Viikko 8-2024 Perspektiivejä.
Viikko 8
Minulle on edelleen mysteeri, miten muilla ihmisillä riittää aikaa television katseluun, päivittäiseen lenkkeilyyn tai uimahalleissa käymisiin. Istun itse kuin tatti iltaan asti joka ikinen päivä, koska työtehtäviä on enemmän kuin laki sallii. Jotain on pahasti pielessä tässä maailmassa. Kait minun on vain opittava tekemään kaikki asiat hieman sinne päin. Ei tällaista voi kestää loppuikäänsä.
Meilläkin oli talvilomaviikko. Täällä sitä ei voi sanoa hiihtolomaksi, pikemminkin koripallolomaksi. Kelit olivat jo sen verran suotuisat, että ulkokentät olivat täynnä pelaajia.
Itse en päässyt nauttimaan vapaista suuremmassa mittakaavassa, koska meillä oli meneillään koulutusjakso (muutamalle kollegalle itseni mukaan lukien se oli vieläpä tuplana – kaksi päällekkäin).
Täällä Keski-Euroopassa kevät on jo pidemmällä. Jostain kumman syystä luonto ei vielä ole millään tavalla reagoinut lisääntyneeseen valon määrään eikä pitkään plussan puolella olevaan säähän. Täkäläiset kasvit ilmeisesti odottavat vielä lämpimämpiä kelejä.
Itse ostin narsisseja ja krookuksia, että edes kotona olisi jotain kevään merkkejä. Yllätyksekseni myös orkidea päätti puskea kukkasia kevään kunniaksi. Se on muuten jännä seurata, miten eri vauhdilla kasvit kasvavat. Krookukset etenivät sipuleista täyteen kukkaan muutamassa päivässä ja orkidealla kesti viikkoja saada ensimmäinen kukkansa auki.
Perspektiiviejä ja retrospektiivejä
Kun olin tekemässä Maltan kuvakoostetta, olen jälleen kerran ihmetellyt kirjoituksia, joissa toista tai uutta asuinmaataan, jos ei nyt suorastaan haukuta, niin ainakin kuvaillaan hyvin negatiiviseen sävyyn.
Viime viikolla silmääni pisti se, että niitä samoja asioita Maltalla asuessa pidettiin negatiivisina, joita Suomessa kehuttiin. Nimittäin kivijalka- ja erikoiskauppoja. Maltalla muuten voi hyvinkin elää niin, että hankkii kaikki viikon ostokset kerralla suuremmasta marketista. Niitä saaristolla on useita sekä pääsaarella että Gozolla. Ei mitään Halikon Prismaa, mutta kuitenkin. Kaikki tarvittava samassa paikassa, myös kodin tarvikkeita ja pienkoneita, vaatteita ja jopa matkailu- ja urheilutarvikkeita.
Maltalaiset eivät yleensä tee näin. Heillä on tapana hakea tuoretta leipää ja lihaa korttelikaupasta vähintään joka toinen päivä. Maltalla on säilynyt vahva erikoiskaupan kulttuuri, joka vasta tekee paluuta Suomen kaupunkeihin. Pienten kauppojen erikoisetuna on niiden joustavuus. Ne pystyvät mukautumaan asiakkaiden tarpeisiin paremmin kuin isot marketit, ruoan hävikki on olematonta, asiakaspalvelu on henkilökohtaista, sekä pakkausten määrä on huomattavasti pienempi, koska tuotteet ostetaan suoraan tiskiltä. Pesuaineitakin voi tulla hakemaan omaan astiaan. Se on edullisempaa ja pääsee säästämään kierrätyskuluissa. Ja kyllä, suojakaasuun pakattuja lihoja ja juustoja saa samasta kaupasta. Myös pakasteita ja tavallisesti pakattuja pesuaineita. Ei se ole siitä kiinni.
Maltalla melkein kaikki ulkomaalaiset ovat pakkautuneet samalle ylikansoitetulle alueelle. Siellä ei todellakaan pääse liikkumaan, ei autolla eikä jaloin. Se on ruuhkainen ja meluisa. Se on vähän samaa kuin muuttaisi Aleksanterinkadulle ja alkaa valittamaan sisälle kantautuvista raitsikan äänistä. Johtopäätöksenä olisi se, että Suomi on meluisa maa.
Minä olen seurannut Maltan uutisointia jonkin verran. Jos jokin sai minut ihmettelemään, niin maltalainen tapa ilmaista mielipiteitä. Uutisia kirjoitetaan tyyliin me, maltalaiset eikä ne, hallitus: Meidän pitää ymmärtää, meidän pitää kierrättää, meillä on ongelma. Ei mitään “tuo paha paha hallitus”- ilmaisuja. Tämä meidän suomalaisten olisi hyvä oppia. Demokraattisesti äänestetty on yhteisesti päätetty.
