Miksi bloggaan? - Bloggaamisen edellytykset ja seuraamukset: Osa 3. Hiekkalinnani

Tämä postaus on varmaan yksi niistä miljoonasta samanlaisista, joita netti on jo täynnä. Nevermind. Miksi bloggaan?

1. Miksi bloggaan?

Koska voin. Toiset laulavat, maalaavat, neulovat. Minä kirjoitan, koska se on ainoa mitä osaan tehdä.

Kaikille bloggaajille oma blogi on itseilmaisukeino (tässä sitten kyse on vain kirjallisuus-bloggaamisesta, ei liiketoiminnasta). Se ei tosin tarkoita, että blogi on yhtä kuin kirjoittaja itse. Yhdellä kirjoittajalla voi olla myös useita blogeja, eri aiheista ja eri rooleissa.

Veikkaan, että aivan luihin asti kukaan bloggaaja lukijaansa ei päästä. Olen pohtinut asiaa, ja vertaillut oikeita ihmisiä heidän blogeihinsa ja julkisuuden kuviin. On hyvin paljon seikkoja, jotka jäävät kulissien taakse ja hyvä niin. Blogi kuin blogi on kuitenkin vain osa kirjoittajan persoonaa, vaikkakin sen osuus voi olla suurikin. Älkää siis hajottako hiekkalinnaani, minä asun siellä!

2. Yksi postaus on vain yksi postaus

Harvan esiintyjän tai laulajan koko persoonaa pääsee arvioimaan yhden roolin tai biisin perusteella, mutta turhan usein bloggaaja tai toimittaja tuomitaan yhden artikkelin perusteella. Se on kuitenkin vain yksi ajatus, yksi kuva tai yksi mielipide. Se on blogin formaatti ja bloggaamisen edellytys.

Blogien lukeminen vaatii jonkin verran medialukutaitoa (joskus roppakaupallakin 😉). Yksi artikkeli on erillinen, tarkoin rajoitettu tarina, sekä ajallisesti että sanamääräisesti.

Tämä ei ole missään tapauksessa valitus. Jokainen bloggaaja olettaa, että lukija tietää mitä lukee. Jokainen postaus on yleensä osa tiettyä sarjaa/kategoriaa, josta on kirjoitettu ennen ja/tai sen jälkeen.

Esimerkkinä voin ottaa viimeiset Viron-kirjoitukseni, joissa muutamalla sanalla mainitsin Viron lähihistoriaa ja kielen kehitystä. Palautuksena tuli moitteita siitä, etten ole perehdyttänyt lukijaa Viron historiaan ja kielioppiin tarpeeksi ja sen takia artikkelini “perustuu tyhjyyteen”. Olen tietysti olettanut, että jokainen suomalainen tuntee Viron historian viimeisten 30 vuoden kiemurat edes pintapuolisesti ja on perillä siitä, että viron kieli on suomen kielen lähisukulainen. En tullut ajatelleeksi, että minun pitää kirjoittaa väitöskirjaa näistä aiheista samaisen postauksen yhteydessä. Pahoittelen! 😏

3. Bloggaamisen edellytykset

Blogipostauksen formaatti on mitä on. Bloggaajan on tehtävä aika paljon olettamuksia omasta lukijasta. Minä oletan, että lukijani:

on sivistynyt ihminen, käynyt koulua ja suorittanut ainakin lyhyen oppimäärän jokaisessa kouluaineessa,
lukutaitoinen ja huumorintajuinen, osaa lukea vähän rivien välistäkin,
osaa ajatella ja kyseenalaistaa asioita,
on avarakatseinen ja utelias maailmaa kohti,
positiivinen ihminen, joka osaa antaa palautetta rakentavasti.

Paljon jää kiiltokuvan taakse. Jokainen blogi on vain yksi kylki bloggaajan persoonasta. Suurin osa meistä haluaa näyttää sen paremman kyljen, tietysti. Itse olen varsin kiistanalainen ja kulmikas persoona, josta suurin osa ei edes näy tässä blogissa. Englanniksi ja venäjäksi kirjoitan huomattavasti rajumpia tekstejä. Ei, en loukkaa siellä ketään muita, enimmäkseen itseäni.

Blogin takana on yleensäkin ihminen, jota satuttaa negatiivinen ja perusteeton palaute. Sen takia on aika monta hyvin ilmeetöntä blogia, ja yhtä monta ihmistä jotka lopettavat bloggaamisen parin tosi loukkaavan palautteen jälkeen, olipa se sitten ansaittua tai ei. Ymmärrän heitä hyvin. Aika paksu nahka bloggaajan pitää kasvattaa, että jaksaa kirjoittaa kaikesta huolimatta.

Turhan usein hyökätään juuri itse kirjoittajaa vastaan. Kritisoidaan ihmistä, ei niinkään kirjoitusta tai mielipidettä. Ilmiö on varmaankin tuttu monelle bloggaajalle.

Sama koskee kuvia ja kuvien käsittelyä. Rumat kuvat eivät myy. On toki blogeja, jotka käsittelevät vaikeita asioita ja niiden merkitys on todellakin suuri median valtakunnan aikana. Suurimmalta osaltaan blogi on kuitenkin viihdettä, johon sukelletaan mm. paetakseen omaa rumaa todellisuutta. Joten toisten ruma todellisuus ei houkuttele. Myötähäpeää ei halua kokea jatkuvasti, se itseinhon hetki tulee ja menee (yleensä) nopeasti ohi. Sen sijaan aurinkoiset lomakuvat menevät aina kaupaksi. (Asialla on tieteellinen nimityskin olemassa: eskapismi).

Positiivinen ajatusmaailma, jossa olet kaunis, rikas ja rohkea paratiisisaaren asukas, on yksi viehättävin tarinamalli. Siihen perustuu Kardashianit-tapaisten reality-sarjojen houkuttelevuus. En usko, että kukaan meistä pystyy kuvittelemaan, millaiset he ovat ihmisinä. Reality-formaatti on pitkälle käsikirjoitettu, roolit on jaettu siellä sen mukaan, mikä myy parhaiten.

Harva bloggaaja luo itsestään tietoisesti vääristyneen kuvan. Blogi ja bloggaaja sen takana ovat usein kaksi eri hahmoa, joilla on useita eri yhtymäkohtia, mutta ne eivät välttämättä ole identtisiä kaksosia. Kirjailija ja hänen hahmonsa ei yleensä oleteta olevan sama henkilö, mutta bloggaajille se tapahtuu usein. Ei paratiisissakaan aina paista aurinko. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Se on jälleen kerran asenteesta kiinni, mitä pidämme paratiisina.