Koronan pahin jälkitauti.
1.
Koronan pahin jälkitauti ei ole lääketieteellisestä päästä, vaan ihmiskuntaa syövyttävä sairaus: pelko.
Ihmiskunta näyttää nyt paniikkihäiriöiseltä potilaalta, joka pelkää omaa varjoaan, vaikka tietää ihan hyvin sen pelon olevan harhaa.
Ihmisten päihin on iskostettu pelko. Pelätä kuuluu ihan kaikkea: koronavirusta, jälkitauteja, kosketusta, sosiaalisia kontakteja, matkustamista, maskeja, maskittomuutta ja muita ihmisiä.
Kaikkia tuntematonta kuuluu pelätä henkihieverissä. Vaikka koronavirus ei ole mikään täysin uusi ilmiö – koronavirusten perhe on varsin runsas, mutta kun media kerran sanoi, että se on uusi, niin siihen on uskominen. Monien muidenkin virusten mutaatiot aiheuttivat pandemioita, mutta tämä kyseinen aiheutti paniikkihäiriön myös mediassa. Niinpä uusi mörkö oli valmis.
Nurinkurista jotenkin. Pitää painottaa henkilökohtaiseen hygieniaan ja terveeseen järkeen (vaikkapa se maskin käyttö tarvittaessa), mutta helpompaa on pelotella tuntemattomalla pöpöllä.
Matkustaa voi vastuullisestikin. Vaikka vaalien henkilökohtista hygieniaa ja turvavälejä, mutta kun pelko on kerran päässyt valloilleen, niin kestää hetki, ennen kuin pölyt laskeutuvat. Tietenkin olisi helpompaa kaikille, jos jokainen kantaisi oman vastuunsa.
Toivottavasti järki palautuu maailmaan, ja lomia pääsee taas viettämään auringossa loskan sijaan.
2.
Koronapelon toinen ääripää on täydellinen kieltäytyminen. Ettei maski auta mihinkään, rokote on myrkyllisempää kuin itse tauti ja koko korona-pandemia on salaliiton tekele.
En ole ottamassa kantaa mihinkään näistä väitteistä, siteeraan vain uutisotsikoita.
Minua surettaa, että koronan takia kärsivät ihmissuhteet, eriävä mielipide tässä asiassa voi olla syy lopettaa vuosikausien ystävyyksiä. Ihmiskunta näyttää jakautuvan kahtia: pro ja cons. Jokaisella on oma kuppikunta ja hiekkalaatikko.
Itsekin varon sanomasta mitään ylimääräistä, koska ei ikinä voi tietää, mikä on toisen osapuolen kanta, enkä minä enää jaksa keskustella koronasta, rokotteen tarpeellisuudesta ja maskin käytöstä, erityisesti hyvin kiivaasti.
Emme voi tietää sitäkään, mitä kieltäytyjät ajattelevat sisimmissään. Ehkä kaiken välinpitämättömyyden takana onkin pelko ja epävarmuus, joihin toiset reagoivat kieltämällä niiden aiheuttajan olemassaolon.
Meidän perheessä koronaan on reagoitu ihan kuin mihin vain muuhun kausi-influenssaan: nostettu valvetasoa, vähennetty sosiaalisia kontakteja ja panostettu käsihygieniaan. Uutta oli kyllä maskin käyttö, vaikka tiesimme Kiinan reissuilta sen olevan käypä keino pöpöjen levittämisen estämiseksi. Itsekin olen sitä mieltä, että ruokakaupassa myös kausinfluenssojen aikana maski olisi erittäin hyvä asia, lähinnä sen takia, ettei tartuntaa jo saanut ihminen levitä sitä ympäriinsä.
Täällä päin maailmaa maskin käyttö ei ollut kovin suosittua aikaisemmin. Huomasitteko, länsimaissa lääkäri (muistatteko vaikkapa viimeisen hammaslääkärikäynnin?) ottaa potilaan vastaan ilman maskia ja vasta small talkin hoidettuaan vetää sen päälle.
Siihen on oma syynsä. Hyvin monella kansalla kasvojen peittäminen tarkoittaa automaattisesti luottamuspulaa: mitä pahaa olet suunnittelemassa, jos sinun pitää vetää maski naamalle? Maskia, fyysistä tai piirrettyä, pidetään usein pahisten attribuuttina. Maski myös estää tehokkaasti elekielen ymmärtämistä: emme näe hymyileekö ihminen takaisin vai ei. Sen takia monessa maassa olikin maskin käytössä sulattamista.
Mutta minkä sille tekee, kun pöpökausi on taas alkamassa? Ehkä sittenkin maski naamaan. Ollaan vielä hetki pahiksia.
Minä toivon, että small talkit pyörivät taas sään ympärillä eivätkä ala Oletko ottanut sen rokotteen? -kysymyksellä.
Koronan pahin jälkitauti.
Referenssit
Kuuluisat pahikset:
Muuta:
- Koronasalaliitto pilasi ystävyyden – ”Päätin, että nyt annan olla”
- Ota tai jätä: Koronarokote
- Yhteinen vihollinen Korona ei tuonutkaan rauhaa leipäkuntaan. Life in English: Auscatraz avautumassa?
Aika tyhjentävästi sanottu. Toivon, että mahdollisimman moni ottaa rokotteen, jotta saamme taudin aisoihin ja loppuvat kaikki vastakkain asettelut. On ollut hassua seurata, miten järkevistä ihmisistä kuoriutuu kiihkoilijoita puoleen ja toiseen.