Kyseenalaisia ekoneuvoja

Kyseenalaisia ekoneuvoja.

Netti on täynnä neuvoja maapallon pelastamiseksi. Ensisilmäyksellä moni näyttää ihan järkevältä, mutta kun asiaa alkaa tutkia hieman syvemmälle, tulee välillä ahaa-elämyksiä. Näin minullekin kävi tässä tapauksessa.

Erilaisia PR-tapahtumia järjestetään paljon, joten on runsaasti valinnanvaraa, mitä päivää tänään vietetään. Maaliskuun viimeisenä lauantaina vietimme Earth Hour sammuttamalla valot. Huhtikuun 22. päivä on kokonaan pyhitty Maapallolle. Tämän vuoden teemaksi on Invest in Our Planet.

Oman katastrofiskenaarion maalaamisen sijaan haluaisin osoittaa, kuinka hyödyllistä olisi, jos ihmiset oppisivat hankkimaan luotettavaa tietoa ja saisivat esittää kysymyksiä asiasta kuin asiasta. 

Uskon, että myös ekoasioissa saa ja pitääkin olla realisti ja optimisti. Maapalloon voi investoida myös kehittämällä uutta teknologiaa ja tukemalla tieteellistä tutkimusta. Tai ihan vain kuluttamalla omaa aikaa hyvän asian puolesta. Omilla aivoilla ajatteleminen ei koskaan ole kiellettyä.

Lähteen luotettavuus

Minä itse aloin perehtymään ekologisuuden asioihin vasta muutamia vuosia takaperin. Aikaisemmin olen kulkenut sieltä, missä valtavirta kulki. Joutsenmerkki oli laadun ja ekologisuuden tae, luomupuuvilla – ihmetuote ja kasviperäinen dieetti – tie taivaaseen. 

Kun olen tutkinut asioita hieman enemmän, niin moni niistä näyttäytyy täysin eri valossa. Jokaista tutkimusta ja kirjoitusta pitää lukea siinä kontekstissa, missä se on toteutettu. Se ei aina ole niin itsestäänselvää.

Kyseenalaisia ekoneuvoja

Ovatko kaikki ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyvät neuvot uskottavia ja todenmukaisia? Kysymys nousi esille ensimmäistä kertaa jo silloin, kun tutkin aineistoa Earth Hour 2023 -artikkelia varten. 

Tässä on muutama neuvo, joka sai minut raapimaan päätä.

1. Nyrkkipyykki

Ehkä jos olisin yksineläjä, jolla on vaikeuksia saada pyykkikone täyteen edes kerran viikossa, siinä olisi jokin järjen siemen. 

Kun olen joskus joutunut pesemään pyykit käsin viime vuosina, huomasin, että esimerkiksi yhden ihmisen petivaatekertaan menee 50-60 litraa vettä. Yksi syy siihen on mm. se, ettei käsin pysty puristamaan vettä pois pyykistä niin tehokkaasti, kuin 1400 k/min pyörivä rumpu, joten pesuainejäämiä joutuu huuhtelemaan vähintään kaksi kertaa. 

Jos konetta pystyy täyttämään ohjeiden mukaisesti, se käyttää huomattavasti vähemmän vettä ja pesuainetta yhteen pesukertaan, mitä käsin pystyy tekemään. Kolmen hengen lapsiperheessä koneen olemassaolo on jo suurempi ekoteko kuin käsin peseminen, jopa koneen valmistuksen kustannukset mukaan laskien. 

2. Käsin tiskaaminen 

Sekin on outoa. En mitä pysty pesemään 18 lautasta, 8 kuppia ja 12 lasia, 30 ateriainta, 3 keittiöveistä, 5 kauhaa ja 3 kippoa sekä paistinpannua ja kattilaa käsin 13 litrassa vettä, niin kuin meidän astianpesukone. Tuo on suunnilleen meidän kahden päivän astiamäärä. 

