Ystävyys

Kissa ja koira korissa

Ystävyys.

Olen sekä hyvä että huono solmimaan ystävyyssuhteita. Olen äärimmäisen kronkeli ihmissuhteissa, valitsen tarkasti, mutta intuitiivisesti. Vaikeaa, eikö niin? Toisin sanoin, seuraan sydäntäni. Yleensä se ei ole pettänyt, mutta toki muutama draama on mahtunut tähänkin elämään. Ei mitään elämää suurempaa kuitenkaan: pettäneitä poikaystäviä, mätämuna bestis, pomotteleva sydänystävä. Mutta nämä kaikki tekivät minusta viisaamman ja valikoivamman. Niin, ei, en ole missään suhteessa niiden ihmisten kanssa. En anna anteeksi, jos ihminen ei muista sellaista pyytää. Sad but true.

Olen juuri miettinyt, miten omat ystävyyssuhteet muodostuvat. Suunnilleen yksi ystävä jää jokaisesta vuosikymmenestä. Minulla on ystävä, jonka kanssa istuttiin 10 vuotta samalla koulunpenkillä, eli ystävyytemme lähentelee 40 vuotta. 

Korkeakoulusta minulle jäi käteen parikin tosiystävää eli kaverit 30 vuoden takaa. 

Vähän päälle 20 vuotta takaperin tapasin työasioissa yhden mainion ihmisen, josta tuli myös lapsemme kummi.

Tallinnan aika oli varsin anteliasta, joten pääsin tapaamaan monia upeita ihmisiä, joistä tuli läheisiä ystäviä. 

Portugalissa olen tavannut mainion tyypin, kun rohkenin tiedustella expat-ryhmässä, oliko Algarvessa muita lapsiperheitä. Sellainen temppu on vaatinut jo sisua 😂.

Lapsuudessa

Ystävyys

Vielä vähän aikaa sitten olin aivan varma, että lapsuudessa ystävystytään helposti ja luontevasti. 

Toisaalta, jos oikeasti ajattelee asiaa, ystäviään joutuu valitsemaan siitä pienestä joukosta, joka pyörii samoissa nurkissa vuosia, jopa vuosikausia. On jaksoja, jolloin tuttavapiiriin tulee paljon uusia ihmisiä, ja taas on sellaisia, jolloin porukka pysyy samana. 

Lastentarharyhmästä siirrytään kouluun, jossa pahimmassa tapauksessa voi olla samoja tyyppejä. Koululuokka on se ensimmäisten suurten draamojen areena. Ollaan vielä kakaroita, mutta halutaan olla jo niin kuin aikuisia. Tikusta tulee asia, kyynelet vuotaa ja hiukset lentää. 

Harrastuksissa ryhmien koko on tätä nykyään pieni. Koulunpenkillä saatetaan istua seuraavat 9 vuotta. Ehkä sitten lukio ja ammatti- tai korkeakoulu avartaa ystäväpiiriä. Silloin ollaan jo aikuisia.

Aikuisiässä

Ystävyys

Aikuisiässä ystävystyminen vaatii hieman työtä, mutta mielestäni se on kypsempää ja syvempää kuin lapsuudessa. Pitää tosin olla jotain kosketuspintaa, että yhteys syntyy ja kehittyy.

Aikuisten ystävyyssuhteet myös hajoavat useammin. Syitä on useampia: muuttaminen muualle, ajanpuute, lasten saaminen, muuttunut elämäntilanne…

Olen juuri lukenut nimettömän vuodatuksen siitä, että lapsen saamisen jälkeen kaveripiiri mullistui. Se on surullista, mutta ymmärrettävää. Ihmiset, joilla ei ole omia lapsia, he, jotka jostain syystä eivät tykkää lapsista tai he, joiden lapset ovat jo isoja, etääntyvät. Jutun naisella kävi juuri niin, että moni oletettava sydänystävä otti hatkat. Ymmärtääkseni hän sai lapsensa varsin nuorena, ehkä vajaa parikymppisenä. Ilmeisesti hänen kaveripiirinsä ei ollut tarpeeksi kypsä samaistuakseen tuohon elämäntilanteeseen.

Omassa kaveripiirissäni yksi luokkakaveri sai ensimmäisen lapsensa 17-vuotiaana. Se pelästytti minut puolikuoliaaksi. En pystynyt kuvittelemaankaan, että elämäni olisi pyörinyt kakkavaippojen ympärillä 24/7. Minulta meni vuosikausia kasvaa siihen ajatukseen.

Lapsen saamisen jälkeen myös oma kaveripiirini mullistui. Olen toki odottanut jotain sellaista, joten olen ollut henkisesti valmistautunut siihen. Itse en edes päässyt sinne vauvakuplaan, mutta silti uusi elämäntilanne karkotti heikkohermoisimpia. Se ei toki koskenut kaikkia ystäviä. Osa on ollut ja on edelleen rinnallani. 

Lapsen kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin. Löysin myös uusia sydänystäviä. Tässä vaiheessa voin sanoa, että lapseni kautta olen saanut ystävyyssuhteita enemmän kun menettänyt. 

Vaikka se kuulostaa kuinka clichèiseltä, aikuisiällä elämäntilanteen on melkein pakko olla jokseenkin samanlainen, että ystävyys syntyy ja syvenee. 

Korona-aikana

Ystävyys

Nyt ollaan digitaalisen ystävyyden piirissä. Taas jälleen kerran väittäisin, että virtuaalitodellisuus antoi minulle enemmän ystäviä kuin riisti. 

Toki nyt ihmisten löytämiseen pitää ottaa tietoisesti askel, mutta mielestäni se on sen väärti. Olen tavannut monia upeita tyyppejä virtuaalissa. Nyt minulla on meneillään kampanja, jossa yritän tavata mahdollisimman monia uusia tuttuja livenä. Ottaen huomioon tämänhetkinen koronatilanne, se on aika haasteellinen tehtävä. 

Rakastan haasteita!

Ystävyys.

Ystävyys

Referenssit:

Kuvitus: Happy Color ®

2 vastausta artikkeliin “Ystävyys

Vastaa