Kenelle bloggaaja kirjoittaa?

Kenelle bloggaaja kirjoittaa?

Miksi bloggaat?

Kenelle bloggaaja kirjoittaa

Silloin, kun bloggaajalta kysytään, miksi hän pitää blogiansa, vastauksena melkein aina on intohimo bloggaamiseen: kirjoittamiseen, valokuvaamiseen, tarve saada vertaistukia tai jakaa omia ajatuksia, arkea ja juhlaa lukijoiden kanssa. 

Se on ymmärrettävää, koska näinä virtuaalisina aikoina oma blogi on miltei ainoa keino löytää maailmasta toisia samanhenkisiä ihmisiä, olkoon sitten kyse harrastuksesta, elämäntavasta tai maailmankatsomuksesta. 

Miksi minä bloggaan? Koska olen löytänyt bloggaamisesta luontevan keinon yhdistää kaikki seuraavat intohimoni: kirjoittaminen, valokuvaus, matkustaminen, uusien asioiden oppiminen ja näiden kaikkien asiayhteyksien tutkiminen. 

En usko, että bloggaaminen poistuu virtuaalimaailman kartalta. Se tulee muuttumaan, kehittymään ja ehkä ottamaan jonkin toisenlaisen muodon, mutta ei häviämään bittiavaruuteen kokonaan. Kun kerran suuret ihmisryhmät pääsivät itseilmaisun makuun, heidän suitaan ei tuosta vain tukita. 

Mikään keksintö ei häviä maailmalta. Se muuttaa muotoaan ja sopeutuu uusiutuvaan maailmaan,  mutta periaate säilyy. Kirjallisuus, kirja, taidemaalaus, kuvataide, valokuvaus, pikaviestintä, puhelin, tietokone, pyörä, sähkölamppu, lentokone, helikopteri, sanomalehti – kaikki nuo suuret keksinnöt ovat tavalla tai toisella läsnä maailman menossa. 

Blogi on sananvapauden huipentuma. Siellä saa sanoa ääneen mitä vain tahtoo, mutta pitää myös olla täydessä vastuussa omista sanoista. Ei ole somea vahtivaa Big Brotheria eikä valtamediaa valvovaa päätoimittajan silmää. 

Blogi voi olla myös työkalu, Curriculum Vitae ja omien taitojen näyte, taistelutanner omien ajatusten kanssa ja terapeutiinen retriitti. Jokaisella on oikeus päättää, mitä blogi ja bloggaaminen hänelle on.  

Unelmia kirjoittamisesta 

Kenelle bloggaaja kirjoittaa

Mielen valtaa upea flow-tila, ajatus lentää ja sormet tanssivat näppäimistöllä – tällaiseksi kirjoittamista kuvitellaan päiväunissa. 

Ongelmana on se, että monesti päättömän kirjoittamisen lopputuloksena on sellaisia aivopieruja, joita kukaan ei lue. Bloggaamiseen voi sovittaa monia tyylejä, mutta enimmäkseen ihmiset etsivät sieltä joko vertaisiaan, joihin voi helposti samaistua tai kokemusperäistä tietoa.

Millainen on hyvä postaus?

Kenelle bloggaaja kirjoittaa

Vaikka teoriassa pystyy kirjoittamaan kaikki postaukset niin, että ne ovat täynnä tarpeellista ja hyödyllistä tietoa, hyviä ja helposti googlattavissa, mutta käytännössä sellaiseen postaukseen menee niin paljon resursseja, ettei niitä pysty vääntämään tuosta vain edes joka toinen päivä. 

Hyvässä asiantuntevassa postauksessa pitää olla kaikki faktat tarkistettu, viittaukset kunnossa ja sitaatit merkitty asianmukaisesti. Siihen sisältyy myös asiallinen kuvitus: mielellään omat tai hyvästä (ei ilmaisesta) kuvapankista hankitut kuvat tai itse tuotettu piirros, kollaasi tai vastaava.

Jos nyt puhutaan vaikka matkablogista, niin kuvien pitää olla omia. Tai sitten omistusoikeus pitää merkitä asiallisesti, jos vaikkapa ei omista omaa droonia, mutta haluaa droonin ottamia kuvia blogiin. 

