Juureton lapsi vai tulevaisuuden osaaja?

Juureton lapsi vai tulevaisuuden osaaja.

Yksi sitkeimmistä kommenteista, joita olen vuosien varrella saanut erityisesti sosiaalisessa mediassa, kuuluu suunnilleen näin: “Eikö teidän lapsestanne tule juureton? Entä hänen tulevaisuutensa?”

Kysymys esitetään useimmiten huolena, mutta sen taustalla tuntuu elävän sitkeä ajatus, että hyvä lapsuus tarvitsee yhden kotimaan, yhden koulupolun, mieluiten mahdollisimman vähän liikettä ja aina samat ihmiset ympärillä.

Julkisessa keskustelussa muutosta puhutaan usein yksinkertaistaen: mitä useammin lapsi muuttaa, sitä suurempi on kuormitus. Ajatus kuulostaa loogiselta, mutta todellisuus on monimutkaisempi.

Tutkimus kertoo kuitenkin toista.

Kansainvälisessä ympäristössä kasvaneita lapsia, niin sanottuja kolmannen kulttuurin lapsia, on tutkittu laajasti, ja tulokset ovat yllättävänkin yhteneväisiä. He eivät ole juurettomia. Päinvastoin, he ovat usein sopeutumiskykyisiä, poikkeuksellisen tietoisia omasta rikkaasta kulttuuritaustastaan, ja näin osaavat rakentaa identiteettinsä useamman kulttuurin varaan.

Mitä tutkimus oikeastaan osoittaa?

Keskeiset havainnot voi tiivistää melko suoraviivaisesti:

Kansainvälinen lapsuus kehittää vahvaa kulttuurista lukutaitoa ja kykyä toimia erilaisissa ympäristöissä.
Kansainvälinen lapsuus lisää sosiaalista joustavuutta. Sosiaaliset taidot ja vuorovaikutusvalmiudet vahvistuvat.
Sopeutumiskyky ja resilienssi kasvavat, koska muutoksesta tulee osa normaalia elämää.
Moni rakentaa globaalin identiteetin, joka ohjaa opintoja ja uravalintoja.
Kansainvälisiin tehtäviin hakeutuminen on keskimääräistä yleisempää.
Tällainen osaaminen on yhä arvokkaampaa työelämässä, joka ei enää tunne samanlaisia rajoja kuin ennen.
Ratkaisevaa on perheen tuki – muutto on lapselle suuri siirtymä, ei neutraali tapahtuma.

Yksi tutkimuksen kiinnostavimmista viesteistä on tämä: kansainvälinen lapsuus ei ole riski, vaan usein kilpailuetu.

Tutkimus korostaa koulun merkitystä lapsen sopeutumisessa: kansainvälinen kouluympäristö voi helpottaa muuttoa, koska moni oppilas on samassa tilanteessa ja monikulttuurisuus on arkea, mikä vähentää ulkopuolisuuden tunnetta ja tukee ystävyyssuhteiden syntyä.

Sen sijaan suora siirtyminen paikalliseen kouluun ilman riittävää kielellistä tai kulttuurista valmiutta voi hidastaa sopeutumista ja lisätä stressiä. Ei siksi, että paikallinen koulu olisi välttämättä huonompi, vaan koska muutoksen mittakaava on lapselle suurempi. Siksi koulun valinta ei ole pelkästään koulutuksellinen ratkaisu, vaan myös keskeinen hyvinvointipäätös.

Tutkimusta on tehty jo 1960-luvulta lähtien, mutta sitä pidetään edelleen osin riittämättömänä – erityisesti lasten omien kokemusten näkökulmasta.

Kansainvälinen lapsuus on korkean potentiaalin ympäristö, mutta se ei ole automaattisesti helppo. Se on enemmänkin voimakas kehitysympäristö, joka voi tuottaa sekä haasteita että vahvuuksia.

Yhteenvetona voi sanoa, että tutkimus ei tue yksinkertaista väitettä, että liikkuva lapsuus tekisi lapsesta juurettoman. Se tukee väitettä, että lapsi tarvitsee psykologista jatkuvuutta, ei välttämättä maantieteellistä pysyvyyttä. Toisin sanoin, vaikka maisema vaihtuu, ei lapsi koe sitä oman maailmansa romahduksella.

Tämä on iso ero. Ratkaisevaa on tuen määrä, jonka lapsi saa muuttostressin keskellä.

Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen että sopeutumista ei pitäisi mitata sillä, kuinka nopeasti lapsi pääsee kiinni paikalliseen arkeen, vaan sillä, kuinka turvalliseksi hän tuntee itsensä muutoksen keskellä.

Lapsia on kuitenkin entistä vaikeampaa suojata muutoksesta kokonaan. Maailma ei ole muuttumassa paikallisemmaksi – päinvastoin, globalisaatio jyrää entistä kokonaisvaltaisemmin.

Juureton lapsi vai tulevaisuuden osaaja –
juuret

Entä juuret?

Ajatus juurettomuudesta perustuu usein vanhaan käsitykseen siitä, että juuret ovat maantieteellinen paikka. Pelkästään hetken ajattelemalla, väite tuntuu täysin aikansa eläneeltä. Entä jos juuret ovatkin ihmisissä, kielessä, kokemuksissa ja perheen sisäisessä turvassa?

Meidän lapsemme ei ole kasvanut ilman juuria. Hänen juurensa ovat vain useammassa maaperässä. Fysiikan lakien mukaan perusta on moninkertaisesti vahvempi yhteen juureen verrattuna.

Ja se on hyvin eri asia.

Tietoisia valintoja

Tämä on seitsemäs maa, jossa asun pidempään, ja neljäs, johon olemme muuttaneet perheenä. Yksi päätös on kuitenkin helpottanut meidän kaikkien sopeutumista: emme lähteneet Euroopan ulkopuolelle. Eikä lähiaikoina ole vieläkään aikomusta poiketa linjasta.

Se on tehnyt sopeutumisesta realistisempaa. Vaikka kulttuurierot ovat toki olemassa (Suomi, Viro, Malta, Liettua ja Portugali eivät ole sama asia), mutta ne eivät ole olleet ylivoimaisia.

Portugali-Malta oli jo yllättävän helppo siirtymä. Liettuaan muutto tuntui jo melkein paluulta kotiin.

Koulusta tuli tärkein ankkuri

Yläasteesta lähtien yksi tekijä on ohjannut muuttopäätöksiämme muita enemmän: koulu.

Lapsemme aloitti englanninkielisessä päiväkodissa 3,5-vuotiaana, kun oli valmis irrottautumaan kotiympäristöstä. Sen jälkeen koulupolku on kulkenut lähes kokonaan englanniksi.

Tällä hetkellä hän opiskelee kansainvälisessä IB-koulussa, joka tarjoaa vahvan pohjan jatko-opintoihin. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että hän menestyy opinnoissaan ja suhtautuu tulevaisuuteensa uteliaasti, ei epävarmasti. Hän verkostoituu helposti ja ylläpitää luontevasti kaverisuhteita sekä edellisissä maissa että uudessa ympäristössä.

Se ei ole juurettoman nuoren merkki.

On myös kiinnostavaa huomata, ettemme ole tässä ympäristössä poikkeus. Poikamme koulu on täynnä kansainvälisistä perheistä tulevia lapsia – juuri siksi he ovat valinneet kansainvälisen koulun.

Samalla Liettuassa yhä useampi paikallinenkin perhe haluaa lapsensa opiskelemaan englanniksi. Syy on hyvin käytännöllinen: kielitaito nähdään porttina yliopistoihin ja kansainvälisiin uriin.

Tulevaisuutta rakennetaan jo varhain.

Perhe on muuttavan lapsen turvaverkko

Jos jokin asia todella ratkaisee muuton onnistumisen, se on tämä: perhe.

Perheestä tulee muuttavalle lapselle kiintopiste liikkuvassa maailmassa. Turvallisuus ei synny postinumerosta vaan kuuluvuuden kokemuksesta. Lapsen pitää tuntea olevansa hyväksytty ja turvassa.

Olemme myös pyrkineet antamaan pojallemme äänen muuttopäätöksissä siinä määrin kuin olosuhteet sallivat. Elämä ei ole täysin ennustettavaa aikuisillekaan, mutta kuulluksi tuleminen tekee muutoksesta merkittävästi kevyemmän.

Ei mikään universaali malli vaan yksi mahdollinen polku

Haluan sanoa tämän selvästi: tämä on vain yhden perheen ratkaisu.

Ulkomaille muutto ei ole automaattisesti hyvä tai huono päätös. Jokainen lapsi on erilainen, jokainen perhe toimii omista lähtökohdistaan.

