Mielipidekirjoitus ja medialukutaito.
Olen juuri lukenut bloggaajakaverini Jennan uusimman postauksen. Se oli kuten yleensäkin napakasti kirjoitettu, huumorilla höystetty ja tärkeästä aiheesta oleva postaus. Teksti sai minut liputtamaan kirjoittajan mielipiteen puolesta. Nyökkäsin itsekseni lukiessani ja mietin, että kaverillani on kanttia ilmaista mielipidettään rohkeasti.
Mutta miltä minusta tuntuisi, jos olisin kirjoittajan kanssa eri mieltä? Olisinko ärtynyt tai vihainen? Saisiko teksti minut tuntemaan itseni jollain tavalla vialliseksi? Miksi olisin hyökännyt kirjoittajan päälle vaikka en edes tuntisi häntä?
Saako mikään teksti MINUA hyökkäämään henkilöä vastaan sen sijaan, että olisin kritisoinut tämän mielipidettä?
En lainkaan puolusta toisten ihmisten haukkumista netissä erityisesti nimettömänä sekä hyökkäyksiä henkilöä vastaan silloin, kun tietty mielipide ei miellytä. Kaikkien mieliksi ei pysty olemaan eikä tarvitsekaan.
Toisaalta, kuinka paljon vastuuta meillä on siitä, miten sen oman mielipiteemme ilmaisemme? Sana on hyvin terävä ase, ja nyt myös bloggaajien on syytä pohtia, MITEN asiaa kuuluu ilmaista, ettei se mene mauttomuuden tai rikoksen puolelle. Kunnianloukkaukset ja rasismi ovat nekin rikoksia erityisesti mustaa valkoisella ilmaistuna.
Tähän tulee entistäkin vaikeampi kysymys: voiko kirjoittaa niin, että teksti on sekä mielenkiintoinen, ajankohtainen, mukaansatempaava, mutta ei loukkaa ketään tai kenenkään oikeuksia? Vai onko silloin pakko kirjoittaa vain fiktiota? Paremminkin fantasya tai scifiä. Varmuuden vuoksi.
Olisiko Jennan tekstejä mielenkiintoista lukea, jos ne olisi persoonattomia, mauttomia, hajuttomia plärinöitä? Enpä usko. Bloggaajien on opittava ilmaisutaitoja, mutta myös lukijalla on hyvä olla medialukutaidot kohdillaan. Näin pääsisimme ymmärtämään toisiamme paremmin.
Se on yksi asia, jonka olen oppinut matkustamisesta ja diginomadismista. Toleranssi, aito halu kuunnella toista, yritys ymmärtää ennen kuin lähtee tuomitsemaan ja arvostelemaan, ovat taitoja, joissa meillä on edelleen aika tavalla oppimista.
Mielipidekirjoitus ja medialukutaito.
Referenssit:
- Lapsivapaa uimaranta – I don´t speak Polish
- Vastuuvapaus omasta mielipiteestään – Via Per Aspera Ad Astra
Kuvitus: Happy Color®
Niin kai se on että kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. On hyvä että on erilaisia postauksia jotka herättävät meitä ajattelemaan ja puntaroimaan asioita omassa elämässä. Peilejä tarvitaan 🙂
Totta se on 😊.
Kiva, että postaus on herättänyt ajatuksia!
Myös mulla on oppimista tässä asiassa. Tapani ilmaista mielipiteitään ärsyttää monia ja kommentit ovat aika ajoin sen mukaisia. Toisaalta, jos koittaa miellyttää kaikkia niin silloin ei voi kyllä mitään mieltä mistään ollakaan.