ruutuaikaa yritetään säädellä aikuisilla ja lapsilla, koska se taatusti vaikuttaa kielteisesti silmien terveyteen. Riippuvuuksiakin esiintyy.
Mutta pärjäämmekö ilman? Uskallan väittää, ettemme enää. Elämä on ajanut peloistamme ohi.
On tosin ennenaikaista sanoa mitään varmuudella, mitkä ovat älypuhelimen pidempiaikaisia vaikutuksia. Miten sen olemassaolo vaikuttaa lapsiin ja yhteiskuntaan. Vaikutus on myös epätasaista maailmalla.
Uskon kuitenkin, että puhelimen kehityksessä turvallisuus tulee nousemaan etusijalle, niin kuin kävi teollisuudessa, autoilussa ja lentoliikenteessä.
Oliko meidän lapsuutemme parempi?
Meidän, keski-ikää lähestyvän sukupolven lapsuus oli täysin erilainen. Meidän sanotaan myös kestävän tylsyyttä paremmin. Osaammehan kirjoittaa käsin, jos on ihan pakko. Muistamme, millainen oli lankapuhelin ja miten kirjastoa käytetään. Leikittiin barbeilla, juostiin pihoilla.
Oliko meidän lapsuusaikamme sitten parempi kuin nykylasten?
Ei ollut. Tässä pelkään pahoin, että aika kultaa muistot. Meidän lapsuutemme ei ollut parempaa, se oli vain erilaista. Myös meidän vanhemmille meidän puuhat näyttivät oudoilta. Jos nyt vertaan vaikkapa omakohtaisia kokemuksia.
Jos bussi ei ilmestynyt paikalle, siinä vain seistiin pysäkillä niin kauan, että jokin kulkuneuvo raahautui paikalle. Kavereita joutui joskus odottamaan tuntitolkulla, koska mitään kommunikointivälinettä ei ollut.
Toiseen kaupunkiin muuttanut ystävä oli menetetty. Rahoja ei pystynyt siirtämään kuin pankkikonttorin kautta. Lentolippuja joutui jonottamaan tuntikausia. Samaten jonkun suositun esityksen lippuja. Toiseen kaupunkiin esitykselle ei tulisi mieleenkään mennä, koska ensin piti saada liput jostain.
Vaatteet olivat kaikilla samoja, koska paikallisessa kaupassa myytiin vain tätä erää. Musiikin ostaminen oli tuskan takana ja levyjen ilmestyspäiviä kytättiin.
Rahaa piti olla mukana aina, koska kaikista piti maksaa käteisellä. Se välillä putoili taskuista.
Toki, nuo kaikki asiat ovat pitäneet huolta siitä, että olimme kasvaneet kurinalaisiksi ja monesti pelokkaiksi. On oma haasteensa navigoida nyt omien lasten kasvatuksessa niin, että heistä varttuu tasapainoisia aikuisia, joilla on kuitenkin olemassa kaikki taidot, joita (työ)elämä tulee vaatimaan.
Viikko 32-2024 – Läpimurtoja ihmiskunnan historiassa.
Viikko 32-2024 – Läpimurtoja ihmiskunnan historiassa.
Referenssit:
Minun lapsuus on ollut pelottava, kun ei tiedetty paremmasta ja turvallisuus oli aika mitätöntä. Teknologia on mahdollistanut myös kaikenlaisen turvallisuuden mutta onko sen mukana tullut myös se tosiasia, että kun elämme hyvin turvallisesti, niin se myös jotenkin tekee meistä hyvin haavoittuvaisia ja emme kestä yhtään mitään?
Se on totta, tekniikan tuoma turvallisuuden tunne on aika usein illuusio, johon haluamme luottaa. Elämä perustaitoja on silti hyvää opetella.
Älypuhelin on ehkä järisyttävin kapine tällä hetkellä. Siinä on melkein koko elämä. Tai no jos ei ihan suoranaisesti laitteessa, niin pilvessä. Ystäviltämme varastettiin jokunen aika sitten puhelin. Annoin omani vastaavan, mutta vanhemman. Pilvestä hän sai osan omista appeistaan siihen, mutta koska laite oli hieman vanhempi, ei kaikkien lataaminen siihen onnistunut. Vaikka sen on tiedostanut, että kuinka tärkeä laite se onkaan nykyisin, niin olihan se melkoisen konkreettinen kurssi.
Hyvä asia – siinä oli paikannin päällä ja paikalliset poliisit hyödynsivät tätä tietoa ja saivat puhelimen takaisin – huikeaa oli se. Samaan syssyyn hävinnyt lompakko oli jo jatkanut matkaa kaatopaikalle (siinäkin oli paikannin) tietysti tyhjänä. Sitä ei lähdetty enää hakemaan.
Paljon on vielä kehitettävää älytekniikassa. Ja sen päälle puskee jo tekoäly. Joten paljon meillä on vielä työsarkaa edessämme.
Teknologia on niin kaikessa mukana, että toivon vaan, että kaikki laitteet kestävät, eivät jumitu tai ole hakkereiden vietävissä ja mitä näitä on. Kännykkä on itsellä aina mukana nykyään eikä varmaan haittaisi laittaa välillä pois. Toisaalta pidän älyteknologian tuomasta helppoudesta, aina voi kääntyä sen puoleen kun on pulma.. Liika helppous toisaalta varmasti vaikuttaa ihmisiin ajan myötä. Kohta mitään ei tarvitse tehdä itse tai vaivautua ajattelemaan, jos kauhukuvia miettii.
Ajattelutyötä on toki helppoa sysätä koneille ja moni tekeekin niin. Mutta toisaalta, jos mietii, mitä kaikkea nykyihmisen on pidettävää mielessä, kuinka paljon uutta oppimateriaalia on lisätty kouluaineisiin, niin aivotyötä tarvitaan edelleen ja monesti enemmän kun aikaisemmin.