Mutta yksi asia on syytä sanoa ääneen: pelko juurettomuudesta on liioiteltu. Siihen on aihetta vain poikkeuksellisen huonoissa lähtökohdissa.

Parhaimmillaan kansainvälinen lapsuus kasvattaa aikuisen, joka ei pelkää vierasta, osaa liikkua maailmassa ja näkee mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät rajoja.

Ja rehellisesti sanottuna, juuri tällaisia ihmisiä tulevaisuuden maailma tarvitsee.

Yheteenveto: 5 tutkimusfaktaa, jotka haastavat juurettomuus-myytin⁽¹⁾

1. Kansainvälisesti kasvaneet lapset eivät ole identiteetittömiä – he rakentavat monikerroksisen identiteetin.

Tutkimus puhuu usein “globaalista identiteetistä”: lapsi ei kuulu vain yhteen paikkaan, vaan oppii navigoimaan useamman kulttuurin välillä. Tämä ei viittaa juurettomuuteen vaan identiteetin laajenemiseen.

2. Sopeutumiskyky on usein keskimääräistä vahvempi.

Toistuvat siirtymät opettavat lukemaan tilanteita nopeasti, tulkitsemaan sosiaalisia vihjeitä ja rakentamaan uusia suhteita. Nämä ovat taitoja, joita moderni työelämä arvostaa erittäin korkealle.

3. Kulttuurinen lukutaito kehittyy varhain.

Lapset, jotka altistuvat useille tavoille ajatella ja elää, oppivat jo nuorena, ettei oma näkökulma ole ainoa mahdollinen. Tämä lisää kognitiivista joustavuutta ja usein myös empatiaa.

4. Resilienssi kasvaa – mutta ei automaattisesti.

Tutkimus korostaa, että kansainvälinen lapsuus voi vahvistaa psykologista kestävyyttä, jos lapsella on turvallinen tukiverkko. Kyse ei siis ole pelkästä liikkeestä, vaan siitä, onko lapsella paikka, johon hän emotionaalisesti kuuluu.

5. Kansainvälinen tausta ohjaa usein tulevaisuuden valintoja.

Monet tällaisessa ympäristössä kasvaneet hakeutuvat opintoihin ja ammatteihin, joissa kansainvälisyys on luonteva osa arkea. He eivät ainoastaan sopeudu globalisoituvaan maailmaan – he toimivat siinä valmiiksi kotonaan.

Tiivistettynä: tutkimus ei kuvaa liikkuvaa lapsuutta riskinä, vaan korkean potentiaalin kasvuympäristönä. Juuret eivät nimittäin ole pelkkä maantieteellinen ilmiö – ne ovat ennen kaikkea psykologinen kokemus jatkuvuudesta. Lapsi voi vaihtaa maata ja silti kokea elämänsä eheäksi, jos hänen arjessaan säilyvät tietyt pysyvät elementit: perhe, kieli, arvot, tunne hyväksytyksi tulemisesta.

Mitä tutkimus EI sano (ja miksi se on tärkeää)

On yhtä tärkeää ymmärtää tutkimuksen rajat kuin sen tulokset.

Tutkimus ei sano, että:

jatkuva muuttaminen olisi lapselle automaattisesti hyväksi
kaikki lapset hyötyisivät kansainvälisestä elämästä samalla tavalla
ystävyyssuhteiden menettäminen olisi merkityksetöntä
sopeutuminen tapahtuisi ilman tukea
kansainvälinen koulu ratkaisisi kaiken

Sen sijaan tutkimus ohjaa johdonmukaisesti yhteen suuntaan:
ratkaisevaa ei ole se, kuinka monta kertaa lapsi muuttaa, vaan millaisessa emotionaalisessa ympäristössä hän elää.

Tämä siirtää vastuun pois kartasta ja kohti arkea.

Kansainvälisyyden paradoksi

Yksi kiinnostavimmista tutkimuksissa toistuvista havainnoista on paradoksi:

Lapset, jotka oppivat varhain elämään muutoksessa, eivät välttämättä tarvitse pysyvyyttä ympärilleen yhtä paljon kuin oletamme, koska he oppivat rakentamaan pysyvyyden itseensä.

Toisin sanoen heidän turvallisuudentunteensa ei ole sidottu yhteen paikkaan tai ihmissuhteeseen.

Se on poikkeuksellinen taito maailmassa, jossa harvan aikuisenkaan ura ei enää kulje täysin yhdessä maassa.