Pitkän matkan bussissa.
Vieraspostaus by Aviokoulu
1. 
Viime vuosina olen yllättäen alkanut käyttää bussia sellaiseen matkustamiseen, mitä en vielä kymmenen vuotta sitten olisi itsestäni uskonut. Vannoutuneena oman auton kuljettajana ja lentämiseen ihastuneena huomasin, että bussissa matkustaminen ei olekaan niin paha asia.
Ajaminen ja matkustaminen on kaksi täysin eri asiaa. Oma auto sopii parhaiten mielenkiintoisen reitin kulkemiseen, jossa voi pysähtyä tutustumaan matkan varrella oleviin kohteisiin. Reitin muuttaminen ex tempore on hauskaa ja pidempikin koukkaus on mahdollista, jos odotettavissa on jotain katsomisen tai kokemisen arvoista.
Bussi sopii parhaiten matkalle, jota on kulkenut jo moneen kertaan tai maisemat ovat niin tylsiä, ettei niitä jaksa katsella. Tietysti myös vallitseva sää voi olla sellainen, ettei itse ajaminen ole muuta kuin pelkkää kidutusta.
Parin tunnin bussimatka on mielestäni kuin paikallisbussissa siirtymistä paikasta toiseen. Pitkän matkan bussissa voi joutua viettämään koko päivän tai vaikka vuorokauden. Miten matka onnistuu, riippuu monesta asiasta:
- Matkustatko yksin vai seurassa. Yksin ollessa et koskaan tiedä, kuka tulee istumaan vieressäsi.
- Asennoituminen. Oletko kiireinen tai jännität jotain määränpäässä tapahtuvaa.
- Varustautuminen. Oikea vaatetus, sopivat eväät.
- Taukojumppa.
- Teetkö töitä vai yritätkö vain viihtyä.
2.
Kaikki alkoi siitä, että jouduin yllättäen lähtemään viikoksi Vuokattiin. Sopivien aikataulujen löytäminen lyhyellä varoitusajalla oli haastavaa. Menomatka muodostui seuraavasti: Lento Malta-Pisa, Pisassa neljän tunnin vaihto, jossa ajassa kerkesi kävelemään Pisan kaltevalle tornille ja takaisin kentälle. Lento Lontooseen, jossa sade sai viihtymään muutaman tunnin terminaalissa. Lontoosta lento Tampereelle. Lento oli perillä hiukan ennen puolta yötä. Juna pohjoiseen lähti klo 2 yöllä. Aamulla löysin itseni uneliaasta Oulusta. Oulusta junalla Kajaaniin, josta järjestyi loppumatka Vuokattiin. Se oli tavanomainen reititys, vaikka ajokoiralla olisi pitänyt olla tarkka kuono voidakseen seurata.
Paluumatkaa varten keksin tutkia myös bussien aikatauluja. Koska tarkoitus oli matkustaa Turun kautta Tallinnaan, varauduin Turkuun päästäkseni vaihtamaan bussia. Yllätys, suora bussireitti Kajaani-Turku olikin olemassa. Lähes kymmenen tunnin istuminen laajarunkoisessa lentokoneessa on leppoisaa, mutta entä bussissa?
Bussi ei ollut täynnä, joten pahin pelko joutua istumaan epämukavan seuralaisen vieressä peruuntui. Levoton, haiseva tai äänekäs kanssamatkustaja kiristää hermoja.
Aloitin tekemään töitä sen verran kuin puhelimella saa tehtyä. Miettimistä ja kirjoittamista. Kunnes tuli ensimmäinen pysähdys ja käytävän toiselle puolen istahti nuori nainen. Melkein heti hän aloitti puhelun jonkun kanssa, jonkun, joka ei saanut juurikaan suunvuoroa. Monivivahteista monologia jollakin Kaakkois-Euroopan kielellä jatkui Tampereelle asti eli hyvin monia tunteja. Korvaparkani olivat tulessa ja aivot lähellä kiehumispistettä. Seuraavaa matkaa varten onkin syytä varustautua korvatulpilla.
Kaksi verryttelyä bussin ulkopuolella kymmenen tunnin matkalla tuntui kohtuulliselta.
Tampereelta tuli kyytiin jääkiekon ystäviä, jotka olivat pettyneet Suomen pelaamiseen. Äänekäs keskustelu ei koskenut enää pelaamista, mutta puoli bussia ainakin tiesi tarkalleen, mitä työtä he tekivät ja mitä tukirahoja he nostivat palkan lisäksi.
Puolen yön jälkeen saavuimme Turkuun.
3.
Suomeen on rantautunut suhteellisen tuore bussiyhtiö, Flixbus. Sattumalta olin lukenut, että suomalaiset valittivat. Kuljettaja ei osannut suomea ja jotain muutakin negatiivista. Tuli tarve päästä Kaunaksesta Tallinnaan. Reitti on uskomattoman tylsä ja tie on hidas. Ajaminen ei huvittaisi lainkaan. Suora reitti olisi Flixbussin heiniä. Niinpä päädyin kokeilemaan.
