Mikä on flow-tila?
Paras lopputulos syntyy silloin, kun työssä pääsee kuuluisaan flow-tilaan. Sitä on joskus verrattu myös rakastumisen tunteeseen. Silloin koko maailma supistuu yhteen pisteeseen ja kaikki ympärillä oleva lakkaa olemasta. Yhteen asiaan keskittyminen tuottaa tulosta: ulosanti on yleensä poikkeuksellisen hyvää.
Miten saa aivonsa vaipumaan flow-tilaan? Ilmeisesti eri ihmisillä on erilaiset triggerit, johon aivot reagoivat näin.
Psykologi ja valmentaja Satu Pihlaja väittää pääsevänsä flow-tilaan matkustaessaan lentokoneessa, autossa tai junassa. Itse en voi edes kuvitella, että pystyisin rentoutumaan sellaiseen pisteeseen asti lentokoneen ahtaassa penkissä tai autossa, jota joko itse ajan tai yritän epätoivoisesti navigoida. Ehkä omassa private jetissä sekin asia korjaantuu 😉.
Itsestäni olen huomannut muutaman asian, jotka auttavat minut flow’hun. Uskokaa pois, sitä voi oikeasti oppia. Ainoana ehtona on se, että tietystä tekemisestä pitää tykätä todella paljon, että aivosi päästävät sinut flow’hun.
Reunaehdot
On olemassa muutamia asioita, jotka ovat minulle erityisen rakkaita. Nautin niistä melkein aina, mutta reunaehtojen pitää olla täynnä, ennen kuin tekemisestä pääsee nauttimaan. Otetaan esimerkkinä yksi mun lemppari harrastuksista, eli kirjoittaminen.
1. Fyysinen mukavuus
Luova työ ei ole aivoille mikään välttämättömyys, sen takia kaikkien perustarpeiden pitää olla tyydytettyinä ensin. Pissahätä tappaa luovuuden varsin tehokkaasti.
Fyysisesti kaiken pitää olla hyvin. En voi kuvitella pääseväni flow’hun, jos olen liian väsynyt tai ylivirittäytynyt, jossakin paikassa kolottaa, tuoli pureutuu takapuoleen ikävästi, on nälkä tai jano. Kuuma ei haittaa, mutta kylmä ei saa olla missään tapauksessa.
2. Oma päivärytmi
Kaikki lähtee omasta biologisesta kellosta, jota on pakko kuunnella.
Minun biologinen herätyskello ei soi aamusta. Lähden käyntiin puolen päivän kieppeillä, silloin kun puhutaan HKI-aikavyöhykkeestä. Siis, pystyn jotenkuten nousemaan, lähtemään ulos ovesta, jopa syömään ja puhumaan, mutta en kykene mihinkään luovaan työhön. Olen kuin aivokuollut aamuisin. Mikään määrä kahvia ei saa minua ajattelemaan.
Oma luovuuden huippu osuu iltaan, klo 21-03 Suomen aikaa. Tuo hetki on minulla vakio ja se liikkuu vuorokauden sisällä samalla kun siirryn aikavyöhykkeestä toiseen. Kiinassa olin puolihorroksessa päivisin. Barbadoksella kävin uimassa klo 5 ja aamuseitsemältä usein lähdettiin jo seikkailuihin. Klo 20 olin rättiväsynyt ja valmis nukkumaan.
Jokaisella on oma biologinen kellonsa ja se aika pitkälti sanelee sen hetken, milloin aivot ovat valmiina luovuuteen.
3. Sopiva ympäristö
Ympäristöstä tulevien ärsykkeiden vaativuus, määrä ja laatu ovat jokaiselle yksilöllisiä tekijöitä. Omassa tapauksessani penkkinaapurin tuhina tai levoton jalkojen siirtely on minulle tarpeeksi suuri ärsyke, joka saa aivoni hälytystilaan. Silloin mistään flow’sta ei tule mitään.
En pysty keskittymään edes silloin kun vieressäni joku puhuu, joten minulle kirjoittaminen on mahdollista vain täydessä hiljaisuudessa ja yksin.
Eli kirjoitan yleensä yksin, pimeässä ja hiljaisuudessa, niin hädin tuskin näen, mitä kirjoitan.
4. Omat triggerit
Niin yllättävää kuin se onkin, minulle triggerinä toimii usein liikunta. Lähden lenkille ja hetken päästä alan miettimään tulevaa kirjoitusta.
En sanele kävellessäni, muuten jäisin auton alle. En pysty tekemään montaa niin vaativaa asiaa kuin käveleminen, puhuminen ja ympärille katsominen yhtä aikaa. Pitää vielä muistaa hengittää. Joten luonnostelen postauksia ja kirjoituksia kävellessäni ja sitten kirjoitan ylös kotiin palattuani. Tätä tekniikkaa olen harjoittanut vuosikymmeniä, joten muistan luonnoksen yksityiskohtaisesti kotonakin.
Lenkillä minua eivät yleensä häiritse liikenteen äänet, ellei niitä tule yli 100 dB verran. Olen muutenkin ehkä puolikuuro, ainakin valikoiva.
