Viikko 31 – Havaintoja.
Viikko 31
“Kaunasin kesä on ollut tähän mennessä rento ja lämmin. Sateita on toki riittänyt, mutta riitti myös lämpöä ja aurinkoa. Onneksi täällä sade ei romahduta lämpötiloja. Heti kun sade väistyy ja aurinko pilkahtaa, tulee taas lämmintä.”
Suunnilleen heti, kun olen tämän lauseen kirjoittanut muistiinpanoihin, ulkona pimeni, tuuli nousi myrskylukemiin ja kukkaruukut lensivät lattialle parvekkeella. Hädin tuskin saimme pojan kanssa kahdestaan parvekkeen ovi kiinni, kun alkoi sataa kaatamalla.
Satoi sitten kaksi päivää putkeen niin, ettei kaupassakaan päässyt käymään. Onneksi ei ollut mitään akuuttia tarvetta. Syötiin vain pakastin tyhjäksi.
Kaunasissa vettä tuli runsaasti, mutta ei sentään niin paljon, että kulkemiseen olisi tarvinnut venettä. Mutta tuuli senkin edestä.
Sadan kilometrin verran pohjoisemmalla kadut ovat jälleen kerran tulvineet, sähköt katkesivat ja autot sukelsivat.
Selkenee
Vaikka sää oli vaihteleva, kerkesimme puolessatoista viikossa käydä monessa eri paikassa.
Kävimme Vilnassa turisteina, Kaunasin museoissa sekä tutkimme lähiseutujen luontopolkujen tarjontaa.
Osa oli upeita kokemuksia ja toiset aika surkeita. Yksikin oli suoalueella kulkeva polku, paitsi suo oli täysin kuiva ja polku oli kasvanut umpeen, vaikka kartta ihan selvästi näytti kulkusuuntaa.
Vaikuttaa vähän siltä, että urbaani vaellus on ottanut vallan sen verran, ettei ihan oikeat luontokohteet enää houkuttele tarpeeksi väkeä.
Tässäkin suoalueella pieni pitkospuuosuus oli ihan hienosti hoidettu samaten kun piknik-alue. Mutta lähtö- ja päätepisteiden välinen polku oli se umpeenkasvanut pätkä.
Viikon havaintoja
1.
Tästä luontopolku-jutusta tuli sitten ensimmäinen havainto. Se, että kaupungeissa nykyään pääsee nauttimaan pitkiä kävelylenkkejä sekä urbaanissa ympäristössä että puistoalueilla, on toki hieno asia. Toisaalta, ihmiset eivät lähde enää luontoon sen perässä samaan tahtiin. Se on toki surullista, mutta vain ihmisten kannata. Luonto ei kaipaa meitä sinne omiin uumeniinsa roskaamaan, tallaamaan maaperää pilalle ja saastuttamaan ilmaa omien autojemme päästöillä. Näin rehellisesti sanottuna.
2.
Uutiset ovat pullollaan olympialaisia. Luen minäkin niitä raportteja, mutta laiskasti, koska olen tosi surkea penkkiurheilija. Mieluummin harrastan jotain urheilua itse kuin katson. Ymmärrän toki sen, kuinka tärkeää urheilijoille on täysi katsomo. Tunnelmat ovat aivan erilaisia.
Monessa asiassa kannustus on tärkeää. Olipa se sitten urheilu, opiskelu tai ihan vain elämä ja kannustajina oma perhe, ystävät tai yleisö.
3.
Huippu-urheilu on aikamoista rääkkiä. Se vie ihmisen kehon äärimmilleen. Joskus se tuntuu aika hullulta, kuinka pitkälle siinä joutuu venymään.
Ihailen myös ihmisiä, jotka saivat pidettyä itsensä elämänsä kunnossa vanhuuteen saakka. Itselleni nykyään tunnin laiskaa tennistä tai 15-20 km kävelylenkki alkaa olla jo suoritus. Ihme, miten sitä vanhempana ei jaksa. Muistan, että vielä kolmekymppisenä 70 km pyöräilyä tai 12h vuoristoissa patikointi oli ihan passeli homma. Nyt olisin varmaan kuollut siihen.
4.
Itsensä kunnossa pitäminen käy työstä.
