Aamusta iltaan

aamusta iltaan - biologinen rytmi

Aamusta iltaan – biologinen rytmi.

Ihmeen sinnikkäästi ihmisiä jaotellaan aamu- ja iltavirkkuihin. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisiä on joka lähtöön, jokaisella on oma sisäinen biologinen kellonsa, joka sanelee vuorokauden aktiivisuuden huippuja ja alamäkiä. 

Vaikka tiede on mitä mieltä, itseäni on pakko ruuvata siihen aikavyöhykkeeseen, missä sattui syntymään. Suomi nyt vain sattui olemaan aamuvirkkujen maa. Tai oikeammin, yhteiskunta on rakennettu aamuihmisten ehdoilla, vaikka puolet kansasta on eri mieltä aamuherätyksistä.

Ikivanhojen sanontojen lisäksi (niin, niistä madoista) työterveydenhoito on sitä mieltä, että aamuvuoro on terveellisempi vaihtoehto kuin yövuoro, vaikka siihen tulisi herätä aamuneljältä. Oma pääni on asiasta eri mieltä.

Ollessani joskus vuorotyössä olisin tahtonut työntekijällä olevan mahdollisuus tehdä pelkkiä ilta- ja yövuoroja, samalla kun jotkut toiset tekisivät vain aamu- ja iltavuoroja terveyssyistä. Yksi työkaverini haki sellaiseen aamut-illat järjestelyihin, koska yövuoroissa hän kärsi migreenistä. Ei saanut, koska oli kuulemma liian nuori (jotain alle 30) ja yövuoroihin olisi vaikeampaa löytää tekijöitä ja hän joutui irtisanoutumaan. Minä itse asiassa kävin HR:stä kysymästä, miksi näin ja ihan mielelläni olisin tehnyt kaikki hänen yövuoronsa, kunhan hän tekisi omat aamuvuoroni. Ei näin kuulemma saa tehdä, koska yövuorot ovat epäterveellisiä.

Epäilen. Minä kärsin niistä samoista oireista kuin työkaverini, paitsi ne tulivat aamuvuoroista. Minulle oli täyttä myrkkyä herätä puoli viideltä. Olen ollut horroksessa vuoron loppuun asti ja kaaduin sänkyyn heti kotiin päästyäni. Joo, olen kuullut kaikki neuvot, tuli joka tuutista. 

Olen kokeillut niitä kaikkia neuvoja. Sinnittelin ilman päiväunia iltayhdeksään asti = äärimmäisen kiduttavan päivän jälkeen, jolloin en päässyt tekemään yhtikäs mitään, nukahdin alkuillasta vain herätäkseni heti puolen yön jälkeen ja pyörin sängyssä kolmeen-neljään asti. Sitten herätyskello soi = aamupäiväksi oli luvassa alkava migreeni.

Olen nukkunut vain lyhyet päiväunet, mennyt nukkumaan kahdentoista maissa = aamulla herääminen oli yhtä tuskaa = iltapäivällä alkoi migreeni.

Kaksi aamuvuoroa putkeen oli vielä siedettävä, kuin olisin viettänyt pari unetonta yötä. Mutta silloin kun vuoromalli muutettiin 4-2-2-3 (aamu-ilta-yö-vapaa), niin minulle tuli noutaja. Toisena aamuvuorona alkava migreeni helpotti vasta toisena iltavuorona särkylääkityksestä huolimatta. Kolmantena aamuna en pystynyt enää tekemään mitään muuta vapaa-aikana, kun maata sängyssä kivuissa. En nähnyt mitään, en pystynyt ajamaan autoa enkä liikkumaan – ei yhtään mitään. Migreenin sain kunnolla kuriin vasta ensimmäiseksi yövuoroksi, jolloin pääsin nukkumaan pidempään.

Mielenkiintoinen statistiikka oli julkaistu silloin työpaikallani, että aamuvuoroissa otetaan kaikkein eniten sairaslomia. HR oli sitä mieltä, että sen takia, kun se on halvin. Minä olin eri mieltä. Olen itsekin ottanut sairaslomia juuri aamuvuoroissa, koska neljäntenä aamuna en pystynyt muuta kuin oksentamaan vessassa. 

Tätä kidutusta kestin vähän päälle puoli vuotta, mutta luovutin, kun muisti alkoi pätkimään. Yhteensä olen ollut vuorotyössä 2.5 vuotta. Aamupainotteinen vuoromalli ei vaan sopinut minulle. Terveyssyistä.

Pahinta oli se, että minäkin jouduin häpeämään omaa aamuyhteiskuntaan sopimatonta päivärytmiä, niin kuin Jowi omassa postauksessaan mainitsi. Jos mainitsin omia ongelmiani työkavereiden kanssa keskustellessani tai työterveydelle, vastauksista minulle jäi olo, että olen jotenkin viallinen, kun en pysty vääntämään itseäni yhteisön vaatimaksi kierukaksi. Se, että olin yövuoroissa 22-6 täydessä iskussa loppuun asti, ei kelvannut kenellekään. 