Jokaisella triggereinä toimivat eri asiat. Voimakkaimpia ovat uudet kokemukset tai niiden odotus tai onnellisuuden tunne. Myös negatiiviset asiat, kuten onnettomuuden tunne tai traumaperäiset kokemukset, voivat laukaista flow-tilan, vaikka se tapahtuu harvemmin. Tosin silloin tekstistä voi tulla varsin synkkää. Negatiivisista asioista kirjoittaminen auttaa jäsentämään omia kokemuksia ja ajatuksia sekä parantumaan niistä kokemuksista.
5. Luovat tauot
Kuitenkin aivot tarvitsevat myös luovia taukoja. Flow on hyvin vaativa tila, jolloin aivot käyvät tavallaan ylikierroksilla. Sen jälkeen kun hetki on ohi, ne tarvitsevat lepoa. Lepohetki voi kestää tunteja tai päiviä, riippuen kuinka tehokkaasti aivokapasiteettia on käytetty.
Itselläni kausittainen kierto käy niin, että lyhyempiä juttuja kirjoitan suunnilleen joka toinen päivä. Välipäivinä joko huilaan ja teen vain fyysistä tai rutiininomaista työtä tai harrastan fyysistä ponnistusta vaativia lajia. Voin myös esim. viimeistellä postauksia tai kuvia.
Silloin, kun kirjoitan suurimpia teoksia, flow voi kestää viikkoja, vaikka se silloin muistuttaa sinusoidia. Silloin minun on vaikeaa päästä siitä pois ja jakson lopussa tarvitsen varsin pitkän lepotauon.
Viimeisen kirjan aikana olen laittanut itselleni kellon soimaan, joka hälytti, milloin mihinkin aikaan minun piti hakea poika koulusta, milloin on perheen ruoka-aikoja ja mikä viikonpäivä on meneillään.
Sen jälkeen meni kuukausia, etten kirjoittanut juuri mitään. Kun aivot palautuivat, kirjoitin vielä yhden suuremman tekstin ja sitten olen kirjoittanut vain blogiin.
On varmasti erilaisia koulutuksia, joissa pääsee harjoittelemaan flow-tilaan pääsemistä. Neurologisen tiedon mukaan flow’ta ei pysty aiheuttamaan keinotekoisesti, mutta sille voi luoda edellytyksiä syntyä aivoissa. Pitää harjoitella runsaasti ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä, että luovuuden tila löytyy itsestään ja saa sen vieläpä sinä hetkenä hyödynnettyä.
Itse olen harjoitellut yhteensä noin 5 vuotta (yläasteella ja lukiossa), että sen saavuttaminen oli tullut suhteellisen helpoksi. Suurin osa asioista liittyy itsetutkiskeluun ja itsensä tuntemiseen.
Joskus flow pääsee yllättämään. Vaikka mitään edellytyksiä sille ei olisi, niin yhtäkkiä aivot lähtevät kiihtymään nollasta sataan. Silloin on hyvä olla kirjoitusvälineet käden ulottuvuudella. Onneksi nykyään riittää, että puhelimessa on virtaa.
Oletteko te koskaan kokeneet flow’n? Millainen kokemus se oli?
Mikä on flow-tila?
Referenssit:
mielenkiintoinen postaus 🙂
Kyllä olen, kun vedän kerhoja, kursseja tai pajoja niin useasti pääsen nopeasti flow-tilaan. Viimeksi kesällä kun vedettiin Junk journal -kurssi nuorille. Oikeastaan koko porukka pääsi samaan tilaan. Ihan parasta <3
Opettamisesta itsekin olen saanut uutta potkua usein. Se on ihan parasta!
Mä pääsen parhaitan flow-tilaan heti aamusta, kun on vielä hiljaista ja luonto herää vasta uuteen päivään. Illat ovat mulle taas sellaisia, että sillon en pysty keskittymään mihinkään – mulle ne on ne hiljaiset aamut 🙂
Hiljaisuus on erittäin tärkeä minullekin, aamuin illoin.
Väitöskirjaa tehdessäni tuli yhdessä vaiheessa mahtava flow, jossa empiria alkoi loksahdella luokituksiin ja uusi typologia syntyi kuin itsestään. Sen pohjalla oli vuosia kestänyt erittäin huolellinen kirjallisuusanalyysi, tunnollinen kenttätyö empiriaa keräten sekä tinkimätön teorian ja empirian välinen vuoropuhelu. Flown vyörytessä päälle menetin kokonaan ajan tajun ja havahduin typologian valmistuttua, että oli aamuyö ja istuin yksin toimistossa!
Wow! Uskon, että se oli mielettömän ihana kokemus.
Huomasin itsekin, että flow’ta on helpointen rakentaa vankalle tietopohjalle.
Itseltäni tuo onnistuu aika useinkin eikä se oikein katso kellonaikaa, mutta tietenkään väsynyt ei oikein saa olla. Jano tai varsinkaan nälkä ei saa olla, mutta itselleni kuuma on paljon huonompi kuin kylmä.
Minä olen etelän asukki. Se, että hiki virtaa kuin Niagara, on ihan tavallinen tila. Näin 5-6 kk vuodesta. Loput ob siedettävämpää.