Astianpesukoneen olemattoman pieni vedenkulutus tulee monille ihmisille täydellisenä yllätyksenä. Astianpesukone myös säästää pienessäkin perheessä useita kymppejä kuukaudessa vesi- ja sähkölaskussa, koska verrattuna käsinpesuun, vettä kuluu murto-osa. Kylmällä vedellä ei astioita kannata pestä, joten veden lisäksi säästyy hurja määrä energiaa, joka kuluu juoksevan veden lämmittämiseen. Täyden koneellisen pesemiseen kuluu vettä ja energiaa saman verran kuin yhden yön yli seisoneen puurokattilan pesuun altaassa.

3. Ekologisia ja epäekologisia kasviksia

Se on toki ymmärrettävää, että eri kasvikset vaativat eri tavalla resursseja tuotantoprosessissaan. Mutta kun törmää välillä aivan outoihin kirjoitelmiin. 

Vaikkapa lause: “Mansikoita ja mustikoita tuodaan Eurooppaan ja Amerikkaan usein lentokoneilla”. Siis mitä? Kuka hullu tuo mansikoita ja mustikoita Suomeen? Ei ainakaan kesällä sentään. 

Mansikoita kuuluu ostaa torilta tai kojuista. Meidän mansikat ostettiin kesäisin K-Marketin edestä Alanteen tilan myyntikojusta, ja mustikat kasvoivat oman talon takana. Sieltä oli myös puolukoita ja metsämansikoita. Mustaherukkaa saatiin runsaasti omista pensaista.

Samassa artikkelissa myös parjataan vesimeloneja. Vesimeloni onkin paljon vettä vaativa hedelmä (se on marja itse asiassa) ja se tykkää kasvaa siellä, missä maaperä on tietynlainen (hiekkapohjainen). Asialla viitataan Keski-Aasian viljelmiin, jotka aiheuttavat paljon aavikoitumista alueella. Pahin on silti puuvilla, ei vesimelonit.

Kuitenkin eurooppalaisten kauppojen melonit ja vesimelonit ovat yleensä peräisin Ukrainasta tai Puolasta (en ole koskaan tavannut Keski-Aasian vesimeloneita täällä päin maailmaa). Vesimeloni on suosittu vientituote, koska se on vaatimaton lämpötilaerojen suhteen ja helppo kuljetuksessa. 

4. Onko vegaaninen sittenkään aina yhtä kuin ekologinen?

Olen myös haudannut lopullisesti kaikki pyrkimykset muuttaa ruokavalioni vegaaniseen suuntaan. Sen lisäksi, että tofu-einekset maksavat kaupassa 20-25 € per kilo, olen myös saanut selville, ettei tofu olekaan niin ekologinen tuote, miksi se yritetään esittää.

Mielipiteet asiasta vaihtelevat sen mukaan, kuka on puheenvuorossa. Vaikka kasviperäisestä ruokavaliosta ja eettisestä elämäntavasta on kiistämätön hyöty planeettamme hyvinvoinnin näkökulmasta, vegaaniseen elämäntapaan sisältyy paljon varjoja, vaikka sitä ei aina haluta tunnustaa. Tällä saralla on edelleen paljon parannettavaa puolin ja toisin.

Ensinnäkin, ihminen tarvitsee tietyn minimimäärän energiaa päivässä, joten kasviksia joutuu syömään liki viisinkertaisen määrän sekasyöntiin verrattuna. Kasvikunnan kalorimäärät ovat useimmiten huomattavasti matalampia, kuin eläinkunnan. Hyvä puoli on se, että näin paino ei pääse nousemaan. Huono puoli – jatkuva näläntunne. 

Puoli kiloa lihaa (laskin kananlihasta) pystyy syömään 2-3 aterian yhteydessä. Saman verran kaloreita saa 3.5 kilosta porkkanaa. Hiilijalanjäljessä laskettuna ne ovat jokseenkin samoissa arvoissa. 

Esimerkki on erittäin kärjistetty, koska kukaan ei syö ihan näin yksipuolisesti. Se kuitenkin kuvastaa sen, että tervettä järkeä on luvallista käyttää. Esimerkiksi kasvavan lapsen energiantarvetta on tosi vaikeaa tyydyttää niin, että se sisältää sekä kaikki välttämättömät aineet että olisi ekologinen ja vege. 

