Makuaistimuksen kulttuurisidonnaisuus ja gastroturismi

Makuaistimuksen kulttuurisidonnaisuus ja gastroturismi

Makuaistimuksen kulttuurisidonnaisuus ja gastroturismi.

Ruoka on ollut erottamaton osa kulttuuria ja etnistä perintöä vuosituhansia, vaikka asiaa alettiin arvostaa vasta äskettäin (näin historiallisessa mittakaavassa). 

Kulttuurisen perinnön kansainvälisestä suojaamisesta julkaistiin lausunto vasta vuonna 1931 ja silloin se koski vain historiallisia monumentteja. UNESCO perustettiin vuonna 1945. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelointi aloitettiin vuonna 1997 pidetyn konferenssin jälkeen. Tällä hetkellä luetteloissa on 730 kohdetta 145:maasta.

Ruoista puheen ollen, mm. Maltan Il-Ftira niminen täytetty leipä, erilaiset pohjoisafrikkalaiset tavat valmistaa couscousia ja välimerellinen ruokavalio ovat siinä listassa.

Näin suuri kansainvälinen huomio aineetonta kulttuuriperintöä kohtaan ei voinut jäädä huomaamatta matkailualalla. Nyt on vaikea sanoa, kumpi oli ensimmäisenä: matkailijoiden kiinnostus ruokaperinteitä kohtaan vai tarkkasilmäinen ammattilainen, joka osasi ennakoida ja osuvasti markkinoida gastroturismia, mutta trendi oli syntynyt. 

Eli nyt matkasuunnitelmia tehdään silmällä pitäen konserttien, festivaalien ja karnevaalien lisäksi kulinaristisia tapahtumia, kuten katuruoka-festivaaleja, tryffelisatokausia, oliivien keruuaikaa ja osterisesonkeja. 

Toisaalta, kun ajattelee sitä, kuinka suuri osa kulttuuria ja identiteettiä sitoutuu ruokatottumuksiin, ei ole ihme, että makujen perään jaksetaan matkustaa maailman toiselle laidalle. 

On toki niin, että makuelämysmatkan voi usein tehdä myös omassa kaupungissa, koska erilaisia etnisiä ravintoloita tulee koko ajan lisää, mutta harvoin makuja pystyy jäljittelemään täydellisesti. 

Ruoka-aineen makuun uskotaan vaikuttavan kaikki mahdollinen: kasvualustan maaperä, veden koostumus, auringonvalon määrä, ilman partikkelipitoisuus… Mutta on myös se jotakin – tekijän kädet ja rakkaus.

Pasta maistuu aivan erilaiselta Rooman Colosseumin raunioiden kupeessa tai Venetsian kanavan yläpuolella kuin kotikadulla. Itse olen kyllä syönyt parhaan pastan Milanon rautatieaseman vieressä. 

Tuoretta Atlantin kalaa ei osata valmistaa missään paremmin kuin Portugalin rannikolla. 

Il-Ftira -leipää ei saa millään maistumaan yhtä lumoavalta kuin Maltalla vaikka ainesosat ovat näinkin simppelit. 

Puolalaiset leivonnaiset maistuvat sikäläisen kauppakeskuksen käytävältäkin ostettuna paremmilta kuin huippukokin valmistamat luomukset Michelin-ravintolassa.

Jotain taikaa siinä on pakko olla. 

Gastroturismi ei ole tätä nykyä vain ruokien ja juomien maistelemista. Nousussa on myös ruoanvalmistukseen osallistuminen. Erilaisia työpajoja, joissa leivotaan, kokataan ja osallistutaan tuotantoprosessiin, on yllättävän paljon. Esimerkiksi Strle Farmhousessa pääsee tekemään oman leipänsä ja näkemään, miten juusto valmistetaan. Talon omaa juustoa on tarjolla sekä aamiaispöydässä että lahjakaupassa tuliaisena.

Italiassa voi osallistua oliivien keruun ja oliiviöljyn puristamiseen. 

Vierailulle pääsee olutpanimoihin, viinitarhoihin, kasvimaille, pastatehtaille, lohifarmeihin… On eri asia, nähdä, miten ruoat valmistetaan perinteisellä tavalla autenttisessa ympäristössä. Ilman muuta, se maistuu erilaiselta. 

Tässä on erilaisia ruokia ja eriskummallisia valmistustapoja, joita olen nähnyt itse. Suurinta osaa näistä olen myös maistanut. 

Palov of Kokand, plov, osh
Uzbekistanin perinneruokia: Somsa maauunissa
Couscous kana paprika - helppoa arkiruoka.
Il-Ftira voileipä
Tuliaisia Liettuasta: perinteinen Šakotis valmistetaan avotulessa.

Makuaistimuksen kulttuurisidonnaisuus ja gastroturismi.

Vaikka uteliaisuus ajaa ihmisiä maistelemaan erilaisia keittiöitä ja kokeilemaan uusien ruokien valmistamista kokkikouluissa ja kotona, oman kulttuurin ruoka maistuu silti erityiselle.

