Vastuuvapaus omasta mielipiteestään

Vastuuvapaus omasta mielipiteestään kuvituskuva

Vastuuvapaus omasta mielipiteestään.

Tämä outo ilmiö vaivaa minua aina välillä. Tuntuu siltä, että nyt jokaiseen postaukseen pitää laittaa vastuuvapauslauseke, vaikka kutsuisi valkoista valkoiseksi ja mustaa mustaksi. En siis ole tarkoittanut muuta kuin värejä. Siltä varalta, että joku ajattelee jotain kieroutta…

Onko se nyt niin, että tekstistä yritetään aina löytää jokin piilotettu sanoma, jota siellä ei välttämättä edes ole. 

Myös oman mielipiteen ilmaiseminen käy nyt synnistä. Sehän on blogiteksti, sen kuuluukin olla puolueellinen, kirjoittajan mielipiteen ilmaisu. Mielestäni tieteellinen artikkeli on ainoa kirjoituslaji, jossa kirjoittajan mielipide ei saisi näkyä läpi. 

Jokaisesta asiasta voi olla samaa tai eri mieltä, mutta miksi siitä kuuluu loukkaantua, kiihtyä tai ärsyyntyä?  

En tietysti ajattele, että asia on aina lukijassa. Vika voi olla molemmin puolin ruutua. Joskus kirjoittaja on täydessä vastuussa reaktiosta, jota hän lukijassa herätti.

Sanoissa on yllättävää voimaa. Aina joutuu harkitsemaan, mitä ilmaisua tulee käyttää, että lausuu juuri sitä, mitä haluaa. Se on välillä vaikeaa. Kaikkea voi ymmärtää niin ja näin, kontekstissa ja kontekstista irrallisena.

Minusta on vain tuntunut viime aikoina, että ensin yritetään löytää kirjoituksesta jokin negatiivinen vivahde. Kirjoittajan vilpittömyyteen ei ihan heti uskota.

Minä olisin sitonut tämän ilmiön yleiseen maailmankuvaan. Silloin, kun kaikista uutisista odotetaan ensin negatiivista kaikua, niin jokainen teksti nähdään ensin negatiivisessa sävyssä. Ehkä se on ajan henki, mollivoittoinen ilmapiiri.

Ilmiö on tehnyt monesta bloggaajasta ylivarovaisia ja omia mielipiteitä ei viitsitä ryhtyä ilmaisemaan sen kummemmin. Toiset yrittävät varovasti sanoa ääneen, mitä ajattelevat, mutta sinne tulee aina se vastuuvapauslauseke. Just in case – kaiken varalta.

Onneksi on edelleen bloggaajia, jotka uskaltavat kirjoittaa omana itsenään, eivätkä pelkää päälleen lentävää kuraa. Ottaen huomioon, että maailmanmeno on tällä hetkellä mitä on, paska lentää ja torvet soivat jatkuvasti.

Näin kävi myös kollegalleni Hannalle. Häntä näet oli arvosteltu siitä, että hän ylipäänsä ilmaisi mielipiteensä blogissaan. Hän kun on ruokabloggaaja ja Ukrainan sodan mainitseminen oli jollekin hänen “lukijalleen” liikaa. Miksi tosiasian kertominen voi ketään ärsyttää? Toivottavasti Hanna ei silti lopeta ajattelemista “kattilan ulkopuolella”. Respect!

Ei minullakaan ole aikomusta pidätellä suutani ja kynääni. En toki ole aikeissa loukata ketään tahallisesti. Oma mielipiteeni on vain ja ainoastaan tämän ihmisen oma kanta. Jätän tästä kohdasta vastuuvapauslausekkeen pois 😉.

Vastuuvapaus omasta mielipiteestään.

Referenssit:

7 vastausta artikkeliin “Vastuuvapaus omasta mielipiteestään

  1. Toki vastuu on aina kun puhutaan mielipiteistä sekä sananvapaudesta. On kuitenkin tärkeää, että asioista voidaan puhua niiden omilla nimillä ja asiallisesti, nykymaailma vain ei tahdo enää olla se paikka, jossa voi keskustella. Tuntuu, että meillä on vain kaksi ääripäätä, jotka ovat lopulta aika samanlaisia. Sitten se yksi joukko, joka yrittää siinä keskellä sitten hieroa rauhaa edes jotenkin, tuloksetta.

  2. Onpa hyvä, että tämäkin aihe on nostettu esille. Mielipiteitä pitäisi uskaltaa sanoa, mutta muuttuuhan sekin lasinsirujen päällä kävelyksi, jos tarpeeksi huudellaan vastaan. Peruskäytöstavat johonkin hävinnyt, välillä tuntuu. Mutta hyvin sanottu, että ilman mielipiteitä teksti on hajuton ja mauton.

    1. Kiitos paljon kommentistasi, Tiina!

      Tuntuu todellakin siltä, että toleranssia ja rakentavaa keskustelua tarvitaan lisää.

  3. Kiitos ♥️♥️ Kerron mielipiteeni jatkossakin, ja jaan jatkossakin asiaa josta uskon olevan hyötyä myös muille. Viime yönä taas paukkui ovet Instagramissa poliittisen keskustelun jälkeen. Mutta ei se haittaa. Itsekin suljen oven (tosin maltillisesti) jos jonkun sisältö ei vastaa mun arvoja. Uskalletaan puhua ääneen, juuri siten me löydämme ympärillemme juuri sen yleisön jolla arvot kohtaavat 🙂

    1. Se on totta, kaikille ei voi eikä tarvitse olla mieleen. Blogi on laji, jossa mielipiteen ilmaisu onkin blogin suolaa. Muuten teos on hajuton ja mauton.

Vastaa