Viikko 8-2024 Perspektiivejä.
Referenssit:
Hienoja krookuksia 🙂 Narsisseja löytyy jo itseltänikin. Niitä kevään merkkejä minulle on kun löytyy keltaista kotoa.
Kiire ja liiallisen työn kuormitus ei ole koskaan hyväksi. Toivottavasti selätät sen pian. Tai opit sen miten voit saavuttaa riittävän hyvän työn tuloksen ja voit olla siihen tyytyväinen. Aina ei vaan kykene siihen päälle kympin suoritukseen vaikka haluaisi.
Krookukset oli hienoja tällä kerralla. Mulla tosin narsissitkin ovat jo nuupahtaneet. Orkidea jäi.
Kiire töissä oli enemmänkin mitoitusvirhe (näin omasta mielestäni), koska mistään kympin tuloksesta ei ollut kyse. Piti vain suosittaa ihan kaikki loppuun asi hinnalla millä hyvänsä. Olen tästä asiasta puhunut pomolle ja ilmoitin, että ensi vuonna asialle pitää ehdottomasti tehdä jotain ajoissa, ettei tällaista tilannetta synny uudestaan.
Mie törmäsin, tai siis näin kevään merkin torstai-iltana kun vastaan ajoi kaksikin lakaisukonetta! 😃 Kyllä se kevät sieltä tulee ja luonto herää 😊
No tosiaan! Lalaisukone on selvä kevään merkki!
Ihania kukkia! Mäkin sain just ensimmäiset narsissit💛 Mulla on kans perfektionistin ongelmaa. On vaikeaa tehdä asioita niin, että itse tietää pystyvänsä parempaankin, jos käyttää enemmän aikaa.
Perfektionismi on tosi syvältä mutta siitä on tosi vaikeaa päästää eroon. En itse ainakaan vielä löytänyt keinoja olla suoritumatta.
Mun narsissit ovat jo nuupahtaneet. Aina äkäisesti ne sieltä tuli ja meni. Pitää varmaan ostaa lisää pääsiäiseksi.
Joskus on niin kiire, ettei ehdi tekemään mitään., ei pysty tarttumaan mihinkään. Siinä pisteessä pitäisi tipauttaa kynä kädestä ja kädet koneelta. Ei voi olla niin, että työtä on niin paljon, erttet ehdi touhuta vapaa-ajan palauttavia juttuja. Työn on pakko olla mitoitettu ihan pieleen. Se taas on esihenkilöasia. Suosittelen asian puheeksi ottamista, jotta et väsy. <3
On se otettu puheeksi, useaan kertaankin. Tuntuu siltä, ettei pomomme tiedäkään, miten kuuluu reagoida. Sen sijaan tehtäviä vain lappaa lisää. Meidän yksikkö täällä Kaunasissa on vielä kertoja pienempi, mitä Vilnassa on, joten sama 20 ihmisen työmäärä jakautuu tällä 5 päälle (ne on meidän kansainvälisen osaston luvut, kansallinen osasto on paljon suurempi kummassakin). Nyt tällä hetkellä ei oikein mitään voi tehdä, kun tekijöitä ei ole tarpeeksi (taas yksi lähti omille teille – eikä mikään ihme), mutta olen luvannut seuraavaksi mennä rehtorin puheille oikein kirjallisen aloitteen kanssa. Niin kuin Tiina totesi, opettajan työssä laadusta ei voi tuosta vain luistaa (eikä kuulukaan), joten on pakko järjestää hommat kuntoon. Meillä on vielä 24 lähituntia viikossa, joka on IB:ssä aivan liian paljon – eihän se mikään ala-koulu ole, jossa mukuloita voi vain käskeä avata oppikirjoja. Arvioitavia ja ohjattavia kirjallisia töitä on tosi paljon plus omiin tunteihin pitää valmistautua joka päivä sekä administratiivisia tehtäviä piisaa (ja vielä nuo palaverit, taukovalvonnat ja sijaisuudet). Eli petrattavaa työjärjestelyissä on enemmän kuin tarpeeksi.
Kauniit kukkakuvat!
Kiireessä en tee 100% täydellistä työtä, kun muuten ei kerkiä kaikkea. Tai tulee ylitöitä. Heh, kaikkea ei varmaan pitäisi sanoa ääneen, mutta sanoin kun kerta mietit. Opettajan työssä ei varmaan ole niin helppoa luistaa laadusta 🤔 Toivottavasti rennommatkin ajat koittavat. Kouluttautuminen on kyllä tärkeää.
Kiitos!
Ei teekään. Ei opettajan työssä kuulu laadusta tinkiä, mutta ilmiselvästi tätäkin harrastetaan. Työtä on vain aivan liian paljon.