Kiina – Shenzhen ja Shanghai.
Kiina ei enää kuulu suosittuihin matkakohteisiin maailmalla, vaikka kokonaisuudessaan se on varsin mielenkiintoinen ilmestys. Maa on kuuluisa, se osataan sijoittaa kartalle, mutta sen politiikasta tiedetään huomattavasti enemmän kuin historiasta ja nähtävyyksistä.
Osittain poliittisista syistä ja osittain maan valtavien sisäisten markkinoiden ansiosta Kiinan päättäjillä ei ole tarvetta rasittaa päätään turismin kehittämisellä, vaikka turismivirasto heillä toki on. Tarvittaessa maahan pääsee varsin helposti ja matkailun infrastruktuuri siellä on valmiina vastaanottamaan sekä omia että ulkomaalaisia turisteja.
Mikä ei tullut yllätyksenä?
Yksi asia, joka ei ole tullut yllätyksenä meidän Kiina-matkoilla on ollut se, että nimestä huolimatta – ROC on yhtä kuin Republic of China – maassa demokratia ei toteudu niin kuin tasavallassa olisi tarkoitus.
Se osa kiinalaista yhteiskuntaa on yllättävän hyvin piilossa arjen keskellä. Turistin silmin kommunismia ei huomaa katukuvassa missään vaiheessa. Ei ole teemaan sopivia julisteita, pioneereja kaduilla, liikkuminen oli vapaata myös erikoisalueiden välillä, kuten Hongkong ja Macao.
Kiinalaiset ymmärtävät demokratiaa eri tavalla kuin me: heille demokratia on enemmistön kanssa samaa mieltä olemista. Yksilö-konsepti ei ole vielä levinnyt siellä niin laajasti kuin länsimaissa. Yhteinen hyvä on edelleen yli yksilön tarpeiden. Tähän on tulossa muutosta, vaikka hallitus kuinka yrittää eristää maansa muusta maailmasta, koska tieto silti vuotaa aina jostain.
Toinen asia, joka ei yllättänyt, on kiinalaisten kielten osaamattomuus. Koska heidän ei ole tarvetta osata kieliä, sitä taitoa ei kehitetä. Vaikka Kiinassa englannin kielen ja kansainvälisten koulujen suosio on kasvussa ja on kehittymässä myös varakkaampi keskiluokka, jolla on varaa matkustaa maan ulkopuolelle, niin on vielä pitkä matka siihen, että kielitaidossa tapahtuu huomattava muutos. Kiinalaisten on myös hyödyllisempää osata naapurimaiden kieliä kuin vaikkapa englantia. Tietysti on olemassa töitä, joihin ilman englannin kielen osaamista ei pääse ja se on vientikaupan myynti. Yleensä mitä suurempi yhtiö, sitä parempi kielitaito vaaditaan.
Mikä yllätti?
Suurin yllätys lienee Kiinan kehityksen tasossa. Jostain käsittämättömästä syystä Kiina mielletään edelleen kehitysmaaksi. Sitä se ei taatusti ole.
Kiina ei myöskään ole historiallisesti ja kulttuurisesti mikään keskeneräinen yhteiskunta. Moni keksintö on peräisin Kiinasta: historiallisia kuten paperi, ruuti ja silkki sekä uudemman aikaisia teknisiä virityksiä. Otetaan esimerkiksi aurinkopaneelit ja sähköautot. Kiina itse on myös maailman suurin aurinkoenergian tuottaja.
Sekin taisi tulla monille yllätykseksi, ettei tässä postauksessa esiinny Kiinan muuria lainkaan. Pakollinen turistirysä jäi meiltä väliin joka kerta syystä tai toisesta. Pienoismalli siitä ollaan kuitenkin nähty Shenzhenissä.
Kiina on suurimmalta osin moderni, erittäin teknologisoitunut yhteiskunta. Perinteisiä rakennuksia maasta löytyy, jokaisessa kaupungissa on useita historiallisia nähtävyyksiä. Mutta suurin osa Kiinaa on uutta, välillä varsin vaikuttavaa rakennuskantaa. Heillä löytyy sekä mielikuvitusta että tekniikka sen toteuttamiseen.
Myös arkea helpottavia ratkaisuja on paljon. Kiinalaiset rakastavat pieniä teknisiä virityksiä ja vempaimia.
Automaattinen passintarkastus oli siellä käytössä Manner-Kiinan ja Hongkongin välillä jo vuonna 2016 ja se tuli Tallinnaan vasta 2021.
Kiinalaiset eivät ole sotkuisia ihmisiä. Shanghaissa oli vielä elämisen jälkiä. Shenzhen oli putipuhdas. Siellä sekä ei sotketa että siivotaan. Siellä missä ei ole turisteja ei ollut sotkua.
