Viikko 9 – Olisiko toivoa?

Apua Ukrainaan.

Apua Ukrainaan

1.

Tavallinen maanantai, jolloin mitään erityistä ei tapahdu. Huomenna on palkkapäivä, joten toivon, että siitä riittää lähettää vähän rahaa Ukrainan ihmisiä avustaville  järjestöille. Se on vähintä, mitä itse pystyn tekemään täältä käsin. Olisin toki halunnut olla konkreettisesti avuksi.

Olemme miettineet bloggaajien kesken, miten voisimme auttaa tavallista Ukrainan kansaa tässä tilanteessa. Koska harva meistä pystyy lähtemään itse paikan päälle, kuten Terhi teki, ainoa keino on lähettää rahallista ja materiaalista avustusta niille järjestöille, jotka ovat siellä rajalla auttamassa sodan pakolaisia. 

Jos sinne haluaa lähettää materiaalista apua, niin suurin pula heti ruoan jälkeen on lastentarvikkeista, maitokorvikkeista sekä hygieniatarvikkeista. 

Yritän ajatella ja kirjoittaa jostain muusta, koska pelkään, että lukijoillani on muutakin mielenkiinnon aiheita kuin oma jatkuva Ukrainasta jauhaminen. Laihoin seurauksin tosin. Tämä sai minut jollain tavalla pois tolaltani. Sain hädin tuskin valmisteltua materiaalit tunteja varten. 

Itse olin hyväuskoisena toivonut viimeiseen asti, että Putinilla riittää järkeä olla sotimatta. Ikävä kyllä olin väärässä. Ehkä en vaan halunnut uskoa, että tällainen hulluus voi tapahtua tällä vuosituhannella ja vieläpä sivistyneessä Euroopassa. Inhorealistinen mieheni oli aina eri mieltä (Valehtelun maailmanmestarit – Neuvostoliitto versio 2).   

2. 

Uzbekistanissa, kuten Keski-Aasiassa muuallakin (Kenen lippua kannat), Ukrainan tilanteesta uutisoidaan varsin varovaisesti.

Minulle jäi sellainen käsitys, että Uzbekistania varovaisuuteen pakottaa alituinen pelko, että karhu kääntyy katsomaan tähänkin suuntaan. Maalla ei olisi mitään edellytyksiä selviytyä sodasta Venäjän kanssa. 

Vaikka uutisvirrassa ei ole yhtä rajuja kommentteja kuin Euroopassa, eikä kukaan lähde sen kummemmin osoittamaan mieltä kaduille, huomasin kuitenkin, että kaikessa hiljaisuudessa Venäjän vastaiset toimet on otettu käyttöön. Taloudellisista pakotteista pidetään kiinni. Rahansiirrot Venäjän puolelle, sekä korteille että tilille, ovat nyt estetty.

3. 

Tällä kerralla sota muuttaa muotoaan ja ulottuu ihmisten mieliin asti. Uuden aseteknologian käyttö hävittää fyysisesti, mutta kyber-hyökkääjät hävittävät sisältäpäin.

Aseiden ja vain sotatoimien välineiksi kehitetyn tekniikan lisäksi tavalliset vempaimet on otettu käyttöön. Droneja ja web-kameroita käytetään nyt sotimisessa.

Sosiaalisen median kautta sodan voi levittää ihmisten mieliin ympäri maailmaa varsin nopeasti ja tehokkaasti. Trolleja ja feikkitilejä on välillä vaikea erottaa oikeista. Ne ei näy paljaalla silmällä, mutta niitä voi erottaa joukosta epäselvällä sijainnilla, toistuvilla viesteillä sekä oudolla kielenkäytöllä. 

Vaikka täällä Uzbekistanissa ajankohtaista tietoa Ukrainan tilanteesta on saatavilla, Ukrainaa tukevien lähteiden kimppuun hyökätään heti ja rajusti. Maan kyber-suoja on vielä aika heikko, joten moneen paikkaan on helppo murtautua.  

4.

Apua Ukrainaan tarvitaan ja vielä pitkään. Monilla sotaa pakenevista ihmisistä ei ole mihin palata: heidän kodeistaan ei ole mitään jäljellä. 

Tässä on listattu avustusjärjestöt, joiden kautta apu löytää perille (aakkosjärjestyksessä) – kiitos Tanja, Tuuli ja Marjo:

5.

Toivon hartaasti, että tämä käsittämätön sota loppuisi nyt. Muutamassa päivässä on saatu aikaiseksi tarpeeksi tuhoa.

Tällä hetkellä diplomatia näyttää olevan täysin hampaaton Venäjää vastaan. Ne venäläiset, jotka tukevat Putinia (heitä oikeasti on olemassa, mikä järkytti minua syvästi) vielä nauravat taloudellisille pakotteille. Uskon kuitenkin, että se on tällä hetkellä voimakkain ase Putinia vastaan. Nykymaailmassa mikään sota ei käy ilman rahaa. 

Jos ollaan nyt inhorehellisiä, niin Ukrainan sisäisessä politiikassa oli tarpeeksi moitittavaa koskien ihmisoikeuksia, vähemmistöjä ja kieliä, mutta mikään ongelma ei olisi missään tapauksessa vaatinut Venäjän militarista sekaantumista. Mielestäni Ukraina oli aika hyvin kehittymisen tiellä kohti todellista demokratiaa ja se juuri sai Putinin raivon partaalle. 

Epäilen myös, että tällä oudolla tavalla Putin teki itselleen karhunpalveluksen. Sodanjälkeinen Ukraina tulee olemaan vahvempi, yhtenäisempi ja viisaampi. Todennäköisesti sen halu liittyä NATOon ja EU:hun vain kasvaa. Aika näyttää.

Rauhallista viikkoa teille!

Kuppikuntapolitiikkaa

Apua Ukrainaan.

Referenssit:

Nämä ovat venäjäksi, koska Uzbekistanin uutisia on tarjolla vain uzbekin ja venäjän kielellä. Google kääntää joten kuten ymmärrettävästi.

4 vastausta artikkeliin “Viikko 9 – Olisiko toivoa?

  1. Kyllähän tämä tilanne surkealta näyttää, mutta pitää yrittää keskittyä positiivisiin asioihin, kuten siihen, kuinka tämä tilanne on yhdistänyt ja kuinka valtavasti ihmisiltä löytyy auttamishalua.

    P.s. Kiitos tägäyksestä!

    1. Surkealta näyttää edelleen, vaikka aikaa meni kuinka paljon. Ei kun pahenee, niin se tuottaa lisää tuskaa. Nyt ei voi kun rukoilla.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.