Aikuisten vegaanisessa ruokavaliossa kalorimäärät nostetaan soijalla ja kasviperäisillä rasvoilla, joita saadaan esimerkiksi pähkinöistä ja siemenistä. Ottaen huomioon, ettei soijaa eikä kovin monia pähkinöitä kasva Suomessa (eikä Euroopassakaan), hiilidioksidikuorma niiden käytöstä ei muuta kuin nousee.

Soija menestyy hyvin trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, esimerkiksi Brasiliassa, jossa sen viljelmille raivataan tilaa sademetsistä. Sen jälkeen sato matkaa tofu-tehtaille, joista suurin osa sijaitsee Aasiassa. Aasian maista Etelä-Korea on suurin yksittäinen tofun vientimaa. 

Suomessa vegaanisia tuotteita tehdään myös herneestä ja vehnästä. Tässä huono puoli on se, ettei ne sovi gluteeni-intolerantikoille. 

5. Syö vain kotimaista

Neuvo onkin näennäisesti hyvä, mutta onko kaikki kotimainen juuri niin laadukasta ja ekologista? 

Suomi, kuten Pohjola ylipäänsä, on erittäin ailahtelevainen kasvuperä. Kesä voi jättää kokonaan tulematta, joten kasvihuoneet joutuu lämmittämään vuoden ympäri. Vettä voi sataa niin paljon, että sitä joutuu pumppaamaan pois koneellisesti. 

Toki, on hedelmiä ja vihanneksia, jotka kestävät pohjoisen oloja hyvin, mutta niitä ei kovin paljoa ole.  Hieman etelämpänä hedelmiä ja vihanneksia kasvaa helposti yli oman tarpeen. Monia lajeja saa tuotua Suomeen maanteitse tai meritse muutamassa päivässä sieltä, jossa niitä on runsaasti.

Mitä olen tästä oppinut?

1. 

Ehkä sittenkin lähellä tuotettu ja sesonkisidonnainen ruokavalio on kaikista paras. Tietyn ruokalajin hiilijalanjälki on hyvin paljon kiinni siitä, missä päin maailmaa sitä kulutetaan. Sama ruoka-aine vaatii aivan eri määrän energiaa, vettä ja työtä tuotantoprosessissa riippuen siitä, kuinka luonnollinen tuotantoympäristö on.   

2. 

Sellaisilla kansoilla, kuten suomalaiset (ja eurooppalaiset yleensäkin) ei ole hädän päivääkään, jos he lakkaisivat heittämästä ruokaa roskiin. 

Euroopassa kasvatetaan ja jalostetaan ruokatarvikkeita hyvin monipuolisesti. Maanosan sisällä pystytään olemaan täysin omavaraisia ruoan suhteen eikä juuri mitään tarvitse raahata toisilta mantereilta. Kehittämällä maan- ja rautatieverkostoja eteenpäin monia ruokatarvikkeita pystyy kuljettamaan maasta toiseen päivissä. Näin Maltalla on aina tuoreita omenoita ja Suomessa tuoreita appelsiineja. 

3. 

Jos me vielä luopuisimme siitä ajatuksesta, että kaupoissa pitää olla aivan kaikkea kaikkina vuodenaikoina, myös eksoottisia hedelmiä ja toisella puolella maailmaa valmistettua tofua, niin moni ongelma ratkeaísi kuin itsestään. 

Toisaalta, en ole oikein vakuuttunut, että kumisia turkkilaisia mansikoita kannattaa lennättää Suomeen asti. Mangoja tai persikoita voin ostaa talvella purkitettuina, jos nyt on ihan pakko. 

4.

Kaikki asiat eivät koskaan ole täysin mustavalkoisia. Monesta maasta viedään tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia sen takia, ettei siellä kasva mitään muuta. 