Vaikka vanhat korttelit näyttävät sokkeloisilta, mutta kun katsoo vähän tarkemmin, niin kaikki on silti järjestyksessä. Kiinalainen estetiikka muistuttaa jollain tavalla japanilaista vaikka nuo kaksi kuulemma inhoavat toisiaan. Tietyntyyppinen kilpailu kaikessa. Eroja toki on, mutta yhtäläisyyksiä on paljon enemmän, mitä kumpikin osapuoli suostuu tunnistamaan. Ehkä vähän sama kuin Suomi ja Ruotsi: meidän mielestä olemme täysin erilaisia, Kiinasta katsottuna eroavaisuuksia on hyvin vaikeaa huomata 😀.
Yksi yllätys oli kiinalaisten lapsirakkaus. Vaikka aikuisetkin ovat meidän silmissä varsin lapsenmielisiä, rakastavat simppeleitä huveja ja leluja, mutta tuntuu siltä että kiinalaiset rakastavat kaikkea pientä: miniatyyrejä ja lapsia.
Lapsille on rakennettu paljon puistoja ja leikkipaikkoja, heihin panostetaan sekä henkisesti että rahallisesti.
Kiinalaiset ovat hyvin avoimia ja ystävällisiä ihmisiä, joiden henkilökohtaisen tilan käsite on muutamassa sentissä, näin suomalaisten kauhuksi. Heillä on myös tapana udella monesta meille aivan liian henkilökohtaisesta asiasta. Ehkä heillä ei käy mielessä, että sisäänpäin kääntynyt pohjoismaalainen voi siitä loukkaantua tai tuntea itsensä vaivautuneeksi. Jos näitä seikkoja pystyy kestämään matkan aikana, niin kaikki sujuu loistavasti.
Kiinalaiset edelleen matkustavat varsin vähän, näin keskimäärin, eikä heillä ole sen suurempaa käsitystä siitä, että muualla maailmassa tavat voivat olla erilaisia.
Nyt nähtävyyksiin
Maglev
Ensimmäinen nähtävyys, johon törmäsimme heti Shanghain lentokentällä oli Maglev. Maglev ihan oikeasti leijuu liikkuessaan kiskojensa yläpuolella. Siihen se tarvitsee vauhtia 300-400 km/h. 30 kilometrin matka Shanghain keskustaan taittuu kahdeksassa minuutissa. Junan liikettä on vaikeaa havaita sisällä ollessa: se on huomattavasti stabiilimpi, mitä tavallinen kiskoilla kulkija.
Ikkunasta kun katsoo, niin näkee hauskan ilmiön: samansuuntainen moottoritie on täynnä liikkumattomia autoja. Ero nopeuksissa on niin suuri, että loppu maailma näyttää jämähtäneen paikoilleen. Vastaantulevat autot taas tuntuvat singahtavan valon nopeudella pois näköpiiristä. Nopeusero on nimittäin lähes 600 km/h Maglevin porhaltaessa 430 km/h.
Oriental Pearl Tower
Idän Helmi on TV-torni, jolla on nykyään varmaan muitakin tarkoituksia kuin olla näköalapaikkana ja ravintolana. Korkein näköalatasanne on 351 metrissä.
Omat kuvani ovat vanhoja, vuodelta 2008, joten suurin osa pilvenpiirtäjistä, jotka ovat niissä rakennusvaiheissa, ovat jo pystyssä ja valmiina.
Shanghai kaupunkina
Itse kaupunki ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, vaikka periaatteessa siellä on kaikkea: sokkeloisia vanhoja kortteleita, uusia, upeita pilvenpiirtäjäalueita, avara joenranta, paljon erilaisia nähtävyyksiä turisteille. Ehkä joenranta oli ainoa, mikä näytti silmissäni hienolta.
Kaupunki on rakennettu aika tiheästi ja korkealle. Meillä oli ainaisena haasteena paikallistaa oma hotellimme, joka ei ollut kuin 26 kerroksinen. Se hukkui täysin muiden rakennusten sekaan.
Shenzhen
Shenzhenin alue oli huomattavasti hauskempi kokonaisuus. Se oli mielestäni monipuolisempi ja paremmin suunniteltu asuinympäristö.
Shenzhenissä on olemassa myös pilvenpiirtäjien alue, mutta keskusta on huomattavasti laajempi ja vihreämpi, mitä Shanghaissa oli.
Ensinnäkin alue on valtava, monien kymmenien kilometrien levyinen alue, jonka päästä päähän pääsee metrolla noin kahdessa tunnissa.
Itse kaupunki koostuu monesta eri osasta, jotka itsessään ovat kuin keskikokoisia kaupunkeja. Asukkaita Shenzhenin alueella on noin 100 miljoonaa. Kiinalaisten mielestä alle 10 miljoonan asukkaan kaupunki on pieni.
Jokaisen metroaseman päälle on rakennettu pienempi tai suurempi ostoskeskus. Suurin ostari oli kilometrin pituinen huippumuodilla täytetty rakennelma, jonne meikäläisellä ei ollut mitään asiaa, näin lompakon paksuuden (tai pikimmiten laihuuden) takia. Ostarissa oli myös sisäinen luistelurata.
