Viikko 9 – Onneksi helmikuu on ohi

Viikko 9 – Onneksi helmikuu on ohi.

Viikko 9

Viikko 9, kuten koko helmikuukin, oli niitä jaksoja, jolloin tuntuu siltä kuin elämä olisi jämähtänyt paikalleen. Mitään ei oikein tapahdu, kaikki projektit venyvät, ilmat ei suosi. 

Silloin on hieman vaikeaa löytää inspiraatiota myös blogin päivittämiseen, vaikka kirjoituksia olisi puolivalmiina vaikka kuinka paljon. Mikään ei silti tunnu oikealta. On vaikeaa kerätä kasaan harhailevia ajatuksia, vaikka muistiinpanoja viikosta on kertynyt monta sivua.

Lenkkeily pyörii samoissa nurkeissa ja nekin paikat, joissa kävimme, eivät inspiroineet yhtään. 

Nimittäin kävimme jossain vaiheessa Manoel Islandilla, joka ei tehnyt mitään vaikutusta. Manoel Islandilla on suuri ja enimmäkseen hoitamaton puistoalue, paljon räjähtäneitä rakennuksia ja kiinni oleva linnoitus. Eikä siitä ole mitään tietoa, milloin entisöintityöt edes aloitetaan. 

Fort Manoel

Toki, jos ja kun saarta kunnostetaan vaikkapa ulkoilualueeksi, siitä tulee hieno. Siellä on hyvinvoivaa ja rehevää kasvillisuutta, mm. havupuita, kelpo ranta ja kaunis linnoitus. 

Merkkipäivä, jota en tahtoisi viettää

Hyvin laajasti noteerattu vuosipäivä – vuosi sotaa Ukrainassa, oli minulle asia, jonka haluaisin mielelläni mitätöidä. Se on kun vuotava viilto sydämessä. Se ei tapa, mutta tuntuu koko ajan. Eikä se vahvistakaan. 

Tämä keskellä Eurooppaa, sivistyneellä toisella vuosituhannella tapahtuva, täysin turha, yhden ihmisen päähänpinttymän aiheuttama epäinhimillinen murha, joka tulee tuhomaan monen ihmisen elämän suoraan tai salakavalasti, on ylitse ymmärrykseni.

Putinin aivokäyrä Ukrainan suuntaan oli kyllä selkeästi näkyvissä jo vuonna 2003, kun olimme käymässä Krimillä. Äijä ajeli autollaan Sevastopolin katuja ja kaiuttimesta kiroilivat muita kaduilla liikkuvia. Ei ihan tervettä valtiomiehen käytöstä. Tosin kyseessä on vain keskinkertainen vakooja, jolla kävi tuuri uraputken suhteen.

Riemuitsen ja juhlin vasta silloin, kun se loppuu. Mieluiten Haagin oikeudenkäyntiin. Nyt haluan vain pistää pään hiekkaan kuin strutsi, joka kerta, kun sana sota mainitaan. Strutsit eivät muuten tee sitä. Ne joko tappelevat tai juoksevat karkuun. 

Onneksi kaikki omat sukulaiseni ovat nyt välittömän uhan ulkopuolella, mutta kalliisti he ovat siitä maksaneet. He joutuivat jättämään kotinsa taakseen eikä ole mitään takeita, että se on samassa paikassa sodan loputtua.

Takaisin arkeen

Meillä oli parin päivän koululoma, Carnival Break. Täältä ei oikein pääse kauemmas näillä kouluvapailla, koska ne ovat yleensä aika lyhkäsiä. Tällä kerralla emme päässeet edes ulos, koska koko porukka oli tullut kipeäksi juuri ennen viikonloppua. Joten istuttiin tiiviisti sisällä, vaikka itse pöpö oli nössömmästä päästä. Ei oikein iljennyt mennä ihmisten ilmoille aivastellen ja köhkäen. 

Takapuolella tiiviistä istumisesta piti saada jotain iloa irti. Onneksi tietokone on keksitty. On kirjoja ja TV:ta, jota en itse edes osaa laittaa päälle. 