Riisiä kasvatetaan paljon Kiinassa ja Intiassa, koska siellä on paljon sen kasvuympäristöksi sopivia kosteita matalikkoja. Aasiassa silti kulutetaan sisämarkkinoilla huomattavasti enemmän riisiä, mitä viedään. Vaikka kuinka me vastustetaan sen tuotantoa täältä Euroopasta käsin, aasialaiset eivät lakkaa syömästä kansallisruokiaan.

Keski-Aasiassa kaikki kasvaa huonosti, koska siellä on jo valmiiksi paljon aavikoita. Puuvilla on niitä harvoja, jotka siellä menestyy. Siihen tosin meni loput vedet, mitä sillä alueella oli. Hedelmällisimmillä alueilla vuoristoissa kasvatetaan enimmäkseen karjaa, koska se on siellä maanviljelyä tuottoisampaa.

5. 

Maailma on ylikansoitettu. Siihen ongelmaan ei ole olemassa eettistä ratkaisua. Se ratkeaa pikkuhiljaa itsestään, kun kehitysmaiden elintaso alkaa kasvamaan länsimaiden tasolle. Jostain käsittämättömästä demografisesta syytä lasten määrä perheissä laskee dramaattisesti heti, kun rahaa alkaa olla enemmän käytössä. Ehkä tässäkin tapauksessa laatu alkaa korvaamaan määrän.  

6.

Monesta asiasta ei puhuta niiden oikealla nimellä tai ei lainkaan. 

Lääketeollisuus saastuttaa yhtä paljon kuin vaateteollisuus ja lääkejäämiä pääsee luontoon turhaan. Erityisesti Suomessa lääkkeiden käyttö on usein mitoitettu yli potilaan tarpeen. 

Kun taas mikromuovien joutumista luontoon päivitellään paljon, vaikka ongelma on aika mitätöntä verrattuna esimerkiksi siihen muovien määrään, mikä päätyy luontoon käytettyjen pakkausten muodossa. EU arvelee, että kierrätykseen joutuu 8-38% muoveista, maasta riippuen. 

Fossiilisista polttoaineista luopuminen on enemmän turvallisuuden kuin ekologisuuden kysymys. Eurooppa on tälläkin hetkellä täysin riippuvainen tuonnista mitä tulee kaasuun ja öljyyn. Hiilet kun on poltettu loppuun jo vuosisata takaperin. 

7.

Suomi on niin pieni, rikas ja luonnon varoissaan oleva maa, että meidän on helppo huutaa ja näyttää suuntaa maailman edelläkävijänä. Hyvä me. Ja hyvä niin. 

Meidän on silti pakko ottaa huomioon maailman realiteetteja. Köyhemmissä maissa ihmisillä harvoin on ongelmina ylisuuri sähkölasku, autonvaihto ekologisempaan tai luomutuotteiden saatavuus lähikaupassa. 

Jos sähköä ylipäänsä on, niin sitä ei kulu mikroskooppisen kämpän lämmitykseen vaan läppärin tai puhelimen lataamiseen. Auto on edelleen luksusta, myös nyrkin kokoisella moottorilla varustettu Daewoo Matiz. Luomutuotteita joutuu kasvattamaan itse ja lihaa syödään vain juhlatilaisuuksissa. 

On silti olemassa keino vaikuttaa, ja se on yleisessä tiedossa. Omilla kulutusvalinnoilla pystymme vaikuttamaan siihen, miten olosuhteet muuttuvat maailmalla. Eli, totuus on vanha ja tylsä: aloitetaan muutos itsestämme. 

Kyseenalaisia ekoneuvoja.

Referenssit:

• Climate change food calculator: What’s your diet’s carbon footprint? – BBC News 
• 10 Ways to Be More Environmentally Friendly | HuffPost Impact
• Why the vegan diet is not always green – BBC Future
• Learn About the 3 Rs: Reduce, Reuse, and Recycle (liveabout.com)
• Earth Hour 2023 – In Via – Ekologisuus Arkipäivässä 
• Kariniemen® kananpojan laskettu hiilijalanjälki on Suomen pienin 
• Ympäristö lautasella | Martat
• Koululaiset – Ruokavirasto