Shenzhenin modernimpia ja hienoimpia alueita taisi olla Overseas Chinese City Happy Coast. Se on puistoalue, jossa erilaisia ravintoloita, kauppoja ja neuvokkaita taideteoksia.
Nähtävyyksiä alueella on niin paljon, että iskee runsauden pula. Siellä taisi olla myös 18+ huveja, mutta kun olimme lapsen kanssa liikkeellä, kävimme sellaisissa paikoissa, jotka soveltuvat pienelle lapselle.
Window of the World
Window of the World on hauska teemapuisto, jossa on esitetty pienoismallit maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Kovin pieniä ne eivät ole vaan moneen pääsee kurkkimaan sisälle. Eiffel-torniin pääsee näköalatasanteelle, ihan kuin alkuperäisessäkin. Itse torni on korkeudeltaan reilu kolmannes Pariisin tornista, mutta komeat näköalat siitä huolimatta. Alueelta löytyy niin Egyptin pyramideja kuin Sveitsin alpit. Puisto on maailmanluokan nähtävyys, vaikka olisi alkuperäisissä kohteissa käynytkin. Niitä oli hauska bongata, muutamassa minuutissa voi matkustaa Afrikasta Kanadaan, Pariisista New Yorkiin.
Shenzhen Safari Park
Shenzhen Safari Park -eläintarha oli niitä elämyksiä, jotka pääsivät minulla Top 3 kaikkien aikojen kokemuksiin matkoilla. Konsepti oli varsin yllättävä, toisinaan häkkiin pistettiin ihmisiä eikä eläimiä. Mutta myös sen ilmapiiri ja toteutus oli hieno. Kymmenien yksilöiden karhulauma seisomassa kahdella jalalla odottamassa herkkupaloja oli hauska näky, eikä niitä mielestäni kohdeltu huonosti. Niillä oli tilaa ja aktiviteetteja. Samoin tiikerit, jotka odottivat “bussipysäkillä”, bussin sijaan tuli liikkuva häkki, jonka sisällä oli ihmisiä.
Splendid China
Kiinalaiset rakastavat miniatyyrejä. Splendid China Folk Village esittää kaikki Kiinan kuuluisimmat nähtävyydet miniatyyreina. Siinä kohdassa ei voi kuin ihmetellä työn määrää: pienoismallit on tehty virheettömästi. Kiinan muurikin on kompaktin kokoinen puolitoista metriä korkeana.
Wutong Mountain
Wutong Mountain on luonnonsuojelu- ja ulkoilualue, jonka keskellä on lähes 1000 metriä korkea vuori. Reitti huipulle on kuitenkin suhteellisen helppo myös kävellen. Näköalatasanteelle on ilmeisesti olemassa myös ajotie.
Koska itse Shenzhenin alue on melko tasainen, vuorelta avautuu esteetön näkymä kaupunkiin ja merelle.
Ranta
Dameisha Seashore Park on oikeasti uimaranta. Pitkä, hienohiekkainen ja kaunis. Merivesi on lämmintä vuoden ympäri. Shenzhenissä talvellakaan +25C päivät eivät ole mikään harvinaisuus.
Uimiseen tarkoitettu alue on eristetty muusta merestä verkoilla ja sen perimetria partioidaan vesiskoottereilla jatkuvasti: syvät ja lämpimät vedet ovat myös haiden suosiossa.
Perinteiset markkinat
Shenzhenissä on tallessa myös perinteisiä kauppahalleja, jotka ovat täynnä paikallisille tarkoitettuja tavaroita. Esimerkiksi Dong Men Ding Plaza on yksi niistä. Pikkuruiset myyntikojut ovat täynnä tavaraa, kaikki nätisti esillä ja hienosti järjestyksessä.
Silti ihmispaljous ja ahtaat käytävät tekivät ainakin minulle hallaa. En oikeasti pysty keskittymään mihinkään ostiskeluun sellaisessa ympäristössä.
Palvelut ja liikkuminen
Majoitukset, kaupat, kulkuneuvot ovat ainakin Kiinan kaupungeissa hyvin länsimaistuneita. Eikä kovin matalaa hintatasoa voi enää odottaa.
Suurissa kaupungeissa paras kulkuneuvo on metro. Taksi ja bussi on olemassa, mutta ruuhkat ovat samanlaista megaluokkaa, mitä kaupungitkin.
Kaupat ovat valtaosalta meille tuttuja isoja marketteja, joissa pääsee maksamaan melkein kaikilla korteilla, mitä meilläkin on käytössä. Silti poikkeuksia on olemassa ja jokin kortti voi olla kelvoton tietyssä kaupassa tai ketjussa.
