Auttamisen halusta ja tarpeellisuudesta

Auttamisen halusta ja tarpeellisuudesta.

Netissä on noussut kiivas keskustelu suomalaisten ylenpalttisesta auttamisen halusta, kun kyse on ukrainalaisista. Avustuksia on kuulemma tullut jo yli tarpeen eikä mitään uutta sinne kannata lähettää. On kuultu moitteita siitäkin, että jossain päin maailmaa koko ajan tapahtuu jotain kauheaa ja avun tarvitsijoita on kasoittain. 

Toden siemen on jokaisessa avustamisen vastaisessa väitteessä, mutta suurin ongelma on avun rakenteessa eikä sen määrässä. 

Se on totta: Puolan rajoille on kerääntynyt valtavat kasat vaatteita, joita kukaan ei tarvitse.

Syyt:

1. Pakolaiset eivät ota mukaan enempää vaatteita kuin pystyvät kantamaan
2. Hylätyt ryijyt ja biletopit eivät lämmitä ulkosalla yöpyjiä. Sellaisia vaatteita, joita siellä todellakin tarvitaan, kukaan ei hylkää: säänkestäviä ulkovaatteita ja lämpimiä takkeja.
3. Pakolaisia on vain noin 300 000 (tällä hetkellä) eivätkä he kaikki jääneet rajoille odottamaan kyytiä.

Mitä todellakin tarvitaan, on asiat, joita tavallisessa kodissa ei löydy tai löytyy hädin tuskin omaan tarpeeseen: maidonkorvikkeita aikuisille ja vauvoille, peittoja, makuupusseja, hygieniatarvikkeita naisille ja lapsille, tiettyjä lääkkeitä ja ensiavun tarvikkeita, sähkögeneraattoreita, retkivarusteita, kuten termospulloja, taskulamppuja, makuualustoja.  

Pula on myös avustustyöntekijöistä ja majoituspaikoista. Sen takia järjestöt pyytävät rahaa eikä materiaalista apua. Työntekijöiden, vapaaehtoisten ja lääkäreiden kuljetukset paikan päälle sekä pakolaisten siirtäminen majapaikoille (vaikka Suomeen) on aina kustannuserä. Myös tuhansien ihmisten jokapäiväisen ruokailun järjestäminen on oma haasteensa. Sähköt ja netti vaativat oman osansa. 

Avustusjärjestöillä on olemassa valmis rutiini, mitä kaikkea pakolaisleirille pitää hoitaa. Heillä on koulutettu henkilökunta, joka osaa auttaa ja huolehtia ihmisistä.

Pakolaisleirin pullonkaulat eivät ole vaatteiden saanti, vaan puhtaan veden riittävyys, sähkön ja viemäröinnin järjestäminen, makuupaikkojen olemassaolo, nettiyhteyden saaminen sekä ruoanvalmistus. Vaikka Puola ei ole nyt mikään aavikko, olemassa oleva infrastruktuuri tuskin kestää nyt monen(kymmenen)kertaista kuormitusta. 

Periaatteessa kaikki varusteet ovat saatavilla, mutta polttoaineen, kaasun ja tekevien käsien riittäminen vaatii rahallista panostusta. Ulkoministeriö varoittaa tavallisia kansalaisia lähtemästä Ukrainaan tai sen rajojen lähettyville. Samasta asiasta puhuu myös Unicefin tiedottaja James Elder (is.fi). Avuksi ryhtyvien kannattaa ensin konsultoida kokeneiden avustustyöntekijöiden kanssa, koska matkalla kuin myös perillä voi odottaa monia ikäviä yllätyksiä. Pakolaisleiri ei ole helppo näky heikkohermoisille.

Toisin kuin Suomessa ollaan totuttu, ukrainalaiset pakolaiset ovat suurimmalta osalta naisia, vanhuksia ja pikkulapsia. Ukrainalaiset eivät kovin helposti jätä kotiaan, omaa maataan, vaikka tilanne olisi minkälainen. 

Se, mikä kuvastaa ukrainalaisia, on kiteytetty tässä kappaleessa:

Lähteminen on vaikeaa monesta syystä. Kuka kotoaan haluaa lähteä? Monilla ihmisillä ei ole varaa lähteä mihinkään. Toisia pitävät paikallaan sukulaissuhteet: vanhemmat tai isovanhemmat, jotka eivät kestäisi matkaa. Pakolaisuus ei ole se helpoin ja silein tie. Taustalla voi olla myös moni muukin syy.

Itse, kun ajattelen omaa 1994 tilannettani, niin nuorena sinkkuna minulla ei ollut aikomustakaan lähteä pois Krimiltä, kun siellä elokuussa seisoivat tankit kaduilla ja sisällissodan uhka oli todellinen. Ainoa ajatus oli, että miten saisin kerättyä tarpeeksi rahaa, että saan hankittua konekiväärin. 

Tässä postauksessa on lista avustusjärjestöjä: Apua Ukrainaan 

Lopuksi 

Olen tässä asiassa samaa mieltä. Rahallinen apu on silti tässä tilanteessa paras keino. Jos jollakin on vapaata tilaa kodissaan tai loma-asunnossaan, tilapäisen majoituksen tarjoaminen on paras asia, mitä nyt voi tehdä raha-avun lisäksi. Ukrainalaiset saavat olla 3 kk Suomessa (ja Virossakin) ilman viisumia. Jatkotoimista Suomen hallitus keskustelee nyt. Ukrainalaiset voivat myös majoittua vastaanottokeskuksiin, mutta sitä varten heidän pitää anoa pakolaispaikkaa rajalla. Epäilen, ettei moni lähde siihen. Suurin osa toivoo palaavansa koteihinsa heti kun se on mahdollista. Jos vielä on, minne palata. 

Auttamisen halusta ja tarpeellisuudesta.

Referenssit:

• Unicefin edustaja Ukrainan tilanteesta: Mitä pidempään konflikti kestää, sitä pahempia ovat lasten ongelmat tulevaisuudessa – Ulkomaat – Ilta-Sanomat
• Venäjä ja Ukraina: Uusimmat uutiset Ukrainan sodasta – Ulkomaat – Ilta-Sanomat 
• Arjesta kiinni – Via Per Aspera Ad Astra
• Viikko 9 – Olisiko toivoa? – Via Per Aspera Ad Astra – Apua Ukrainaan
• Näin voit auttaa Ukrainaa konkreettisesti – asiantuntija kertoo, mitä muuta voi tehdä kuin lahjoittaa rahaa
• YK kertoo, että Ukrainassa on kuollut 227 siviiliä ja loukkaantunut yli 500, arvioi todelliset luvut huomattavasti suuremmiksi 
• Sininen ja keltainen – taivas ja viljavat pellot 💙💛

Kuvapankkikuvat: Depositphotos®