Matkablogin hyvä postaus on postaus aidosta matkasta tai käynnistä. Joten ymmärrettävästi niitä ei ilmesty kovin tiheään. Monet kirjoittavat postauksiaan sarjoissa. Se on hyvä tapa, jos sen osaa tehdä hyvin. Moni bloggaaja kirjoittaa fuusioblogia (kuten minäkin), esimerkiksi matka- ja lifestyle. Toisin kuin luulisi, monipuolisuus antaa blogille lisää pisteitä eikä ota niitä pois. Lukijakunta laajenee sekä näin lukijat voivat oppia kirjoittajasta muutakin kuin matkantekoa. 

Kirjoittaminen, kuvien käsittely (vaikka ei tarvitse kuin valita sopivia kuvia, silti siihen menee aikaa), oikoluku, tekninen osa – siihen kaikkeen menee aikaa.

Kuvia silti joutuu suoristamaan, leikkaamaan ja joskus valottamaan uudestaan. Kenttäkuvaukset ovat harvoin sellaisia, että on aikaa levittää jalusta, pyöritellä kuvakulmaa mielessään ja tehdä niin monta otosta hyvin rauhallisesti, että ne olisivat valmiina sellaisinaan. 

Ulkona tuulee, sataa tai paistaa väärästä kulmasta, liikkeessä otetut kuvat ovat harvoin suoria, vaikka kuinka niitä yrittää vakauttaa (on kyllä olemassa oikeanlaisia varusteita siihenkin, mutta harvalla niihin on varaa). Niinpä, jos mukana on vakiot 10 kg kuvausvarusteita, niin itse reissusta ei tule kevyttä. Myös 99% kuvamateriaalista menee suoraan roskakoriin.

Postausten kirjoittamiselle on olemassa omat sääntönsä, joita toiset seuraavat ja toiset eivät. Blogiartikkeli on kuitenkin aina subjektiivinen asia ja jokainen lukija kokee sen omalla tavalla. Jokaista ei voi miellyttää.   

Postaus elää netissä omaa elämäänsä. Osa nousee hakukoneiden ja lukijoiden suosikiksi ja toiset siirtyvät unholaan muutaman päivän sisällä. Se on silti epävarmaa, miten missäkin tapauksessa käy, vaikka vuosien saatossa oppii ohjaamaan käyntivirrat teknisten keinojen ja mainostamisen kautta. 

Kenelle kirjoittaa: ihmisille vai boteille? 

Ajatuksena on hienoa, että bloggaaja pitää mielessään lukijan kirjoittaessaan. Oikeassa elämässä on erittäin vaikea hahmottaa, kuka on kyseisen tekstin varsinainen kuluttaja. 

Kohderyhmän rajaaminen on taito, josta isot yritykset maksavat agentuureille miljoonia. Se on osa markkinointitutkimusta, johon tarvitaan tietoja, taitoja, kokemusta ja instrumentteja. Joten paras tapa on kirjoittaa vähän kuin itselleen. Silloin ainakin tietää, että yksi juuri sellainen lukija on oikeasti olemassa.

Toki perimmäinen ajatus on, että blogia kirjoitetaan toisille ihmisille. Osa postauksista ei muuten koskaan tavoitta yhtään ihmistä. Suurin osa jokaisen blogin lukijoista on botteja. Botteja ei missään tapauksessa voi jättää väliin, koska ne ovat kaikkien bloggaajien kaikkein uskollisimpia lukijoita. Ne käyvät jokaisen postauksen läpi huolellisesti. Siis ihan jokaisen. 

Tekoälyä ei saa aliarvioida. Jos botit eivät tykänneet jostain tekstistä, se työnnetään sellaiseen ö-mappiin bittiavaruudessa, ettei sitä kukaan koskaan löydä.

Botit eivät pidä kaunokirjallisuudesta, korulauseista ja mutkikkaista ilmaisuista. Niiden makuun on simppeli lauserakenne, paljon faktaa ja asiallinen linkitys. 

Eli periaatteessa, juuri sellainen tyyli, jolla itsekin tykkään kirjoittaa, ei ole bottien mieleen. Olen ratkaissut asian niin, että täytän botteja varten metatiedot huolella. Se on juuri tuo tekninen osa, eli SEO, jota ihmissilmä ei näe postauksen rakenteessa. 

Kenelle bloggaaja kirjoittaa?

Tässä on siis erittäin lyhyt kiteytys asiasta, joten oppimäärän syventämiseksi kannattaa kurkkia Rouva Sanan sisältöihin (joihin linkitykset alla). Parempaa tietoiskua bloggaamisesta kukaan ei vielä tuottanut. 