Ruoka
Ruokia saa laidasta laitaan. Eurooppalaisesta keittiöstä joutuu maksamaan moninkertaisesti, koska länsimaalaisia jostain syystä pidetään rikkaina Kiinassa. Jos kiinalainen kelpaa, niin ruoka ei maksa siellä juuri mitään. Parilla eurolla saa vatsan täyteen. Jos joukossa on yksikin, jolle kiinalainen ruoka ei maistu, tulee ongelmia. Välillä sopivaa ruokapaikkaa joutuu etsimään kissojen ja koirien kanssa. Parhaiten se onnistuu isoissa ravintoloiden keskittymissä, ostos- tai viihdekeskusten liepeillä.
Ikävä yllätys oli se, että Mäkkärissäkin burgerin pihviin oli työnnetty jotain mausteita niin paljon, että suu paloi, kun sitä yritti syödä. Ilmiö on maailmanlaajuinen, tuotteita maustetaan paikallisten makutottumusten mukaisesti. Siitä aiheutuu sellainen ongelma, että kansainvälisiä pikaruokaloita ei voi käyttää hätävarana, silloin kun eurooppalaista ruokaa ei ole tarjolla.
Kaduilla on pikkukojuja, joiden tarjonta toisinaan houkuttelee, mutta uskomukset koiranlihasta kummittelevat takaraivossa ja kokeilu jää sikseen. Onneksi kaupoista saa laadukasta ruokaa ja ruoka-aineksia, joten joka kerta ei tarvitse etsiä niitä erikoisravintoloita, jotka tarjoavat itselle soveltuvaa ruokaa. Leivonnaisista löytyy myös todellisia herkkuja. Kiinalaiset pikkuiset munakakut ovat ilmiselvä kopio Portugalin Pastel de Natasta, kumpi on keksitty ennen, en tiedä. Kiinalainen kakku vie maultaan hienokseltaan voiton.
Majoitukset
Majoitukset ovat enimmäkseen monikerroksisia hotelleja. Kaikki meille tutut hotelliketjut ovat edustettuina. On olemassa kiinalaisten omiakin ketjuja, mutta ne eivät juurikaan poikkea yleisistä.
Kuvassa Crowne Plaza Hotel&Suites Landmark Shenzhen, yksi onnistuneimpia hotellivalintoja, eri vuosikerta.
Palvelu on Kiinassa nostettu sille tasolle, että joskus melkein hävettää. Viiden tähden hotellissa asiakkaista huolehtiminen on lähes naurettavaa.
Poistuessasi hotellihuoneesta, ampaisee henkilökunta paikalle, kääntää kaikki kengät samaan suuntaan, viikkaa pyyhkeet tiptop tai laittaa uudet märkien tilalle. Pöydälle ilmestyy vielä muutama tuore hedelmä ja he poistuvat yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
Saatat törmätä hissin ovella laadukkaasti pukeutuneeseen ladyyn, joka saattelee sinut haluamaasi ravintolaan hotellissa ja neuvoo henkilökuntaa. Jälkikäteen tulee tietoon, että kyseessä oli hotellinjohtajan rouva.
Aamupala on näytös sinänsä, tarjolla on sekä kiinalaista että eurooppalaista ruokaa, kymmeniä eri vaihtoehtoja. Laadukasta ja herkullista. Henkilökuntaa on runsaasti ja pöydän takana kokki on valmiina paistamaan munakkaasi juuri sellaiseksi kuin sen itse haluat.
Eräällä matkalla poikkesimme kylpylään, joka perustui kuumavesilähteiden mineraalipitoisiin vesiin. Laajan alueen puiden siimeksessä oli erilaisia altaita, lämpimiä, kuumia ja tosikuumia. Altaan vieressä oli kyltti, josta ilmeni veden lämpötila.
Kun kylpijä lähti altaasta, sandaalit oli käännetty menosuuntaan ja kaiteelle heitetty pyyhe oli jälleen viikattu ensiluokkaisesti. Jokaisen altaan luona sama rituaali toistui ja hämärässä valaistuksessa ketään ei koskaan näkynyt. Kylpylästä poistuessa olo oli kuin uudestisyntyneellä, luonnon parantava voima tuntui joka solussa.
Maassa maan tavalla…
Kiina on maa, johon pitää mennä oikealla asenteella. Avoimin mielin ja valmiina kokemaan ja näkemään mitä tahansa. Kun suhtaudut heihin positiivisesti saat itse sen kymmenkertaisena takaisin. Toisin kuin Venäjällä, Kiinassa ei juuri kukaan ole ylpeä maansa politiikasta. He vain haluavat elää, tehdä työtä ja nauttia siitä, mikä on sallittua.
Kiinalainen ei ole ylimielinen ulkolaisia kohtaan, mutta ei myöskään halua olla lattiamattona. Palvelualttius kuuluu itämaiseen kulttuuriin, se ei tarkoita alistumista. Voit arvostaa jokaista hotellin siivoojaa ja kadunlakaisijaa ihmisenä, se ei ole itseltäsi pois.