Maltan Yliopisto

Sen aikana, kun miesväki pelasi shakkia  ja rakensi tietokonepeliä, itse olen kirjoittelemassa matka-aakkosiani ja lukemassa lisää Harry Potteria. Haluan tietää, mikä sarjassa viehättää. 

Tässä toisessa kirjassa minua tähän mennessä ihmetytti yksi fakta: Harry Potter on olevinaan hyvin varakas perijä (pankkilokero täynnä kultaa), mutta hän ei ole koskaan tarjonnut ystävilleen tai ystävän perheille mitään materiaalista apua, vaikka sitä olisi tarvittu. Harry pyörii ystäväperheen nurkissa, syö ja juo, tuntee itsensä nolona, kun he näkevät hänen kultavuoret, mutta ei, ei pihaustakaan siitä, että hän olisi maksanut jotain muuta kuin omat välttämättömät menot. Miksi sellainen asia ei tullut J.K.Rowling:in mieleen? 

Matkalla omiin aakkosiin

Kun olin koostamassa omia Matka-aakkosia, huomasin jälleen kerran, kuinka paljon tunnelatauksia kuuluu omaan ja toisten elinympäristöön. Kulttuuriin, arkkitehtuuriin ja etniseen perimään kuuluu edelleen paljon stigmaa. Ennakkoluulot puolin ja toisin vaikuttavat siihen, mitä me näemme ympärillämme ja miten meidät nähdään sen ympäristön osana. 

Olen törmännyt yhden suomalaisen väittämään, että Barbados näytti hänen silmissään kehitysmaalta. Jäin ihmettelemään asiaa, ja tutkittuani asiaa perusteellisemmin huomasin nopeasti, että kyseinen henkilö ei asunut edes Suomessa vuosiin vaan varakkaassa Keski-Eurooppalaisessa kaupungissa. 

Itselleen, silloiselle Turun seudun asukille, Barbados ei antanut mitään erityisen räjähtänyttä vaikutelmaa. Hylättyjä taloja ja outoja virityksiä riittää Suomessakin vanhoissa taloissa (on jopa hengenvaarallisia sellaisia, joista yksi oli meidän entisessä talossa Paimiossa). Se on vain niin, että suurimman osan ajasta niitä pystyy pitämään piilossa. Barbadoksella ei ole tarvetta piilotella niitä, koska lämpötilaeroja ei ole vuoden mittaan kuin vaivalloiset 10 astetta. Sadekautena lämpöä on +20+25C ja kuivana sesonkina +27+32C.

Voi toki olla, että halusin nähdä kaikki positiivisessa valossa. Toisaalta, vaikkapa Barbados. Valkohiekkaiset rannat olivat puhtaita, kaupunki oli siisti ja puhtaanpitäjiä oli töissä paljon. Sisemmällä maaseudulla talot alkoivat olla köyhimmästä päästä, kaduille ilmestyivät kanat ja lehmät, mutta siisteys säilyi. Tunnelma oli aina rento ja olo turvallinen. Muutenkin, mitä ideaa on verrata Karibianmeren saarta keski-eurooppalaiseen kaupunkiin.

Minua erityisesti miellytti ihmisten suhtautuminen turisteihin: tasaisen ystävällistä, avuliasta ja arvokasta. Olemme mekin ostaneet jotain palveluita, tavaroita ja retkiä suoraan myös rannalta, mutta ei ollut missään vaiheessa sellaista tunnetta, että koko ajan vedetään hihasta, että osta-osta. Vaikka tietysti Barbadoksella suurin osa ihmisistä elää turismista.  

Ja Barbadokselta taas takaisin arkeen

Arki silti vie suurimman osan ajastamme ja näin elämästämme. Sen takia sitä kannattaakin yrittää elää täysillä. Toisaalta, jos juhla olisi jokapäiväistä, sekin muuttuisi arjeksi nopeasti.

Viime aikoina olen sekä kuvannut että kirjoittanut paljon arjesta. Tässä on peräti kaksi eri bloighaastetta, joissa arki esiintyy.

• Helmikuun K-kuvahaaste by Kristiina K
• 3 x kuukauden kuva

Viikko 9 – Onneksi helmikuu on ohi.

Referenssit:

• ’Russia stole my dreams’, Ukrainian refugee in Malta says – Newsbook