Viikko 13 – Kesän odotusta luvan kanssa.
Viikon 13 olen viettänyt horroksessa, kuten aina ensimmäisen viikon kesäaikaan siirtymisen jälkeen. Minulla kestää oma aikansa tottua uuteen rytmiin, eikä kesäaika tunnu koskaan ihan omalta ja järkevältä.
1.
Kellon vekslaaminen ees-taas ei todellakaan ole elimistöni mieleen. Yritän pitää nukkumaanmenoajasta kiinni. Heräämään joutuu muutenkin samaan aikaan koulun takia. Mutta ei. Mikään ei ole koskaan auttanut. Torstaihin mennessä olin rättiväsynyt. Onneksi perjantaina oli vapaata koulusta.
Toinen viikon tylsin kohta oli jälleen kerran iskenyt migreeni ulkoilupäivän päätteeksi. Tällä kerralla uskon sen olevan allergiaperäistä, koska kun se iski aamuyöstä, en saanut enää henkeä. Nenäni limakalvot olivat aivan turvoksissa. Olen tehnyt kaiken, mitä osaan, estääkseni kohtauksen, mutta se ei pysynyt poissa tällä kerralla.
Allergiasta syytän tässä tapauksessa sähkötupakkaa. Enkä todellakaan itse kärytettynä, mutta lähietäisyydellä niitä oli. Olen ennenkin huomannut, että sähkötupakka aiheuttaa minulle hengitysvaikeuksia ja päänsärkyä heti, kun höyry osuu nenääni. En tiedä, mitä siinä on, mutta reagoin johonkin sen ainesosaan erittäin voimakkaasti. En ole huomannut tavallisen tupakan aiheuttavan niin paljon oireita ulkotiloissa, vaikka kuvottava haju onkin. Mitään tutkimustietoa passiivisesta sähkötupakoinnista ei vielä ole.
Tämä oli siis viikon nurja puoli.
2.
Paremmalla puolella olivat koulun palkintogaala (josta olen jo kerran maininnut 3 x maaliskuun kuva jutussa). Palkinnot olivat viime vuoden saavutuksista (silloin jaot jäivät väliin).
Pakko tässä on mainita poikamme voittamat neljä palkintoa, vaikka itsellä ei ole niissä osaa eikä arpaa. Eri tavalla noteerattu oli vain 124 lasta 750:stä, joten tällaisesta palkintojen jaosta voi olla eri mieltä. Ja toki mukana oli myös ei-akateemisia saavutuksia, kuten aktiivisuus ja kirjastonhoitajan paras avustaja.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvin pärjänneitä lapsia kannattaa palkita. Se motivoi yrittämään entistä kovemmin valitulla tiellä. Palkinnoiksi saadut upeat kirjat oli mielestäni hyvin valittu kannustin.
Koska me, vanhempina, emme kovin paljon oppimisprosessiin sekaannu, tästä sai myös hyvin selville, mitä opintopolkua poika itse haluaa kulkea. Omassa ikäluokassaan hän pärjäsi ykkössijaan asti matematiikassa ja ICT:ssä, tuli toiseksi Tieteissä ja kolmanneksi englannissa. Eli ilmiselvästi hän on lahjakas juuri luonnontieteissä (englanti on muuten niitä kieliä, joissa matemaatikot pärjäävät loistavasti) ja hänen on syytä kehittää näitä aiheita edelleen.
Itselleni illasta oli se hieman turhamaisempikin ilo: sai kerrankin pukeutua ihmisiksi, korkokenkineen ja koruineen. Nykyään, kun kaikki on etänä ja verkossa, verskoista tulee vaihdettua pois äärimmäisen harvoin.
Iltaan kuului myös näytelmä nimeltä Benedittu’s Got Talent. Suurin osa musiikkiesityksistä olivat covereita, joissa lapset vain availivat suitaan musiikin tahtiin. Se ihmetytti meitä vanhoja kalkkiksia erittäin paljon. Itse olisin mielelläni kuunnellut lasten epävireisiä live-esityksiä ennemmin kuin Lady Gagan syvällisellä mezzosopraanolla laulavia pikkutyttöjä. Eikö opettaja enää jaksa kaivaa musikaalisia kykyjä esiin, en usko että lähes tuhannen oppilaan koulusta ei löytyisi yhtään laulutaitoista.
3.