Kiina – Shenzhen ja Shanghai.
Referenssit:
- Oriental Pearl Tower – Wikipedia
- Mutianyu Great Wall
- Matkakalenterini – Mihin kannattaa matkustaa milloinkin – In Via
- Matka-aakkoset Archives
- Matka-aakkoset: A – J – Via Per Aspera Ad Astra
Kiina 2008-2018.
Kuvat Kiinan matkoilta 2008-2018.
Mullakaan Kiina ei (enää) ole kovin korkealla ”täällä tahdon käydä” -listalla. Joku maassa kuitenkin kiehtoo, ja siksi tällainen nojatuolimatka oli tosi mielenkiintoinen! 🙂
Tuskin kovin monella meistä on mahdollisuutta (ja tarkoitustakaan) käydä kaikissa maailmankolkassa. Joten suurin osa maista tulee käyty juuri omalta sohvalta käsin. Onneksi nykyään sellainen mahdollisuus on olemassa.
Mielenkiintoinen postaus. Itse käynyt kerran Kantonissa ja kerran Honkkareissa. Ruoasta jäi mieleen lähinnä se, että kaikkea syödään millä on jalat paitsi tuolia ja pöytiä. Pöydässä olikin usein sellaista ruokaa mitä en kertakaikkiaan pystynyt syömään ja elettiin 2 viikkoa suurinpiirtein karkeilla 🙂
Kiitos!
Niin, syö ne kaikkea mitä liikkuu. On Kiinassa normaaliakin ruokaa, mutta sitä ei ole ihan joka paikassa. Menee muutama päivä, ennen kuin löytää syötäviä sapuskoja. Tosin, HK:ssa sai aika monessa paikassa ihan tavanomaista ruokaa. Erityisesti uusimmissa ostareissa oli paljon valinnan varaa.
Todella mielenkiintoinen postaus, etenkin tuo alun syväluotaava osuus kiinnosti hyvin paljon, koska harvemmin matkablogeissa käsitellään esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita. Olen itse tutustunut kiinalaisiin pääasiassa töiden kautta, kun heitä on saapunut Lappiin isoissa turistiporukoissa. Siellä sen kielitaidottomuuden huomaa todella selkeästi. Lattareissa taas on näkynyt jonkin verran omatoimimatkaajia, jotka puhuvat jonkin verran englantia tai espanjaa. Heillä on yleensä todella tiukat ja tarkat – sanoisinko tehokkaat – matkaohjelmat 🙂
Kiitos!
Minä kiinnitän tosi paljon huomiota siihen, millainen maa on ympärilläni. Matkustamisessa se on yksi olennainen osa, että pääsee tutustumaan toisenlaisiin kulttuureihin ja paikallisiin tapoihin elää.
Kiinalaisilla näyttää olevan päällä se sama vimma, mitä me täällä elettiin 2000-alkuun asti. He suorittavat työssä ja suorittavan lomilla. Ehkä heilläkin joskus hyvinvointi tulee ohittamaan työnarkomaniaa. Saadaan nähdä miten käy.
Kiina on tosiaan maa, joka ei kovin suosiossa ole. Onko sinne matkustaessa rajoituksia?
Isossa maassa nähtävyyksiä kyllä riittäisi. Itse menisin ainakin juuri Kiinan muurille mutta myös Shanghaihin vaikka vielä en tajua, miksi paikka on suosittu?
Mitkä ovat sen vetovoimatekijät?
Tällä hetkellä ei tietääkseni ole voimassa olevia matkarajoituksia. Negatiivistä korona-testiä vielä vaaditaan lentoliikenteessä, mutta oli puhetta siitäkin luopumisesta. Mitään turvallisuusrajoituksia ei ollut tiedossa pitkään. Tosin, niin kuin on opittu viimeisten parin-kolmen vuoden aikana, tilanne maailmalla voi muuttua yllättäen ja sellaisissa paikoissa, jossa sitä ei osaa edes odottaa.
Kiinan muurilla itsekin meinaan joskus käydä, jos vielä joskus osutaan Kiinaan ylipäänsä. Se oli vain liian sivussa meidän reitteihin nähden.
Shanghaista en itse tykännyt yhtään. Jotenkin kolkko se oli ja ylikansoitettu. Mainitsemani Oriental Pearl on yksi kuuluissa nähtävyys. Muitakin siellä on paljon: Zhujiajiaon vesikaupunki on suosittu, sitten on erilaisia teemapuistoja, pilvenpiirtäjiä ja monia historiallisia rakennuksia.
Pekingiin pelkään mennäkin: siellä on kuulemma 25 milj. asukasta 😅.
Ihan erityisesti Kiina on minusta näinä aikoina koronan jälkimainingeissa ja Hong Kongin tilanteen jäljiltä maa, johon liittyvät kokemukset muutamankin vuoden takaa ovat todennäköisesti jo vanhentuneita.