Kenelle bloggaaja kirjoittaa?

Referenssit:

Kuvapankkikuvat: Depositphotos®

Visits: 1071

14 vastausta artikkeliin “Kenelle bloggaaja kirjoittaa?

  1. Mielenkiintoinen tuo ajatus boteille kirjoittamisesta. Tavallaanhan sama pätee myös ihmislukijaan: nopeasti ja helposti luettava teksti toimii, mutta itsekin tykkään leikitellä sanoilla ja kirjoittaa tekstiä, joka ei välttämättä toimi hyvin hakukoneissa. Uskon että moni ”elävä lukija” kuitenkin arvostaa persoonallista tekstiä.

    Mitä aiheen rajaamiseen tulee, niin itsehän kirjoitan neljää eri blogia juuri siksi, että eri aiheet pysyvät eri paikoissa ja yhdestä aihepiiristä kiinnostuneen ei tarvitse seurata niitä muita aiheita.
    Kieltämättä olen miettinyt usein blogien yhdistämistä jo ihan julkaisutiheyden vuoksi. Lukijamäärät olisivat helposti paljon suurempia, jos kirjoittaisi useamman kerran viikossa yhteen blogiin kuin 1-4 kertaa kuukaudessa useampaan. Varsinkin kun kirjoitan tiheimmin juurikin matkablogiin, jonka artikkeleiden tuottamiseen menee taustatöineen huimasti aikaa. Vaikka materiaalin keräämiseen menevän ajan jättäisi kokonaan laskematta, yksittäinen postaus vie helposti muutaman työpäivän.

    1. Minä olen yrittänyt ylläpitää monia blogia yhtä aikaa, mutta se floppasi nopeasti. Ei riitä aikaa eikä intoa, koska aina tulee jotain ylimääräistä hommaa, teknisiä ongelmia tai ei vaan ole inspiraatiota tarpeeksi.

      Minä olen taas huomannut omista lukijoista, että heitä on kahta eri lajia. Toiset hakevat infoa, ja heille tekstin monimutkaisuus ei välttämättä ole mieliksi. Ja toiset lukevat blogini vain sen takia, että siitä on jotain hieman personaalisempaa tekstiä tarjolla.

      Itsekin olen sellainen lukija, että hyvin pelkistetty kirjoitustyyli ei vetoa minuun. Tykkään monimutkaisemmista, kuvaannollisista teksteistä myös asiablogeissa. Kuivasta tekstistä en jaksa innostua ja jätän sen usein väliin. Kirjoituksen tyyli voi vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudun kohteeseen tai asiaan, vaikkakin se on hyvin irrationaalista.

  2. Loistavaa pohdintaa bloggaamisesta Nadine, kiitos, kun kirjoitit. Kuten jo Minustako bloggaaja? -Fb-ryhmässä keskustelimme, toistan tässä seuraavassa vähän samaa, mutta jatkan ihan vähän myös uutta :)…

    Mielestäni lukijan ja kohderyhmän miettiminen on oikeastaan ydinavainasia: ihan kaikessa kirjoittamisessa, ei vain bloggaamisessa. Miettiminen lähtee siitä, että kirjoittaja pohtii, ketä hän haluaa tekstillään (tai blogillaan tai kirjallaan tai…) puhutella.

    Samalla hän käynnistää punaisen langan kerimisen. Kun kirjoittaja kirjoittaa tietylle kohderyhmälle, lukijan on helpompi samaistua: hän tunnistaa, kenelle teksti on tehty ja hän tarttuu siihen – tai sitten ei.

    Se, kenelle lopulta kulloinkin kirjoittaa, ei toki ole mikään pieni eikä helppo pala kakkua. Joskus kohderyhmän tunnistaminen voi olla jäätävän vaikeaa. Väitän kuitenkin, että jos työ on jäänyt puolitiehen, se näkyy myös lopputuloksessa. On vaikea kirjoittaa osuvaa tekstiä, jos on kaikille: jos ei itsekään tunnista, kenen omasta tuotoksesta olisi toivottava innostua.

    Ja senhän me kaikki varmasti (toivottavasti) jo tiedämme: kaikille kaikkea on sama kuin ei kenellekään mitään.

