Unelmia ja tavoitteita.
Pitää olla unelma, muuten… ei koskaan saavuta mitään, ei tule onnelliseksi, ei … Miksi ihmeessä?
Minulle ei koskaan käynyt selväksi, mikä unelma oikeasti on ja mihin sitä tarvitaan. Olen siinä mielessä varsin tylsä ihminen. Unelmanhan pitää olla suuri, teoriassa toteuttamaton asia. Vaikkapa, jos haluaisin osata lentää kuin lintu tai voittaa Nobelin palkinnon. Minulla fyysisesti ei ole edellytyksiä kumpaankaan. Miksi ihmeessä unelmoisin?
No, miksi minulla ei olisi mitään ikävämpää unelmoitavaa? Jotain sellaista, mikä voisi toteutuakin. On toki. Mutta ne eivät ole unelmia, ne ovat tavoitteita. Asetan itselleni tavoitteen, kirjoitan sen ylös ja lähden toteuttamaan. Tylsää? Joo, mutta tehokasta.
Tähän mennessä ei ole mitään sellaista, mikä en olisi saavuttanut tällä menetelmällä. Ettei elämä olisi liian tylsä ja tasaista, päivitän listani vuoden-parin välein. Olen tehnyt näin 30 vuotta ja jopa säilytän sen ajan muistiinpanot, että voin seurata edistystäni.
Minulla oli listassani asioita, joihin olen voinut vaikuttaa paljon ja sellaisia, joihin oma vaikutukseni oli varsin mitätön. Asia, mikä yhdistää kaikki listani pykälät on se, että tein näiden tavoitteiden saavuttamisen mahdolliseksi. Pohjustin hyvin ja tein töitä todennäköisyyden suurentamiseksi.
Toisin sanoin, jos haluat maailmanympärimatkalle, pitää astua edes ovesta ulos. Näin ensitöiksi.
En osaa sanoa, kannattaako unelmoida asioista, joiden toteutumismahdollisuus on 1/∞. Minua päätön haaveilu ei tee onnelliseksi. Minulla pitää olla päämäärä, mihin suunnistan.
On helppoja tavoitteita, jotka vaativat vain paljon työtä. On sellaisia, joihin tulee olemaan tuuria mukaan.
Työstettävät tavoitteet on helpompaa jakaa pienempiin askeliin, se on klassinen neuvo. Ainoana ongelmana tässä on itse jäsentäminen. Harvalla on ennestään tietoa ja taitoa, miten mikäkin tehtävä kuuluu jakaa pienempiin osiin. Mitkä ne askelmat ovat ja miten niillä edetä.
Tähän on pari apuvälinettä:
- Mentori-ohjelmaan osallistuminen
- Oppaiden lukeminen
- Tee-se-itse + plus Google menetelmä, jota itsekin käytän.
Oma ongelmani on usein ollut siinä, ettei omaa polkuani ole kukaan muu kulkenut ennen minua. Aika usein tilanne oli sellainen, ettei edes Google tiennyt vastausta. Ai niin, joskus Googlea ei ollut olemassa.
Olen ratkaissut sen näin, että aloitin ihan pienistä ja mitättömistä tavoitteista. Esimerkiksi, v. 1993 olen iskenyt silmäni meikkisivellinsettiin, joka maksoi puolet silloisesta kuukausipalkastani. Näyttää ensisilmäyksellä idioottimaiselta, eikö niin? Olin silloin korkeakoulun ohessa opiskellut parturi-kampaaja ja stylisti-koulussa sekä työskennellyt Oriflamella. Eli vastaus on jo varmasti selvinnyt edellisestä lauseesta: olen tehnyt pari kampausta äitini tuttaville sekä myynyt vähän meikkiä kavereille, niin siveltimet oli minulla.
Yksinkertaista, eikö ole? Tällä tavalla olen pikkuhiljaa oppinut jäsentämään suurempiakin tavoitteita osa-alueisiin ja pienempiin askeleihin. Ai niin, ne siveltimet on minulla edelleen, ahkerassa käytössä.
Mitä olen oppinut tätä omaa polkuani kulkiessa:
- Unelmoida voi suurestikin, mutta tavoitteiden pitää olla saavutettavissa.
- Vaikka mieli vaeltaa valoisassa tulevaisuudessa, katseen pitää olla tässä hetkessä, ettei kompastu mihinkään mitättömään kiveen heti polun alussa.
- Keep your focus. Se on vaikeaa, erikoisesti silloin, kun kukaan ei usko sinuun, ideaasi tai olemassaoloosi.
- Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samalla polulla eikä samassa veneessä.
- Kiltteydestä ei ole mitään hyötyä. Ainakaan unelmien toteuttamisessa 😁.
- Tee omat päätökset. Joltakin voi tuntua, että kävelet niiden ylitse. Tässä kohdassa ei auta muu, kun yrittää diplomaattisesti selittää, että se on sinun omaa elämää ja omat päätöksesi.
- Kanna vastuu unelmistasi, tavoitteistasi ja päätöksistäsi.
Mikä olisi oma tämänhetkinen tavoitteeni? Tavoittelen #The Bitch of the Year eli #Vuoden hulluin akka -arvonimeä 🤩.
# unelmia ja tavoitteita
Tämä on yhteisömme Meidän Blogit -yhteisprojekti. Tervetuloa unelmoimaan yhteistuumin. Muiden jäsenten postaukset löytyvät täällä:
Sehän on hienoa, jos ei koe tarvitsevansa unelmoimista. Kertoo mielestäni ihmisen vahvuudesta olla läsnä todellisuudessa… Itse en välttämättä olisi selviytynyt elon kolhuista ilman vilkkaan mielikuvitukseni tuottamaa mielikuvamatkailua kauas tästä tietoisuudesta silloin tällöin.
Minulle unelma voi olla pienikin asia. Itselleni unelma ja tavoite erottuvat käsitteinä siten, että tavoitteen eteen tekee työtä aktiivisesti, mutta unelma on jokin toive, haave. Se voi olla pienikin. Unelmaan voi vaikuttaa itse, mikäli ottaa sen tavoitteekseen, tai se voi olla jotain johon ei voi itse vaikuttaa.
Meidän unelmoinnista tuli varsin synkkä tällä kerralla 😂 Itse olen just törmännyt sellaiseen määritelmään, että tavoite on unelma, jolla on päivämäärä.