No, nähtävyydet ovat luultavasti ennallaan, mutta monilta osin kaipaisin ehkä mieluummin kokemuksia maasta juuri nyt, jos hakisin tietoa tulevaa matkaani varten. No toisaalta, nykyisessä maailman tilanteessa en taitaisi Kiinasta hetimmiten enää kiinnostuakaan vaikka se olisikin taas avautumassa turisteillekin – Taiwanista pikemminkin 🙂
Tällä hetkellä koronaa ei Kiinassa kovin paljon näy katukuvassa. Maskeja siellä käytettiin laajasti aina, erityisesti julkisissa kulkuvälineissä.
Eritoten kuin moni muu maa, Kiina edelleen vaatii PCR-testin negatiivista tulosta korkeintani 48h ennen lentoa, että lennoille ylipäänsä pääsee.
Kiinassa saattaa olla alueellisia eroja ohjeistuksissa, riippuen sen alueen tilanteesta. Shenzhenissä ei tällä hetkellä ole rajoituksia. Muusta Kiinasta en tiedä varmasti.
Tällä hetkellä kiinalaisia huolestuttavat enemmän oman hallituksen aikaan saamat taloudelliset pakotteet, koska ne vaikuttavat suoraan monen yrityksen toimintaan. Kiina ei kuitenkaan ole paikka, jossa hallituksen kanssa voi olla eri mieltä tuosta vain. Tuskin tulee vankilareissua, mutta valion audittori tulee vierailemaan penkomassa taloustietoja takuuvarmasti.
Olen käynyt Kiinassa (Pekingissä, Hong Kongissa ja Macaossa sekä vaeltanut Kiinan muureilla). Erikoinen maa, mutta tällä hetkellä se ei kiinnosta yhtään. Toivon kuitenkin, että joskus mielenkiintoni heräisi vielä sen verran, että pääsisin Shanghaihin. Se olisi kiva nähdä.
Juuri Shanghaissa tuskin enää tulee käytyä. Kerran nähty ja se riitti. Jos ikinä Kiinaan taas päädytään, niin haluaisin juuri luontoon. Sitä ei tullut nähtyä tarpeeksi. Muuten kai Kiinaa on koluttu jo tarpeeksi.
Olipa kiva lukea tämä! Itse käynyt Shanghaissa, Hongkongissa ja Macaolla. Shanghai oli elämys, hieman ”sumuinen”, kaoottinen, valtavasti ihmisiä ja hassuja ruokia. Mutta sinne en oikeastaan kaipaa. Kuljimme myös Maglevilla, niitä saisi olla enempi maailmalla. Jo sujuisi matkanteko nopeasti!
Maglev on kyllä mainio keksintö! Se tekniikka on vielä liian kallis yleiseksi kulkuvälineeksi, mutta toivottavasti se yleistyy myös täällä Euroopassa. Pääsisi toden teolla tehä nämä trans-EU matkoja maitse.
Me ei lähdetty käymään Macaoon, ei vaan aikaa riittänyt koskaan.
Musta tuntuu, että Kiina, Hongkong ja Macao on kuin kolme eri maata, vaikka virallisesti ne kaikki kuuluvat samaan valtioon.
Oletpa saanut Kiinasta kiehtovan! Kiina ei ole koskaan kiinnostanut jostain syystä minua. Mies on monesti työn vuoksi käynyt ja kertonut Kiinasta, ihmisistä, tavoista jne. Olen varmasti näiden kertomustenkin pohjalta suunnannut matkahaaveeni muualle. 😉
Mekin oltiin Kiinassa työn puolesta enimmäkseen.
Kiina onkin kiehtova kokonaisuus. Ehkä senkin takia, että minua kiehtoo kaikki erilaisuus. Kiina on myös valtava maa, jossa ei ole edes yhteistä kieltä. Vaikka kiinan kielen kirjoitusasu on melkein sama, puhekielessä erot mandarinin ja kantonin kielillä ovat niin merkittäviä etteivät he edes ymmärrä toisiaan.
Eroja eri alueiden välillä on mys paljon. Yhtenäistä Kiinan kulttuuriakaan ei ole olemassa.
Näin yhteenvetona: siellä on mielenkiintoista käydä, mutta en usko, että minusta olisi sen maan asukkaaksi.
”Asukkaita Shenzhenin alueella on noin 100 miljoonaa”
Onkohan ihan näin? 😀
Myöskään koiranlihaa et Kiinasta löydä. Koiria kyllä siellä on ja niitä joissain syödäänkin, mutta turisti ei koiranlihaa löydä. Ei ainakaan Shenzenistä tai Shanghaista, eikä sitä missään turistien suosimilla kojutoreilla ole, saatika ravintoloissa.
Sähköpaneelit ja -autot eivät nekään ole kiinalaisten keksintöjä.