Kevät on tekemässä tuloa tänne eteläänkin. Etelä-Euroopan talvi ja kevättalvi ovat tietysti suhteellisen vihreitä, kun ei ole mitään lunta eikä pakkasta, siitä on turha valittaa. Kevään tuloa odottaa silti, koska se tuo mukanaan muutosta luontoon.
Ensimmäisinä kukkivat mantelipuut, ja niiden jälkeen kaikki luonto puhkeaa kukkaan. Arot ja kivikot täyttyvät kukilla ja vihreillä läikillä erilaisia heiniä.
Kevät oli myöhäinen tänä vuonna tänne Maltalle asti. Varmaan 2-3 viikkoa aikataulustaan jäljessä. Ilmastoaktivisteilla on tänä vuonna tuplasti enemmän työtä saada ihmisiä uskomaan, että maa lämpenee ja jäätiköt sulavat. Suomi ei ainakaan sula vielä 😀.
Kuitenkin, kun kello on nyt siirretty kesäaikaan, niin saa ruveta odottamaan kesää ihan luvan kanssa.
Kuvat on otettu Paradise Bay Beachin yläpuolelta (Mellieha, Malta). Kauempana näkyy Paradise Bay Resort, Cirkewwan satama, Gozon lautta, Comino ja Gozo.
Viikko 13 – Kesän odotusta luvan kanssa.
Referenssit:
Mä en tykkää kellon siirtelystä yhtään! Se tosiaan saa rytmin sekaisin ja vaikuttaa varsinkin iltavirkkuun.
Meidän pihassa on vieläkin lunta, mutta äkkiä se sulaa, kun aurinko paistaa. Kylmää kevättä on ollut tähän saakka ja pakkasöitä edelleen luvassa, mutta ensimmäiset sinivuokot kukkii! 🙂
Sinivuokot ovat varma merkki keväästä. Tykkäsin bongailla ne Ruissalossa. Silloin tiesi, että lämpimiä keliä on tulossa.
Itselleni ei yleensä siirtelystä ole mitään ongelmaa, mut tänä vuonna sitten olikin. Erikoinen tunne.
Niin se on. Ihan kuin olisin mennyt päästäni sekaisin.
Kellojen siirtely on turhaa hommaa, vaikka en siitä itse mitenkään kärsikään. Vuorokausirytmi on varmaan valmiiksi niin sekaisin että mitään erityistä eroa ei huomaa.
Migreeni on ikävä kumppani elämässä. Olen itsekin migreeni-ihminen joka vaiva invalidisoi jos pääsee päälle. Altistavia tekijöitä kannattaa kyllä välttää jos niitä tunnistaa.
Oma migreeni pysyy kurissa niin kauan, että pystyn niitä triggereitä välttämään. Ei se onnistu nyt ihan 100 %:sesti, mutta yritän kuitenkin. Uusi vuorokausi rytmi onkin yksi riskitekijä siinä hommassa.
Tänä vuonna kellojen siirtäminen tuntui vaikuttavan erityisen selvästi, ja rytmini ei suostu mukautumaan tuohon tunnin siirtymiseen. Elän siis edelleen talviaikaa, vaikka mieli iloitsee kesän lähestymisestä ja valon lisääntymisestä. 🙂 Onnea perheen pienimmälle hienosta koulumenestyksestä!
Kiitoksia!
On tässäkin päässä edelleen talviaika käynnissä.
Minustakin kellon siirtely on niin turhaa. Ihme kun sitä ei saada sovittua poistettavaksi. Kevät on tosiaan kylmä ollut täälläpäin. Toivon huhtikuun tuovan toivoa, että nämä lumikasat ja pakkaset joskus tajuavat väistyä. 🌿
Minä en tiedä, miksi se asia ei koskaan mennyt eteenpäin, vaikka EU:ssa on jo tavallaan päätetty luopua kellon siirtämisestä. Se vain jäi jotenkin.
Tänä vuonna Pohjolassa oli jokin jääkausi meneillään. Harvoin ihan näin kylmä ja pitkä talvi on sattunut kohdalle. Mutta sellaistakin tapahtuu. Ainakin vuoden 2010-11 talvi oli tosi luminen ja erittäin kylmä jopa Varsinais-Suomessa (viimeinen, jonka muistan). Muistan juuri sen hyvin, koska en päässyt vaunulenkille kolmeen kuukauteen, kun lunta oli yli puoli metriä. Ensimmäisiä ulkolenkkejä tehtiin juuri huhtikuun tienoilla, ja lunta oli silloinkin vielä maassa.