Entäs otsikko?

Viron lippukoru by Karin  - Viron Uudelleenitsenäistymisen Päivää
Viron Itsenäisyyspäivän koru

Viron Uudelleenitsenäistymisen Päivää

Vuorokausi on vaihtunut huomaamatta. Olo alkaa olla nuhjuinen ja väsynyt. Kaipaan suihkua ja pehmeää tyynyä.

Kello on 2.11. Istahdan varaston oven edessä, koska jalat eivät enää kanna. Kuka käski ryhtyä yrittäjäksi 20 vuotta sitten? Hankkia perhe ja lapsi päänvaivaksi? Unelmoida ja pyrkiä? Elämänsä voi järjestää helpommallakin, mutta jostain kumman syystä en vaan osaa.

En edes ole oikea perfektionisti. Tykkään kyllä, että asiat ovat kauniisti järjestyksessä, mutta se ei ole elämän tarkoitus. Esteettisistä syistä vaan. 

Uskon vain, että elämällä pitää olla tarkoitus. Minulle ei riitä, että sen tarkoitus määrätään kolmannen osapuolen toimesta ja seuraan orjamaisesti annettua tehtävää. Olen tottunut ajattelemaan omilla aivoillani. Uskon vakaasti, että tarkoituksen täyttämiseksi minun pitää tehdä valtavasti töitä sen eteen. 

No nyt kirjoitin vahingossa täitä eikä töitä. Ajatus karkasi ja vakavan aiheen kirjoitus lähti luisumaan mustan huumorin piiriin. 

Klo 3.14 kaikki työt on tehty ja auto lastattu Suomen reissua varten. Asetan herätyskellon soimaan 5.30 ja lähdin ripustamaan pyykkejä.

Klo 4.35 tulen suihkusta, levitän yövoidetta naamaan ja vedän pyjamani päälle siinä uskossa, että minulla on tunnin verran nukkuma-aikaa. Klo 4.39 ilmenee lisää tekemistä. 

Vaihdan herätyskellon soimaan 5.00.

Klo on 5.05. Keitän kahvia, pyyhin yövoiteen naamasta ja laitan päivävoidetta. Ja kirjoitan nämä muistiinpanot. Mitä varten? En tiedä. Ehkä sitä varten, että kun minusta tulee isona oikea bloggaaja, niin voin kaivaa ne esiin tyyliin “päivä kanssani”.

Tämä päivä ei muuten ollut huono, vain aika täyteen ahdattu. Olen mm. kerennyt viettää aikaa sydänystäväni kanssa, tein sitä ja tätä tarpeellista, kuten kävimme pojan kanssa lääkärintarkastuksessa. Lääkäri kyseli tavallisia pojan terveydestä, mutta myös sitä, miten koulunkäynti sujuu, tykkääkö poika olla koulussa ja onko hänellä kavereita siellä. 

Tällainen lääkärintarkastus on Virossa. Kysyykö lääkäri Suomessa samoja tietoja? Kiinnostaako ketään lapsen henkinen hyvinvointi, jos niitä ongelmia ei ole mainittu?

Minua huolestutti se, että aikaisesta istumisesta ja urheiluharrastusten puutteessa (korona-rajoitukset) pojan ryhti alkoi huonontua, niinpä lääkärikin huomautti siitä. Nyt on pakko keksiä harrastus, joka pelastaisi tilannetta edes jonkin verran.

Vähän oikeita töitäkin mahtui tähän päivään. Se vaan joskus tuntuu, että jos yrittää tehdä kaikki, mitä haluaa keretä yhden elämän aikana, vuorokauteen pitää mahduttaa ainakin tuplaten aikaa. Eikä silloin ole aikaa tällaisiin turhiin asioihin kuten fysiologia tai nukkuminen.

Noh, kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, lepohetkeni odottaa minua vasta haudassa.

Suomessa sukuloitiin kaatosateessa, joten jos jätän väliin suvun lasten kuvat, niin jäljelle jää tämä: 

Uusi päivä on alkanut yhtä huomaamatta kuin edellinen.

Nyt olen junassa menossa Tallinnaan viettämään Viron Uudelleenitsenäistymisen Päivää, eli Taasiseseisvumispäeva.

Presidenttilinna Tallinn - Viron Uudelleenitsenäistymisen Päivää
Presidentinpalatsi Kadriorgissa, Tallinna
Junalle ominainen ääni puuttuu 😁. Ihan kuin bussilla menisi.

Mukavaa torstaita teille!

Referenssit:

Viron Uudelleenitsenäistymisen Päivää

Kuvitusseloste

Kuvitus © 2021 VIA PER ASPERA AD ASTRA

Viron Uudelleenitsenäistymisen Päivää

2 vastausta artikkeliin “Entäs otsikko?

Vastaa