PS. Milloin siis kävit Kiinassa? ROC:ia eli Republic of Chinaa ei ole ollut olemassa vuoden -49 jälkeen. Paitsi Taiwanissa ja se on jo eri asia.
Muuten jees postaus, mutta osa jutuista aika pahasti hatusta vedettyjä.
Kiinalaiset syö kaikki nelijalkaiset, paitsi pöytiä. Eteläkorealaiset uskovat kissanlihan parantavaan voimaan ja syö niitäkin, vaikka hallitus ja järjestöt yrittävät sitä estää. Kannibalismia on harjoitettu laajasti maailmalla, muuan muuass Uudessa Seelannissa ja Etelä-Amerikassa. Oseaniassa sen uskotaan edelleen olevan käytössä, vaikka se on laitonta.
Intiassa taas ei syödä nautaa, vaikka länsimaissa pyhää eläintä pistetään poskeen senkin edestä. Kukaan ei tule Intiasta sanomaan meille, miten meidän kuuluu elää.
Minä olen itse nähnyt nälkää 90-luvun Ukrainassa. Olen ollut keskellä sekäsortoa ja vallanvaihtoja, sodan partaalla olevassa valtiossa. Sen takia en lähde tuomitsemaan ketään.
Enkä minä lähde tuomitsemaan kokonaisia kansoja sen perusteella, mitä heidän kulttuurisiin perinteisiin kuuluu. He itse saavat päättää, mikä on oikein ja väärin.
En ole väittänyt missään vaiheessa, että aurinkopaneeli tai sähköauto olisi kiinalaisten keksintö. Mutta sekä niiden laitteiden tuotanto että käyttö on nyt keskittynyt sille alueelle. Shenzhenin itse kaupungissa on 13 mllj asukasta, mutta sen talousalueella, joka on liki 100 km pitkä, väitetään asuvan liki 100 mln ihmisiä. Se on sikäläisten oma arvio.
Kiinan virallinen nimi on edelleen People’s Republic of China, jota lyhennetään joko ROC tai PRC. Kiinaksi sen kirjoitusasu on tässä: 中华人民共和国 ja suomennettuna Kiinan kansantasavalta.
Jokaista tekstiä voi lukea niin kuin haluaa. Enkä minä nyt ole mikään Wikipedia tai statistiikkalaitos. Tuon esille sen, minkä olen oppinut ja kuullut asianomaisilta itseltään.Mitä kiinalaisilta kannattaakin oppia, niin se on juuri avomielisyys ja toleranssi.
Tässä ei kommentoitu tai kritisoitu koiran lihan syöntiä, se on ihan verrattavissa samaan, kuin länsimaissa mässytetään possua. Kulttuurieroja ja siitä ei tosiaan ollut kyse. Pointti oli siinä, että turisti ei turistialueelta koiranlihaa löydä, pitää vähän tarkemmin tietää mistä hakea. Kommentti nimenomaan tuohon että ei uskalla syödä kiinalaista ruokaa, kun koiranliha pelottaa.
Meille on ihan sama mitä kukakin naamaansa mättää, henkilökohtaisesti emme erota possua, tai nautaa koirasta, eläviä olentoja jokainen ja miksi possun syönti on millään lailla parempi?
Ja PRC – People’s republic of China – Manner-Kiina
ROC – Republic of China – Taiwan.
PRC ja ROC eivät siis ole sama asia. Tästä kertoo enemmän Kiinan sisällissota.
Iloista vappua Kiinan erikoisasiantuntijalle. Blogin kirjoittaja on ilmiselvästi puhunut uskomuksesta, eikä omista epäilyistään, mainitessaan koiranlihan. Reissuilla ei ole mitään järkeä riskeerata ruoan kanssa, on syötävä sitä, jonka kokee turvalliseksi. Ilmeisesti olet viettänyt Kiinassa pitkiä aikoja, koska tunnet heidän paikalliset asiat noin hyvin. Kiinan virallisessa nimessä on lipsahdus, mutta monikohan tuon asian oikeasti tietää. Kiva kun pääsit esittämään oikaisun.
Emme ole ”Kiina-asiantuntijoita”, mutta Kiinassa olemme käyneet, muuallakin kuin esim. Pekingissä tai Shanghaissa. Mukaanlukien Taiwanissa. Joka ei siis kuulu manner-Kiinaan.
Eiköhän päätetä keskustelu tähän.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että porukka keskustelee blogissani. Ja joka mielipide on vain jonkun mielipide. Ja kiitos kuuluu kaikille, jota jaksoivat oma mielipiteensä esittää.
En olisi arvannut, että juuri Kiina jakaa mielipiteitä niin vahvasti, koska mielestäni olen kirjoittanut myös paljon provosoivampia artikkeleita. On myös paljon muita maita, joista voi olla monta eri mieltä.
