Viikko 4 – Omissa korkeuksissa

Viikko 4 – 2024 – Omissa korkeuksissa.

Tammikuu on melkein ohi. Talvea on vielä pari kuukautta jäljellä, mutta minulla sormet jo syyhyttää tehdä kevätsiivousta. Olen valmis vaikka siivoamaan, jos kevät tulisi nopeammin. Tulppaaneja olisi kiva nyt saada kotiin. 

Kiirettä on ollut koko kuukausi siihen malliin, että minulla on vielä hyasintti-kausi meneillään ja joulukuusi seisoo nurkassa 😂

Suomeakin koetellut sääilmiö – alijäähtynyt vesi – on tehnyt tälläkin kaupunkien kaduista luistinratoja. Kauppaan kävellessä piti valita kulkuväylä kahdesta vaihtoehdoista: luistinrata tai perunapelto. Perunapelto tuntui turvallisemmalta. Se oli vanhaa lunta, johon on sekoitettu vähän suolaa, joka sulaa päivisin kun on hieman plussan puolella ja jäätyy illaksi epätasaiseksi peltomaisemaksi. Kävele siitä sitten. 

Tähän mennessä saldo on kolmesta talvikuukaudesta: kaunis talvipäivä – 1  (pakkasasteita oli tosin -15C), lumisia päiviä – 10 (harmaita ja tuulisia). Loput oli harmaita ja koleita, lumettomia päiviä. Nyt on jälleen kerran sahaillut nollan molemmin puolin, eli päivisin sataa räntää ja öisin se jäätyy. 

Lisäksi talvi on kallista aikaa: talvivaatetus maksaa,  lämmitys maksaa (maltaita), harrastukset maksaa, talvirenkaat maksaa…

Työpäivä aloitetaan ennen auringonnousua. Se ei nyt yhtään kivaa ole, kun aamuisin yrittää saada hereille talvihorroksessa olevia oppilaita. Aamiaisen jälkeen, klo 10 jälkeen, tunti sujuu jo huomattavasti paremmin. Mutta ensimmäiset 1.5h on vietetty luokassa aivan turhaan. Keski-Euroopasta pohjoiseen päin koulupäivät voisivat keskitalvisin alkaa aikaisintaan kello yhdeksältä.

En kyllä pääse tykästymään talveen millään.

Talvimuotia

Paikallista talvimuotia.

Talvimuoti on myös aika outoa. Olen kuullut, että Etelä-Koreassa kukaan ei käytä talvikenkiä tai päähineitä. Vaikka pakkasta oli -10 -15 C mennään lenkkareilla tai crokseilla ja paljain päin. Sekin on varmaan jokin muoti-ilmiö.

Täällä Kaunasissa muodin huipulla on paksu huputettu toppatakki iloisissa mustan ja beigen sävyissä. Mustia on 90%, beigejä 9% ja loput ovat kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Edustan beigenväristä vähemmistöä. Kypärämyssy oli todellinen löytö: lämmintä ja pehmeää merinovillaa, tilavaa ja ilmaavaa, pysyy hyvin päässä, sekä sen voi haluttaessa kiristää kasvojen ympärille.

Nuorilla näyttää olevan aina kuuma, koska takki on joko auki tai puuttuu kokonaan ainakin koulun tauoilla. Loppuväki kulkee aina huppu päässä. 

Täällä päin ei huomaa mitään muotivaikutuksia maailmalta. Vaatetus on yltiökäytännöllinen ja pääasiallisesti mustan kaikissa sävyissä. Jalkinekauppa se varsin masentavaa onkin. 

Maailmalla nyt kohistaan koronan tuomasta muutoksesta työpukeutumiseen. Omasta mielestäni muutos ei ole täysin koronan ansiota. Se on vain luonnollinen kehityssuunta, johon vaikuttavat vaihtelut muodissa ja trendissä. 

Jutun Andrea on 38 v. Hän on istumatyössä oleva, keski ikää lähestyvä nainen, jonka korkokenkäkausi alkaa pikkuhiljaa olla ohi. Korkokengät vaativat vahvoja lantionpohjan ja vatsalihaksia. Jos niitä ei treenaa, koroissa ei pysy pystyssä. 

Oikeasti lenkkarit jalassa töihin on vain seuraava stereotyyppi eikä stereotyyppien murtumista. Nyt on sitten trendikästä käydä töissä lenkkareissa. Trendi on oikeasti vanhaa, 2000-luvun alusta. Silloin kun pääsemme siihen asti, että jalkineiden valinta on jokaisen oma päätös eikä mitään stiletto shaming enää tapahdu, silloin voidaan sanoa että stereotyyppi on murrettu. Nyt kun lenkkareissa voi käydä vaikka teatterissa tai MET-gaalassa, jokaisella lenkkareiden käyttäjällä näyttää olevan oikeus tulla sanomaan korkkareiden käyttäjälle näiden epätervellisyydestä, vanha-aikaisuudesta, stereotyyppisyydestä…

Viimeksi sain kuulla kunniani kun käytin korkkareita, ihan mukavia omasta mielestäni, yhdessä tilaisuudessa, jonka kulttuuriohjelmaan kuului opastettu kierros ulkosalla. Hetken maasto oli hieman haastava korkkareille, joten mun piti vähän skarpata, mihin astun. Ilmeisesti joku oli päättänyt lukea ilmeeni ihan väärin ja tuli pahoittelemaan, että hän tietää miten tuollainen kärsimys tuntuu. En ole kärsinyt mistään. Erityisesti painavasta matkalaukusta, joihin samalla porukalla oli tungettu iltaa varten vaihtovaatteet ja joita ne joutuivat raahaamaan perässään pitkin päivää. Itse olen vain ottanut villatakin pois ja vaihtanut korut.

Tämäkin lehtijutun täti, joka työskentelee pankkialalla, kuinkahan paljon aikaa työajastaan hän viettää jaloillaan? Tuskin kovin montaa minuuttia, joten se on periaatteessa ihan sama, millaisia jalkineita hän käyttää töissä. Jalkineiden terveellisyys ja turvallisuus on tärkeää heille, joiden työpäivä kuluu jaloillaan. Kuten tehdastyöntekijät, sairaanhoitajat, rakennusinsinöörit tai parkkipaikkavalvojat. Jalat sattuu työpäivän jälkeen korkkareissa tai ilman. Eihän kukaan seiso korkokengät jalassa 8 h liukuhihnan edessä.

Mukavaa viikon jatkoa teille!

Viikko 4 – 2024 – Omissa korkeuksissa.

Referenssit:

• Yksi odottamaton kriisi muutti täysin sen, miten naiset laittautuvat – myös Andrea, 38, oli korkokenkäinen uranainen
• A Brief History of Celebrities Wearing Sneakers With Suits | Complex 
• Kevätsiivous käyntiin – In Via – Ekologisuus Arkipäivässä 
• Kevätsiivous – Via Per Aspera Ad Astra – The Detail And The Landscape
• Aamuvirkku Vs Aamutorkku – My Day – In Via – Arki ja Ajatuksia