Viikko 19 – 2024 – K-sukupolvi.
Viikko 19
Tänä keväänä säät ovat olleet tosi kummallisia. Lämpötila sahaa talvesta kesään ja takaisin ilman mitään kunnollista kevään lämpöä. Hyvin kesäisen vapun jälkeen ollaan taas pohjoisnavalla.
Viime viikko oli jälleen kerran aika vilpoinen, ei sentään mitään pakkaslukemia päiväsaikaan eikä räntää ole satanut, mutta muuten aamuisin tuntui tosi talviselta tuo hieman plussan yläpuolella ilma. Vettä ja tuulta päälle – mukava kokonaisuus.
Kylmät kelit harmitti, koska kerrankin olen aikeissa päästä kesäksi hieman parempaan kuntoon. Olen äskettäin lukenut, että voi helposti pudottaa painoa kävelemällä noin 10000 askelta päivässä. Se olisi tosi näppärä tapa saada itsensä kesäkuntoon. Tai siis kuntoon ylipäänsä.
Se on muuten helpompi sanottu kuin tehty, koska se on 1.5-2 h kävelemistä päivässä. Minulle se olisi pikkujuttu, jos aikaa olisi vuorokaudessa tuon verran enemmän. Joskus ei kerta kaikkiaan kerkeä.
Viime viikko oli juuri sellainen, jolloin en pystynyt pääsemään tavoitteeseeni millään. Töitä oli muutenkin yli tarpeen, koska olemme koostamassa omissa oppiaineissa kouluvuoden loppukokeita. Mulla on kaksi ainetta, joten työsarkaa riitti.
Myös pomo pyysi ihmettä, eli koostaa sellaisia tehtäviä, joita ei ole olemassa missään päin maailmaa sellaisenaan. Olen senkin suorittanut, mutta siihen meni 16 tuntia työaikaa. Kaiken muun lisäksi.
Omat oppilaani ovat nyt taistelemassa erittäin kireän aikataulun kanssa, jotta kokeissa tulisi siedettävä tulos. Itsekin olen kireä sen takia, että jännitän heidän puolestaan.
Joten väsy on.
Tässä väistämättä tuli mieleen oma lapsi ja hänen pärjäämisensä koulussa.
K-sukupolvi
Kun jälleen kerran olen tapellut nuorukaisen kanssa nukkumaanmenoajasta, joka on hänen mielestään hyvä olla jossain kahdentoista kieppeillä, mietin, miten erilainen arki nykynuorilla on meihin verrattuna. Aikaa ei ole mennyt kuin 30 vuotta, mutta ero on valtava. Voi toki olla, että meidän vanhempien silmissä meidänkin lapsuuden arki näytti oudolta.
Minä toisaalta ymmärrän nuoren herran tuskaa, kun hän juuri pääsee vauhtiin ohjelmoinnissaan ja sitten pitää jo mennä nukkumaan. Koska seuraavana päivänä pitää mennä kouluun ja opiskella myös tosi turhia aineita, kuten vaikkapa Liettuan kieltä 😁.
Vanhempina, yritämme toki rajoittaa lasten ruutuaikaa ja saada heitä tekemään jotain muuta. Toisaalta, millä rajoitat, kun kaikki tekeminen tapahtuu ruudun kautta, opiskelu, harrastus ja huvi.
Ja vielä kolmanneltakin kantilta katsottuna, korona-sukupolvi on niin tottunut ruudun edessä olemiseen, että paasaamisemme menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tavallaan, olemme tottuneet syyttämään tai kiittämään koronaa monesta uudistuksesta työ- ja kouluelämässä. Mutta voiko se olla niin, että pandemia vain vauhditti sitä muutosta, joka oli jo tapahtumassa?
Teknologian kehitys meni jo pitkään siihen suuntaan, että kaiken voi tehdä netissä ja etänä. Siihen on monia syitä eikä asiakaskokemuksen mukavuus ollut niistä päällimmäisin.
Asumistiheys ja väestön kasvu ei jakaudu maailmalla tasaisesti. Vaikka maailman väkiluku kasvaa, kehittyneissä maissa, kuten moni vanhan mantereen maa on, väkiluku ei kasva suunnitellusti eikä toivotusti. Kun syntyvyys laskee, ikääntyneitä on paljon enemmän per työssä käyvä. Palveluita tarvitaan enemmän ja se synnyttää työvoimapulan. Vaikka työttömyys on olemassa, ainakin Suomessa se on enimmäkseen rakenteellista työttömyyttä. Eli töitä on olemassa, mutta ei sellaisia, mitä ihmiset haluaisivat tehdä, tai ei siellä, missä ihmisiä asuu. Monesti pulma ratkeaisi palkkoja nostamalla, mutta se on harvoin saatavilla oleva vaihtoehto.