Minusta, Kiina on silti käymisen arvoinen paikka, koska se erottuu selvästi monesta muista, erityisesti lännen maista. Kulttuuri, historia ja myös tämän hetkinen olemus ovat aika mielenkiintoisia siellä. Politiikka on mitä on, niin kuin sanoin.
Koiran liha (eikä myös käärmeet ja heinäsirkat) ei ollut mun pahin ongelma siellä. En ole hakenut näin kyseenalaisia makuelämyksiä. Ruoka oli ylipäänsä niin mausteista, että minulla oli ongelmia sen syömisessä. Sen olen pannut merkille, että kiinalaiset syövät mielellään ihan tavanomaista ruokaa, sellaista mitä mekin, kunhan heillä on varaa siihen. Siellä on myös paljon vegaanisia ja kasviravintoloita sekä vegevaihtoehtoja kalliimmissakin paikoissa. Ainakin niissä kaupungeissa, joissa me vierailimme.
Niin kuin sanoin, Kiina on valtava maa, jossa ei ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä tai keittiötä. On varakkaampia, enemmän länsimaistuneita alueita ja on perinteisimpiä sellaia. Etelänurkka on tuollainen. Kuulemma Wuhanin alue on erilainen. Ja Peking on ihan oma lukunsa. En ollut siellä, en tiedä.
Kiinassa olisi varmasti mielenkiintoista nähtävää, mutta jostain syystä se ei matkailukohteena ole koskaan houkutellut minuua. Nojatuolikohteena kyllä menee mainiosti, ja tämä oli mielenkiintoinen postaus luettavaksi. 👍
Kiina oli hauska tuttavuus. Voisin lähteä sinne laihdutuskuurille uudestaankin joskus. Ruoka on nimittäin aika vaikea minulle. Ei se mikään Kreikka ole 😅
Sekä aurinkopaneelit että sähköauto ovat molemmat kohta 200 vuotta vanhoja keksintöjä. Eihän se kiinalaisten vika ole, jos muualla ei olla kilpailukykyisiä.
Yli 30 vuotta tiivistä yhteistyötä ja kanssakäymistä kiinalaisten kanssa antaa paremman kaikupohjan kuin satunnaisen turistin näkemät asiat. Asiaa tuntemattomalle tietysti tuntuu siltä, että jutut on tuulesta temmattuja, eihän yhteen blogitekstiin voi laittaa perusteluja yli 30 vuoden kokemuksista ja kaikesta opitusta.
Kiinassa en ole käynyt. Hienosti olet osannut arvioida kiinalaista kulttuuria ja asioita siinä. Kattava tietopaketti, jos suunnittelisin matkaa Kiinaan. Ehkä joku päivä.
Kiinalaiseen kulttuuriin on helppo tutustua. Sekä kiinalainen kulttuuri että yhteiskunta ovat varsin avoimia. Kiinalaisille on ominaista uteliaisuus ja himo oppia uutta, joten kontakteja syntyy helposti.
Ei ole Kiinassa vielä tullut käytyä. Vuonna 2020 meillä oli suunnitteilla muutamien viikko reissu maahan, mutta luonnollisesti jäi tuona vuonna väliin. Edelleen maa kuitenkin itseäni kovasti kiinnostaisi ja toivoisin, että pystyisin maassa reissaamaan laajemminkin.
Vuosina 2008-2018, jolloin itse kävimme siellä suunnassa, liikkuminen oli yllättävän helppoa sekä maan rajojen sisällä että niiden yli. Aina on kuitenkin viisampaa tarkistaa ulkoministeriön suosituksia.
Maa on valtava, ja päästä päähän on helpompaa lentää kuin ajaa nopeallakin pikajunalla. Lyhyemmät välit ovat taitettavissa junilla tosi näppärästi. Ainoa ajankohta, jolloin Kiinaan ei kannata mennä sillä silmällä, että pääsee liikkumaan helposti, on heidän uudenvuoden aikaa. Se hieman vaihtelee joka vuosi, mutta suunnilleen tammikuun lopusta helmikuun alkuun siellä on kaaos.
Muuten maan oli tosi mukava ja hauskakin kokonaisuus. Siellä on paljon katsottavaa ja uutta opittavaa. Myös luonto on eritäin kaunis ja monipuolinen. Erilaiset puistot, sekä hoidetut että luonnonvaraiset, olivat ehdottomia suosikkejani.
Paljon olisi maailmassa vielä nähtävää 🙂 Kiinassa en ole käynyt. Tai no Hongkongissa kyllä, mutta se ei taida paljon kertoa mannerkiinan elämästä. Reissuilla mielelläni perehdyn ihan peruskansalaisen elämään enempi kuin turistinähtävyyksiin.
Hong Kong ja Kiina ovat kuin kaksi eri maata. Minä en itse asiassa tykännyt Hong Kongista yhtä paljon kuin Kiinasta, koska meno siellä oli aivan liian rankka minulle. Ihmisiä siellä on kertoja enemmän, mitä pääni kestää.