Viikko 11 – Mutkia matkassa.
Viikko 11 oli hyvin mutkikas. Sen takia sain vasta nyt koostettua lyhyehkön tarinan niiden katkelmien pohjalta, joita muistivihkoni oli täynnä.
Perfektionistin syndrooma
Tällä viikolla minua vaivaa perfektionismin syndrooma.
Korjaan työjälkeäni useaan otteeseen, koska mielestäni jokin taulukko tai käyrä näyttää rumalta.
Olen kirjoittamassa uusiksi useita tekstejä, koska en ole niihin tyytyväinen. Pari sain sentään julkaistuksi. Se on jo suuri saavutus.
Haluan myös löytää vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan ei mahdollisesti pysty vastaamaan.
Päätäni pakottaa nyt pari kysymystä:
- Miten kaikille ihotyypeille sopiva voide toimii? Mielestäni erityyppiset ihot vaativat täysin erilaisia lähestymistapoja. Suurin osa all-in-one voiteista ei kuitenkaan toimi ihollani ja jos toimii niin vain lämpötilojen ollessa 18-23 astetta.
- Miten herkän ihon vanhenemista voi ehkäistä? Eihän herkän ihon voiteissa ole mitään nuorentavia ominaisuuksia.
- Miksi kampaamon tuotteet toimivat hiuksissani ja kaupan eivät? Vaikka moni valmistaja väittää, että heidän edullinen tavara on yhtä hyvää kuin kampaamon ei-niin-edullinen.
Näitä hyvin satunnaisia kysymyksiä olen nyt tutkimassa.
Viikon tärkein teksti
Viikon tärkeimpänä tekstinäni pidän tämän: Lukulistani 2023: Matkablogit. Tätä listaa koostaessani pohdin myös, millaiseksi bloggaajaksi/matkabloggaajaksi itse haluaisin kehittyä? Mitä hyötyä on lukijalle minusta ja blogistani?
Mitkä ovat juuri minulle tärkeitä kriteereitä, miksi luen matkablogia? Ne ovat varmaankin rinnastettavissa muihin lukemisiin: tärkeintä on se, että pystyn samaistumaan blogissa seikkailevaan hahmoon, tavalla tai toisella.
Näin ollen, erilaisia matkablogejakin pitää olla runsaasti, että jokainen lukija löytäisi itselleen hyödyllistä ja mieluisaa luettavaa.
Jos joku bloggaaja on vaikkapa boho-henkinen, sooloileva reppureissaaja ja toinen on sitten fiini luksustelija samppanjalasi kädessä, en osaa pyydystää heidän kirjoituksistaan hyödyllistä tietoa itselleni.
Minulle on ihan sama, missä annetaan halpoja joogatunteja ja mistä voi saada edullisesti sänkypaikan hostelista.
Samoin en ole kiinnostunut siitä, missä on paras 18+ spa ja milloin LV-kassi on alennuksessa, eikä missä fine-dining ravintolassa saa maksaa itsensä kipeäksi kolmesta riisinjyvästä, koska perheen miehet eivät tule niistä kuin kiukkuiseksi. Nälkäinen mies on ikävää katseltavaa.
Totta kai, perheellisenä olen kiinnostunut matkakohteissa olevista majoituksista, ruokapaikoista ja aktiviteeteista, joissa otetaan huomioon perheen nuorimpia, joten yritän löytää juuri ne blogit, joissa näille asioille annetaan paljon tilaa.
Toivoisin, että mainostajat huomaisivat tämän myös ja yhteistöitä annetaan entistä enemmän perheille kuin vain sinkkumatkustajille ja pariskunnille. On se toki kalliimpi kertainvestointi, mutta perheelliset kuluttajat myös maksavat matkoistaan monta kertaa enemmän.
Viikon kohokohtia
Viikon kohokohta oli käynti Tarxienin Temppeleissä. Minulle kohde oli uusi vaikka miesväelle ei. Muinaisraunioista tulee erillinen postaus, onhan se UNESCOn maailmanperintölistalla.
Tuhansia vuosia vanhoja kivirakennelmia vaalitaan Maltalla henkeen ja vereen. Joku italialaispoika kävi raapustamassa nimikirjaimet tuollaiseen kiveen ja makselee nyt 15 000 euron sakkoja. Neljän vuoden vankeustuomion raapustelija sai niukasti vältettyä.
Gozon Ggantija Temppeleissä kävimme mekin edellisvuonna (Museoviikonloppu Gozolla). Historiallisesti arvokas ja tosi näyttävä paikka.
Jos International Criminal Court (ICC, eli Kansainvälinen sotarikostuomioistuin) käyttää samassa suhteessa rangaistusasteikkoa, arvelen Putinin saavan Haagissa 25 000 kertaisen hirttotuomion ja Venäjän vientitulojen ulosmittauksen seuraavat 1000 vuotta.
Viikko 11 – Mutkia matkassa.
Referenssit:
Itsekriitikko on pahin lajiaan 🙂 Omaan sitä itsekin tosi paljon. Arvotan onko se mitä teen oikeasti merkityksellistä ja tukeeko se jonkun toisen kipuilua eri asioiden parissa.
Hyvät rapsut raapustuksesta. Varmasti pekotteena seuraaville.
Itsellä on aina suuri kiusaus keräillä kiviä mukaan eri paikoista. Historiallisten kohteiden kohdalla ymmärrän kyllä jättää kivet paikoilleen. Joku syvä kunnioitus on onneksi olemassa kuitenkin.
Ei tuon pojan päätä järki kovin paljon pakottanut. Olisiko hänellä nyt itseruotimisen paikka 🤔?
Itsellä reflektointi menee joskus tosi överiksi. Tunnustan 🙈.
Välillä sitä syynää omaa työn jälkeä vähän rasittavuuteen asti. Itse siis rasitan itseäni 😂 kun haluaisi päästä eteenpäin hommissa ja jutuissa.
Aika tiukat sakot pojalle raapustelusta tuli. Liekö varoitus muille saman tempun yrittäjille, kalliiksi tulee..
Niinpä se on. Itse on usein se suurin harmi 😅.
Oli se aikamoinen pläjäys. Toisaalta, tuohan on yksi harvoista säilyneistä esihistoriallisista kohteista, liki 8000 vuotta vanhaa temppeli. Kai se nyt tuli perille, ettei ihan mitä vain voi tehdä.