Lähtö oli yöllä. Bussi tuli lopulta ja lähti 45 minuuttia myöhässä. Jouduin istumaan nuoren miehen seuraksi, joka tunki reppunsa tyynyksi, sääti kuulokkeet täysille ja muka nukkui. Alku ei näyttänyt hyvältä. Järkyttävä musa kuului kuulokkeiden läpi, joten oma nukkuminen ei sujunut. Kaveri haisi vahvasti ilmeisesti nuuskalle, joten nenääni kirveli. Kuljettaja yritti ottaa aikataulua kiinni ja ajoi melko reippaasti. Kameratolpille joutui jarruttelemaan voimakkaasti, joten kyyti oli aika töksähtelevää, vaikka bussi oli muuten aivan loistava. Mukavat penkit ja hyvä jalkatila ovat iso plussa. Samalla bussilla olisi päässyt siis Suomeen asti, Helsinkiin, Turkuun, jopa Vaasaan. Yhtiö on kansainvälinen, miksi ihmeessä kuljettajan olisi pitänyt osata suomea. Matkan varrella on Riika, kauempana toisessa suunnassa Varsova ja Berliini.
Paluumatkan ostin vain vuorokauden ennen matkaa. Kaikki sujui mallikkaasti. Lähtiessä jokaiselta matkustajalta tarkistetaan passi. Matkan varrella Liettuan viranomaiset tarkistavat passit. Siihen voi joskus mennä aikaa puolikin tuntia, jos kyydissä on paljon EU:n ulkopuolisia kulkijoita. Heidän tarinaansa ei kukaan voi tietää, mutta matkustusasiakirjojen kanssa on vaikeaa. Outoja selityksiä oli useammalla.
Olen nyt käyttänyt Flixbussia samalla reitillä jo useamminkin. Viime kerralla kyydistä lähti nuori mies viranomaisten pikkubussiin, ilmeisesti väärennetty passi ei ollutkaan tarpeeksi laadukasta työtä.
Lähes kymmenen tuntia on mahdollista istua yhteen menoon, se kertoo hyvistä penkeistä. Sopivat eväät, joilla ei tule nälkä, eikä tarvitse rampata vessassa. Suosin banaaneja. Niissä on energiaa, mutta eivät ärsytä vatsaa.
Palasin keskellä yötä Liettuaan ja ihmettelin, että onpa tässä hieno kaupunki. Katsoin kelloa tarkemmin ja tajusin olevani kotona, sehän oli Kaunas. Bussiasemalta lähtee reitti ison puiston halki. Syksyisen keltaiset lehdet peittävät kävelypolkuja, kostean kirpeä viileys piristää. Öinen puisto on äänetön, vain matkalaukun pyörien hurina seuraa askeleitani. Ajattelin, että matkustaminen bussissa ei olekaan hullumpaa.
Pitkän matkan bussissa.
Referenssit:
Meillä on ollut suunnitteilla jo jonkin vuoden Flixbussilla matkustaminen. Tosin mä luulen, et meillä parempi vaihtoehto on se, että meennään bussiin vasta Tallinnasta.
Sekin on hyvä vaihtoehto, että vaihtaa bussiin Tallinnassa. Silloin voi mennä vähän omaan tahtiin laivalle tai viettää yön Tallinnassa ja vasta sen jälkeen bussiin.
Aina kun olen ollut pidemmän matkan bussissa on se ollut ihan täynnä. No, minulle pitkä matka on 5h… en paljon pidempää haluaisi. Mutta sekin on pitkä aika, jos vieruskaveri saa juuri kuulla sisarensa sairastuneen syöpään ja itkee koko matkan. Ja suhauttaa pitkän pätkän jotain axea itseensä.. näin briteissä erään kerran.
No jopas tuuria… Mulla yleensä kävi säkää, olen ollut rivissäni yksin koko matkan. Ostan yleensä tuon eka luokan lipun tosin 🤣
Minä nostan hattua ihmiselle, joka pystyy tällaiseen bussimatkustamiseen! Itse tosiaan pitäisi tsempata itseään jaksaakseen.
Ei se ole niin paha. Olen joskus ajanut Jõhvista Riikaan yhteen menoon myös (9h). Jos penkki on hyvä eikä o9le muita häiriötekijöitä, sen kestää aika helposti.
Näistä pitkän matkan busseista on kokemusta lähinnä Nepalissa, jossa ne olivatkin sitten aivan järkyttäviä. Ikinä ei ole pelottanut yhtä paljoa ja olivat myös äärettömän epämukavia. Euroopassa kokemus voisi olla mieluisampi, vaikka omat haasteet sielläkin näköjään on.
Euroopassa bussit ovat siedettäviä matkustusmuotona. Tosin, aikaa siihen uppoa silti. Tällaisiaä lyhyempiä välejä voi vielä matkustaa maitse, mutta minullakin menee kipuraja jossain puolen vuorokauden kiepeillä 😅.