Arki alkoi
Viikon kuulumisia 39.
Koulu alkoi vihdoin Maltallakin. Nyt kolmesta ensimmäisestä päivästä on selviydytty.
Tänä vuonna poika on siirtynyt eri luokkaan, jossa lapset ovat viime vuoden pisteytyksen perusteella tasoltaan lähempänä häntä. Uusi luokka, uudet opettajat, uudet aineet, mutta onneksi ei ihan kaikki ole uutta. Pojalle osa opettajista ja oppilaista on jo tuttuja viime vuodesta.
Niin harmillista kuin se onkin, elämään eniten stressiä aiheuttaa kaikki oheistoiminta eikä itse opiskelu.
Päällimmäinen stressin aihe on lukuvuoden alussa koulusta kotiin joka päivä tuleva ostoslista. Päreet palavat tiskin molemmin puolin näköjään.
Tänään paperikaupan myyjä suorastaan huusi meille, mitä meidän kuuluu ostaa, eikä suostunut myymään sitä, mitä me olisimme halunneet. Se olisi ollut kuulemma väärä valinta, koska hän tietää paremmin, mitä koulussa vaaditaan. Todellisuudessa oppilaat niitä tarvikkeita käyttävät, joten opettaja antaa vain suosituksia. Tietysti, jos pyydetään tuomaan A3-kartonkia, ei siihen käy A4-kopiopaperi.
Ollaan kai heikkohermoisia suomalaisia, mutta homma loppui siihen, että jätimme ostoskorin kauppaan ja lähdimme pois tyhjin käsin, molemmat itku kurkussa. Minä en ole edes kovin herkkää tyyppiä, mutta nyt hihat paloi. Poika on ollut kyynelissä ja mennyt ihan lukkoon. Hyvä, että asiakas voi äänestää jaloillaan, kyseisessä putiikissa on ennenkin ollut sanomista. Nyt se on sitten boikotissa.
Eihän tämä ole ainoa paperikauppa koko kaupungissa (jolla tarkoitan meidän käpykylää Maltan perukoilla). Marssittiin suoraan toiseen kauppaan ja ostettiin kaikki samat tarvikkeet vieläpä edullisemmin. Harmi, ettei sitä toista kauppaa ole löydetty aikaisemmin. Huomattavasti rennompi meininki ja edullisempi valikoima. Saimme itse katsoa hyllystä juuri niitä vaihtoehtoja, mitä halusimme.
Tämä toistuu joka vuosi säännöllisesti. Ei tuo huutokauppa, mutta kuvio yleisesti. Tarvikelista sanellaan vasta ensimmäisten koulupäivien aikana ja se kaikki pitää olla huomenna tunnilla. Parempi olisi ollut jo eilen.
Samaten lukujärjestys. Viime vuonna ostin univormuja, mutta väärin. Urheiluhousuja ja paitoja olisi pitänyt olla enemmän ja shortsit oli ostettu turhaan. Lisää saa, mutta kauppaan on meiltä tunnin bussimatka. Tervemenoa!
Miten meni?
Ensimmäinen koulupäivä meni siihen, että luettiin koulun säännöt ja opeteltiin seisomaan jonossa. ”Ehkä olisi parasta, että opettajat tekisivät tuon homman kotonaan, oppilaat ne jo osaavat. Ajanhaaskausta” – tuumii poika.
Toisena kirjoitettiin ylös tarvikeostoslista. Sen voisi jokainen opettaja osaltaan jakaa sähköpostitse, säästyisi taas kokonainen päivä. Tarvikelista on sama koko 8. kouluvuodelle, jossa tässä koulussa on yhteensä 300 oppilasta.
Kolmantena päivänä oli jo hieman opetusta.
Nyt, kun korona-rajoitukset ovat suurimmalta osalta ohi, moni asia ihmetyttää ja ilahduttaa poikaa. Syömään voi mennä mihin vain haluaa eikä tarvitse pysyä tarkoin rajatussa karsinassa. Voi mennä leikkimään minne vain pihapiirissä ja myös kenen tahansa kanssa eikä vain omassa ryhmässä. Kirjastosta saa lainata kirjoja. Voi mennä potkimaan palloa kavereiden kanssa. Voi tavata ihmisiä virka-ajan ulkopuolella… K-sukupolville tällainen vapaus ei ole itsestäänselvää.
Minulla on paha aavistus, että kahden vuoden koronarajoitteet ovat tehneet hallaa monen lapsen kehitykselle. Tätä näkee omassakin pojassa. Muutenkin varovaisesta pojasta tuli oikein ihmiskammoinen.
Myös aloitekyky on kärsinyt, koska hän ei ole aivan varma omissa tekemisissä. Hän ei enää muista, mitä sai ja mitä ei saanut tehdä koulussa ennen koronaa. Tämän ikäiselle kaksi vuotta on ikuisuus.
Viikon kuulumisia 39.
Referenssit:
Tsemppiä lapsen koulutiehen ja mahtavaa, että voi taas opiskella ihan koulussa ja nähdä ystäviä 🙂
Kiitos!
Joo, live-opetus tekee hyvää.
varmasti erilaista käydä koulua siellä
Ai kamala mikä myyjä. Menin ihan sanattomaksi…
Tsemppiä kouluvuoteen! Tuota ei aina itse muista/hahmota, että lapsen elämässä joku aika on ikuisuus, kun aikuiselle se on vain yksi hujaus. Vaikka k-aika rajoituksineen on varmasti vaikuttanut lapsiin, niin heillä on myös upea kykyä oppia – tulla taas tutuiksi näiden normaalien toimintatapoja kanssa.
K-tapauksessa vaikuttaa siltä, että uusien tapojen oppiminen tulee vähän kestämään ja vaatimaan aikuisilta ymmärrystä ja työtäkin. Mutta uskon, että kaikki järjestyy.
Tuollaisistakohon syistä ostaminen Suomessa taitaa entistä enemmän siirtyvän nettiin – voi tehdä valinnat omassa rauhassaan!
Hyvin se voi olla. Netissä kun kukaan ei hengitä niskan takana, niin valinnoista tulee onnistuneempia.
Korona-aika on kyllä ollut pitkä ja raju lasten sosiaaliselle kehitykselle.
Ja onpa pähkähullu systeemi tuo tarvikkeiden hankinta ja vielä hullumpi myyjä. Onneksi löysitte paremman kaupan!
Niinpä. Onhan täällä kauppoja. Tällaisissa pikku paikkakunnissa palvelun pitää pelata, muuten moni muukin asiakas äänestää jaloilla.
Onpas aika outoa ettei kaupasta ”saa” ostaa sitä mitä itse haluaa. Onneksi paikkakunnallanne on toinenkin kirja-/paperikauppa.
Niinpä, tilanne oli idioottimainen. Olin niin tuohtunut, että olisin marssinut viereiseen kaupunkiin toiseen kauppaan, jos täällä ei sitä olisi. Seuraavaan kaupunkiin on 3-4 km matkaa 😁.
K-ajan lapsissa huomaa hyvin sen, että on eletty eristyksissä. Huomaan saman omien töiden kautta. Meille toimintaan tulee lapsia, joille on vaikea olla vieraiden ihmisten kanssa ja lisäksi isommillakin koululaisilla tulee yön yli reissulla aikaisempaan verrattuna yhä useammin koti-ikävä, josta ei päästä yli.
Tämä on erittäin huolestuttava asia, ja pelkään, että näemme lopputuloksen vasta silloin, kun nämä lapset ovat aikuisia.