Vuorotyö ei muutenkaan ole mikään terveellinen vaihtoehto, mutta ei sitä pysty poistamaan päiväjärjestyksestä. Vaikka suurin osa tehdastöistä muuttuukin pikkuhiljaa automatisoiduksi, on aloja, joissa ihmisen läsnäolo on pakollista (esim. hoiva-alat). Tuttavapiirissä on hoito-alalta henkilöitä kouluttautunut päivätyöläiseksi juuri sopimattoman päivärytmin vuoksi. Mitäpä ei oman terveytensä takia tekisi.

Minä toki tiedän, että olen iltaihminen, aina olen ollut. Tunnen varsin hyvin oman päivärytmini teini-iästä lähtien. Olen luovimmillani silloin, kun monet näkevät jo kolmatta unta, jossain 20-03 välissä. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että oman päivärytmin säätäminen onnistuu vain 0.5-1 h verran suuntaan tai toiseen. On tietysti mahdollista herätä, mennä töihin, juoda kahvia, tuijottaa tietokoneruutua, mutta mitään älyllistä siitä ei synny. Sisäistä kelloa voi säätää vain pitkällä aikavälillä sulkeutumalla ikkunattomaan tilaan ilman kelloa ja kontakteja ulkomaailmaan.

Miksi olen sitä mieltä, että itsensä vääntäminen eri ihmiseksi on mahdotonta? Suomen aikana sekä oman synnyinalueeni aikavyöhykkeellä (joka on Suomesta +1), olen iltavirkku. Joten minulle tuli aikamoiseksi yllätykseksi se seikka, että silloin, kun lomailimme Barbadoksella, minusta tuli täysipainoinen aamuihminen. Olimme aamu viiden ja kuuden välillä jo hereillä ja menossa rannalle uimaan ensimmäistä kertaa ja silmät alkoi lupsahdella jo iltayhdeksältä. Barbados on aikavyöhykkeellä, joka on Suomesta katsottuna 6 tuntia jäljessä. Koko loman aikana rytmi tuntui luonnolliselta ja mukavalta riippumatta loman pituudesta.

Eri asia oli Kiinassa, joka on Suomesta katsottuna 6 tuntia edellä. Se kyllä tuntui, että olimme liikkeellä öisin meidän aikaa ja totuttelu kesti pari päivää, että siihen rytmiin pääsi sisälle. Onneksi olemme kaikki enemmän tai vähemmän yöihmisiä, nuorimmainen mukaan lukien. Iltaisin väsymys painoi päälle aivan eri lukemissa, mitä normaali-iltoina meillä on. Puolen yön metrossa hotellille palaaminen oli jo melkoista torkkumista.  Enkä minä nyt sanoisi, että istuen vietetty työpäivä väsyttäisi enemmän kuin uiminen ja jatkuva liikkeellä olo lomalla. Emme kuulu niihin allasbaarissa aikaansa viettäviin lomailijoihin. 

Onneksi nyt saan itse päättää, milloin teen työni. Toki aina kaikki ei ole omissa käsissä, ja lapsiperhe asettaa omia rajoitteita asialle, mutta suurin piirtein työajat pystyy järjestämään oman päivärytmin huomioon ottaen.

Aamusta iltaan – biologinen rytmi.

Referenssit:

jowisfreelife: Iltaihminen aamujen maailmassa

“Yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen tyrannialla” – 20 000 suomalaista vastasi Akuutin ja Työterveyslaitoksen unikyselyyn

Biologiset rytmit – Uni ja elämä

Find Your Perfect Daily Rhythm to Boost Your Performance – Hintsa

Biological Rhythms: Types, Disorders, and Treatments

Aamusta iltaan – biologinen rytmi.

lifestyle Archives

Aamusta iltaan – biologinen rytmi.

Subscribe to our newsletter!

Aamusta iltaan – biologinen rytmi.

6 vastausta artikkeliin “Aamusta iltaan

  1. Itse olen ollut aamuihminen lähes koko ikäni. Iltaisin en pysty keskittymään mihinkään, en saa mitään aikaiseksi ja muutun epäseuralliseksi. Menen nukkumaan mieluiten jo ennen yhtätoista. Jos valvon myöhään seuraavana päivänä olen huonolla tuulella, väsynyt ja levoton.

    Mielenkiintoista on tuo, miten Suomessa on vakiintunut aikaisin herääminen. Espanjassa ihmisten rytmi on aivan eri. Ihmiset aloittavat työt myöhemmin ja syövät illallista siihen aikaan kun itse olen jo yöpuulla. Suomessa myöhään valvovia ja myöhään herääviä pidetään jotenkin erikoisina, täällä Espanjassa asia taas on toisinpäin:)

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    1. Meidän pitäisi muuttaa Espanjaan Jonnan ka 😂 Malta muuten herää tosi aikaisin. Jotkut kaupat aukee 5.30. Virastot menevät jo klo 12 kiinni. Ei helppo meikäläiselle.

  2. Tämä niin paljon. En ymmärrä miksei ihmisiä voida jo nähdä yksilöinä, että kaikki eivät vain mahdu samaan muottiin! Kiitos kirjoituksesta!

    1. Vuorotyö on aika raastava. Siihen toki pystyy, mutta se tappoi minussa kaikki älyllisen toiminnan. Tavalla ei koskaan nukkunut kunnolla, mutta en koskaan ollut kunnolla hereilläkään.

Vastaa