Joten demografista vinoutumaa joutuu korjaamaan muilla konsteilla. Meidän sivilisaatiossa yleisin ratkaisu on teknologiassa. Parannamme prosesseja ja keksimme uusia keinoja korvata ihmisvoima boteilla.
Vaihtelevin tuloksin tähän mennessä, mutta suunta on otettu ja siinä pysytään.
Kaikki, minkä voi automatisoida, automatisoidaan. Kaikki työt, jotka voi delegoida koneille, delegoidaan. Vaikka äkkiseltään näyttää siltä, että ihmiseltä viedään hänen leipänsä, todellisuudessa se on kehitykselle hyväksi. Laiskuus ja vapaan kapasiteetin runsaus ruokkivat luovuutta.
Viikko 19 – 2024 – K-sukupolvi.
Referenssit:
- K-sukupolvi – Pandemian vaikutus lapsiin.
- Hyvi uutissi -Jos haluat laihtua 1 kilon, on sinun käveltävä näin monta askelta – Turust.fi
- Kesäkuntoon – In Via – Arki ja Ajatuksia
- Historian syövereihin – Koulumaailma Neuvostoliitossa – In Via
- Aakkoset ja aapiset – Matka menneisyyden kaupunkeihin – In Via
En olisi koskaan aikanaan jaksanut valvoa puoleen yöhön. Sammuin aina viimeistään kympiltä. Ehkä me ollaan puuhattu niin paljon enemmän silloin?
Voi toki olla. Toisaalta, kun muistan itseni, olin aika lailla samanlainen. Minuun inspiraatio iski vasta lähellä puolta yötä. Silti piti mennä nukkumaan. Silloin lapset eivät vaan valvoneet pikkutunneille.
Korona avasi etätyön mahdollisuudet sinnekin, missä ei kuviteltu että mitään voidaan toteuttaa muutoin kuin jossakin tietyssä paikassa ja tilassa. Paluuta entiseen ei ole.
Jos vertaa omaa nuoruutta ja tämän päivän lasten nuoruutta niin maailma on muuttunut todella paljon. Sitä mitä minä olen katsonut vaikka Jetsoneissa tai Myrskylinnussa ovat todellisuutta tänä päivänä 😀 Melko ennustavia lastenohjelmia aikanaan.
Työtä siirretään koneille yhä enemmän. Myös kodeissa tätä siirtymää on tapahtunut jo paljon.
Toisaalta, kun rutiinityöt siirrettään koneille, ihmisille jää enemmän aikaa luovaan työhön. Näin ainakin periaatteessa 😊.
Meilläkin koululainen haluaisi valvoa, mutta vielä sen verran nuori, että napinat ei auta kun käsken sänkyyn. Muutama vuosi, niin voi olla jo eri juttu. Minä olin jo nuorempana iltauninen, että tätä dilemmaa ei itsellä ollut 😂
Niinpä se onkin, ettei etukäteen pysty tietämään, minkälaisia ongelmia on tulossa ja mistä päin. Usein aiheuttaja on myös ulkopuolella, joten siihen on aika vaikea mennä vaikuttamaan.
Hei, mielenkiintoinen juttu, kiitos siitä!
K-sukupuolesta oli ”kiva” lukea, hymistelin monissa kohdin ja olen viime aikoina pohtinut nykynuoria. Lapsia. Tulevia aikuisia. Maailma muuttuu, tavat muuttuvat, ja kuten kirjoitit, kaikki tehdään tai tullaan tekemään jollain vempaimella verkossa, koneilla, etänä…
Mietin, kuinkahan kauan pystymme pitämään syksyllä yläkoulun aloittavan tyttäremme aisoissa: puhelin klo 21 hiljaiseksi ja keittiöön yöksi, ruutuajan rajoitus, nukkumaanmenoaika jne. Yläkoulu voi muuttaa kaiken, toisaalta pitäisi vain muistaa itse olevansa vanhempi ja voivansa ohjata, määrätä ja kasvattaa edelleen. Toisaalta haluan ymmärtää, löysätä rajaamista lapsen kasvaessa, antaa köyttä, kasvattaa hellästi. Mutta.
Paljon riippuu siitä, kuinka laajasti koulu- ja kotitehtävät tulevat olemaan digitaalisessa muodossa. Poikamme tapauksessa kaikki on digitalisoitua, vaikka oppikirja on olemassa ja kokeet kirjoitetaan edelleen käsin aina välillä. Se on selvä ristiriita opetussuunnitelmissa, mutta toisaalta, digitaitoja tarvitaan reippaasti enemmän tulevaisuudessa, mitä nyt edes pystymme kuvitella.