Kävelemällä itseään on aika vaikeaa pitää kunnossa. Suosituksen mukaiset 10K askelta vie pari tuntia päivässä ja päästäkseen jokseenkin lähelle tavoitetta on pidettävä tästä jokapäiväisestä määrästä kiinni. Tai sitten on nuo viikottaiset 70K ja kuukausittaiset 300K askelta. Se tekee välillä tiukkaa, koska jos jonakin päivänä laiskottaa, niin toisena pitää saada määrästä kiinni. Heinäkuu oli ensimmäinen kuukausi, jolloin olin edes jokseenkin lähellä tavoitetta.
5.
Elokuun ensimmäinen on Suomessa kuin Tuomion päivä. Kun heinäkuu loppuu – kesä loppuu. Se on muuten suomalainen erikoisuus, että elokuuta pidetään syksyn alkuna. Ehkä se liittyy juuri koulujen alkuun keskellä elokuuta. Se on maailmalla varsin epätavallista. Suurin osa kouluja maailmalla alkaa syyskuussa (yleensä 1.-15. päivän välillä) ja Maltalla se oli peräti lokakuun 1.
Keski-Euroopassa elokuu on kiivain lomasesonki. Ehkä tähänkin on oma selitys historiassa. Elokuu on monessa paikassa sadonkorjuujuhlan kuukausi, harva hetki, jolloin peltotöistä oli taukoja. Edellinen sato oli jo korjattu ja seuraava istutettiin vasta syys-lokakuussa. Runsauden kuukausi.
Minä tykkään elokuusta. Se on kesän kultainen hetki. Myös merivesi on silloin parhaimmillaan, mitä uimiseen tulee.
Elokuu on paras hetki nauttia rannoista ja pehmenevästä lämmöstä matkustaessa. Ongelmana on vain se, että muutama kymmentä miljoonaa muita ihmisiä tahtovat tehdä sitä samaa.
Näin elokuussa on tosi vaikeaa löytää paikkaa auringossa, joka ei ole miehitetty täyteen. Mutta halutessaan sekin onnistuu.
Viikko 31 – Havaintoja.
Referenssit:
Suomessa on vielä ihanan kesäiset kelit, mutta kyllä syksyn jo vaistoaa ja haistaa. Eli pian on ne sateiset viileät illat taas luonamme.
On tännekin luvattu vielä yksi helleaalto ainakin. Katsotaan, miten syksy etenee.
Minäkin ajattelen ja koen elokuun ehdottomasti kesäkuukautena! Havaintosi sai jälleen minut nyökyttelemään – ollan tehnyt samankaltaisia havaintoja lähipäiviltä ja -viikoilta esimerkiksi olympialaisiin/uutisointiin ja itsensä kunnossa pitämisessä. Lomalla on ollut helppo liikkua ja pitää kiinni askel- ja treenitavoitteesta. Arki syö ne kahdeksan “ylimääräistä” vapaata tuntia, joten nyt liikkumista pitää hiukan alkaa ajatella ja allakoida…
Aivotyötä vaativa virka vie yllättävän paljon energiaa, vaikka luulisi, ettei istumisessa sitä kuluisi niin paljon. Sekin on tietynlainen haaste työaikana, ettei iltaisin enää jaksa oikein mitään tehdä. Ja jos on vielä kylmää…
Kyllä elokuu on kesää, vaikka 90% suomalaisista ei taida niin nähdä. En ymmärrä syksyn kaipuuta, kun se kumminkin tuntuu tullessaan niin ikuisen pitkältä ja päättyy pimeään talveen. Nautin elokuusta ihan täysillä kesäfiiliksellä!
Kesä olisi luvattoman lyhyt, jos elokuu mieltää syksyksi. Toukokuu on vielä kevät, vaikka olisi kuinka lämmintä, ja kesäkuu on vasta lämmittelyä.
Tuo elokuun pitäminen kesän loppumisena tuntuu minustakin oudolta. Kun minä kävin koulua, niin kesäloma oli kolme kuukautta eli touko-elokuu ja koulut aloitettiin aina syyskuun ensimmäisenä. Silloin kesä tuntui paljon pidemmältä.
Mukavaa elokuuta sinulle!
Minunkin koulu alkoi aina syyskuun ensimmäisenä. Ala-asteella kouluvuosi loppui jo toukokuun 25., mutta sitten se pikkuhiljaa piteni aina kesäkuun puoliväliin. Yliopistot loppuivat aina kesäkuun puolivälissä ja sitten alkoi kesätyö 🙂