    Se sitten, millainen on hyvä blogikirjoitus, onkin jo paljon filosofisempi kysymys, johon ei minusta koskaan löydy täysin oikeaa vastausta. Jos löytyisi, me kaikki olisimme loistavia kirjoittajia, eikä tällaista pohdintaa tarvitsisi edes käydä :).

    Hyvä postaus tai kirjoitus on aina lukijansa silmissä ja korvissa. Joskus kirjoitus osuu maaliin (jopa helposti) niin, että heilahtaa; joskus se ei kolahda, vaikka tekisi mitä.

    Silti onnistuneen postauksen laatiminen alkaa sekin – yllätys yllätys – kohderyhmästä. Jos lukija on kirjoittajalleen mysteeri, on vaikea laatia onnistunutta blogikirjoitusta.

    1. Kiitos paljon kommentista!

      Kohderyhmän tunnistaminen voi olla todella vaikeaa ja se on yksi tärkeimpiä asioita, joihin bloggaajan kannattaa perehtyä heti alussa. Harvoilla on heti niin paljon tietoa, että homma onnistuu käden kääntäessä. Itsekin olen selannut vuorillinen lähteitä oppiakseen sen, mutta edelleen vastaan tulee uusia asioita.

      Lukukokemus on joka tapauksessa aina subjektiivista, joten kaikkia ei pysty eikä tarvitse miellyttää.

  3. Kiinnostava postaus, kiitos! Tätä kysymystä joudun pohtimaan ajoittain blogini kohdalla. Oikeastaan olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein eniten kirjoitan itselleni ja siksi, että saan ajatukseni kasaan yhteen paikkaan, ikään kuin muistoksi. MUTTA kirjoitan myös tietyille seuraajilleni, tarjoan vertaistukea, pohdin ilmiöitä ja toivon niihin kannanottoja. Yritän tarttua ajankohtaisiin aiheisiin ja kertoa mahdollisimman paljon toivotusta aiheesta – arjesta, lapsiperhetouhuista, ruuhkavuosista, opinnoista, työtä jne. SEO-optimoinnissa olen heikoilla, sitä pitää vielä harjoitella.

    1. Se on ikuisuuskysymys, miten blogia kuuluu kirjoittaa. Jokainen bloggaaja ratkaisee sen omalla tavallaan, ja hyvää niin.
      Eri alustat tarjoavat erilaisia puitteita SEOttamiseen. Valmiilla blogi-alustoilla on paljon valmiiksi metoihin ympättyjä tietoja, mutta myös vähemmän liikkumavaraa räätälöintiin. Omalla alustalla saa tehdä mitä haluaa, mutta sen pitää vielä osata tehdä 😅. Siinäpä päivän pulma.

  4. Tärkeitä huomioita 🙂 Kiitos.
    Aloittelevana kirjoittajana vielä hamuan kaikkia oppeja joita blogin kirjoittamisesta annetaan. Osasta otan opikseni, osalle viittaan kinnasta. Itse ajattelen, että en tarvitse valtavia massoja lukijakuntaan, riittää että luo mahdollisuuksia sellaiseen käyttäjäkuntaan joka voisi hyötyä kertyneestä aineistosta. Haaveissa on myös elämänhalintaa vahvistavaa kurssi- tai henkilökohtaista tukea elämän eri kriisitilanteissa. Mutta sinne on vielä matkaa.

    1. Blogin kirjoittamiseen on olemassa niin monia näkökulmia, että on todellakin vaikeaa tietää, kuka on loppujen lopuksi oikeassa. Itse tykkään juuri seurata juuri omaa (kultaista keski)tietä, koska kaikki ääripäät eivät tunnu itselleen omilta. En tiedä, onko se nyt virhe vai ei 😁.

    2. Mun mielestä tuo on hyvä ajatus, ettei lukijoita tarvitse olla valtavia määriä. Lopulta tärkeämpää ovat sitoutuneet lukijat, jotka haluavat aidosti seurata sisältöjä.

  5. Hyviä pointteja! Bloggaamisessa on niin monta osa-aluetta, joilla kehittyä. Aina voisi tehdä jotain paremmin. Onneksi toisinaan kirjoitus sujuu kuin tanssi. Ihan paras fiilis 🙂

    1. Niin se onkin. Bloggaaminen vaatii nykyään todellista moniosaamista. Ja varmaan jokaisella osa-alueella on aina kehittymisen varaa 😁.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.