Senkin takia ruisleipä ei maistu ulkomailla oikealle eikä ole olemassa parempaa suklaata kuin Fazerin sininen 😁

Toisinpäinkin voi olla. Kerran olen lukenut Afrikasta Suomeen muuttaneesta naisesta, jonka ainoana murheena oli tarpeeksi tulisen chilin puute kaupoissa. Joten hän ei kuulemma pystynyt saamaan ruokiin tarpeeksi makua.

Ruoka ei ole ihmiskunnalle vain energian lähde. Se on väline ilmaista itsensä, manifestoida omien vakaumusten puolesta ja kommunikoida muun maailman kanssa. Ruokaperinteet ovat tiiviissä sidoksissa asuinpaikkaan ja sen historiaan, uskontoon ja uskomuksiin, ideologiaan ja identiteettiin. 

Sen takia ymmärrän, että on olemassa entusiasteja, joille gastroturismi on tarkoitettu. Itse tunnustaudun varovaiseksi ja epäileväiseksi maistelijaksi, joka vieroksuu tuntemattomia makuja ja koostumuksia. Olen laiska lähtemään uuteen ravintolaan puhumattakaan siitä, että osallistuisin ruoanvalmistukseen jossain eksoottisessa maassa. Toisaalta, sitä hauskempaa on löytää uutta makua, josta aidosti pitää. 

Makuaistimuksen kulttuurisidonnaisuus ja gastroturismi

Makuaistimuksen kulttuurisidonnaisuus ja gastroturismi.

Referenssit:

10 vastausta artikkeliin “Makuaistimuksen kulttuurisidonnaisuus ja gastroturismi

  1. Jos saisin valita itse mitä söisin koko lopun elämäni, olisi se latke. Rakastan ruokaa ja testaan melkein mitä tahansa kerran, jos tykkään niin kokeilen toisenkin kerran.

    1. Ehkä joka ruoka on parasta pari-kolme kertaa viikossa. Joka päivä en söisi mitään. Tulisi korvista 🤣.

  2. Mielenkiintoinen postaus! Mua kiinnostaa eri kulttuurien ruuat, varsinkin leivonnaiset, mutta mä en ole itse ollenkaan sekkailunhaluinen maistelija. Se johtuu lähinnä allergioista, mutta olen mä aika epäluuloinen uusia ruokia kohtaan muutenkin.

    1. Minäkin olen varsin varovainen maistelija, täälläkin on allergian riski turhan suuri. Sen sijaan tykkään kokeilla uusia reseptejä kotona, koska niitä aina voi soveltaa omiin tarpeisiin.

  3. Olipa kiinnostava postaus, kiitos! Ja tämä: “Ruoka ei ole ihmiskunnalle vain energian lähde. Se on väline ilmaista itsensä, manifestoida omien vakaumusten puolesta ja kommunikoida muun maailman kanssa” kiteyttää kaiken.

    Itse testailen mieluusti paikallisia ruokia ulkomailla, mutta kuten Tyylimurun Tiinakaan, minäkään en syö hyönteisiä. Enkä ruokia, joissa on banaania tai rusinoita. 😉

    1. Olen juuri lukenut (biologian oppikirjasta), että hyönteisistä on kaikista paras kasvattamisen hyötysuhde, eli ne tuottaa 65-kertaisesti ravintoa verrattuna syntyyn ruokaan… Tuli aika äklö olo, että toivottavasti se ei nyt ole meiän tulevaisuuden ravitsemussuosituksia 🤣. Siis, järjellä ymmärrän, että se on puhdasta proteiinia, mutta että pistäisin suuhun …

  4. Tuo Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloinnin ruoka oli itselleni uusi juttu. Kovasti kuitenkin tulee aina paikallisia makuja maisteltua ja katselen etukäteen paikallisia ruokia, joita pyrin aina paikassa kuin paikssa maistamaan.

    1. Globalisaation myötä kaikkea paikallista ja perinteistä on häviämässä. Ei ole ihmettä, että kulttuuriperinnettä alettiin suojata UNESCOn voimin. 

      Itse olen hyvin varovainen ruokien suhteen osittain sen takia, että saatan olla allerginen jollekin mausteelle, niin voi helposti tulla sairaalareissu. Tutkin tarkasti ainesosia ja taivaan kokeilta, mitä ruoissa on 😁.

  5. Minusta on ihan hauska maistella uusia ruokia, siten olen löytänyt esim kimchin, mutta toisaalta olen nirso mitä tulee vaikkapa hyönteisiin, rasvaiseen lihaan tai possunkorviin. Omat ruoat ovat loppujen lopuksi ne parhaat ja lomamatkojen jälkeen on aivan ihana palata aamiaisruisleipiin ja hernekeiton pariin.

    1. Minä olen pakosti hyvin varovainen, koska en ikinä voi tiedä, miten mahani reagoi uuteen makuun.
      Ja näin se on täälläkin: vaikka on kiva syödä välillä uutta tai ulkona, kotiruoat silti maistuvat aina paremmalta 😅.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.