Syyskuun 2025 raportti.
Olen yhtäkkiä huomannut että viikkoja on vierähtänyt luvattomasti ilman, että olisin julkaissut yhtään viikon kuulumisia. Nyt sitten päätin julkaista kuukausiraportin sen sijaan 😁.
Kesä vaihtui syksyksi huomaamatta ja paluu arkeen on sujunut rymistellen, niin kuin opetusalalla yleensä on. Mitään pehmeää starttia ei tällä alalla voi harrastaa. Pari viikkoa on varattu siihen, että koko vuosi on suunniteltu ja aikataulutettu ja kaikki on valmista opiskelijoiden kouluvuotta varten.
Kesän 2025 plussat ja miinukset
Aloitan tässä kuitenkin kesän plussista ja miinuksista. Pitää aloittaa varmaan miinuksista, että lopuksi voi kehua. Kaikenhan pitää olla konstruktiivista, eikö niin?
Hellepäiviä oli näillä leveyksillä tänä kesänä niin vähän, että niiden laskemiseen riittävät mainiosti yhden käden sormet. Minusta kunnon kesän kuuluu olla huomattavasti lämpimämpi kuin vaivalloiset parikymmentä astetta.
Rankkasateiden takia olemme myös joutuneet perumaan osan matkasuunnitelmistamme. Onneksi heinäkuun loppupuolella sääolot vähän paranivat ja pääsimme reissaamaan, vaikkei sinne, mihin alunperin olimme suunnistamassa.
Oli se hyvä itikkakesä. Viileä ja kostea, juuri niin suotuisa inhottaville ötököille kuin mahdollista. Epäilen, ettei mehiläisille ja perhosille kesä ollut kovin suotuisia, koska mikään ei kukkinut kunnolla luonnossa – oli aivan liian kylmä monelle kukkivalle lajille.
Ostin säilytysrasioita Ikeasta. Talo on mennyt nyt astetta pidemmälle tee-se-itse konseptissaan: nyt ne samat säilytysrasiat piti myös koota itse – oikein asentaa vahvikkeet sivuihin – ei pelkkää ottaa paketista ja vetää vetskarit kiinni kuten ennen.
Plussoihin kuuluu myös se, että pääsimme lopulta reissaamaan. Mitään uusia maavaltauksia ei tänäkään vuonna päästy tekemään, mutta paljon itsellemme uusia paikkoja on nähty. Harrastimme tältä erää lähimatkailua, joka tässä tapauksessa kattaa neljä maata.
Kuten olen maininnut, kesään on mahtunut matkustamisen lisäksi muita erittäin mukavia tapahtumia.
Syyskuu
Syyskuu liukui ohi niin vauhdilla, etten aina pysynyt kärryillä.
Työsaralla tehtäviä oli enemmän kuin laki sallii. Osasyyllisenä on ollut Liettuan maahanmuuttovirasto (ei liity minuun), mutta siitä on aiheutunut minulle lisäharmia neljän ylimääräisen etäopppitunnin verran viikossa. Toivon mukaan asia ratkeaa itsekseen lokakuuhun mennessä.
Syyskuu on aina se hetki, jolloin pohdin paljon opiskelun merkitystä, oppimista, opettamista ja opetussuunnitelmia. Omalla opetusalalla kehitys on ollut huikeaa viime vuosina. Aina tulee vastaan jotain niin uutta että koko opetussuunnitelma muutetaan radikaalisti. Silti aina tuntuu, että uutta pitää lisätä enemmän kuin oppitunteja riittää.
Muuttuvat arvot
Ajan mukaan muuttuvat arvot vaikuttavat kaikkeen – pukeutumisesta poliittisiin systeemeihin. Näin maailma muuttui vaivihkaa, erityisesti jos asiaa ei sen kummemmin ajattele.
Muistan hyvin miten naistenlehdissä neuvottiin mitä pukukoodia kuuluu noudattaa. Mitä kaikkia sai ja ei saanut käyttää työpukeutumisessa. Kuinka paljon paljasta pintaa sai näkyä ja kuinka lyhyt hame sai olla.
Nykyään tällaiselle kirjoitukselle olisi naurettu ääneen. Nyt puhutaan itsensä kehittämisestä ja vaihtoehtoisista tavoitteista, ja pukea saa miten lystää.
Paljon on muuttunut siinä kuinka paljon tavoitteellisuus ja tehokkuus saavat näkyä yritysten ja hallitusten arvoissa. Arvoista on tullut pehmeitä ja vihreitä. Se vaikuttaa myös poliittisiin päätöksiin, välillä ei kovin konstruktiivisesti.
Koulutusalalla muutos näkyy toki siinä, mitä opetetaan, mutta myös siinä, miten opetetaan. Suoraviivainen, tylsä luennointi ei ole enää käynyt päinsä pariin vuosikymmeneen. Se on yhtä aikaa haaste ja mahdollisuus sekä opettajille että oppilaille. On tietysti oma riesansa miettiä, mitä opetusmetodia käyttää missäkin tapauksessa, mutta se on myös palkitsevampaa lopputuloksena.
Siellä, missä vanhempieni aikana työelämässä arvostettiin pysyvyyttä ja muuttumattomuutta, nyt siinä korostuu elinikäinen oppiminen ja halu kasvaa ammattilaisena. Perinteiset arvot väistyvät joustavuuden, monimuotoisuuden ja yksilönvapauden tieltä.
Globalisaatio tarjoaa nyt, ei pelkkää matkustamisen iloa, mutta myös mahdollisuuden muuttaa toiselle puolelle maailmaa pidemmäksi aikaa vaikkapa työn perässä. Myös itse työn luonne muuttuu koko ajan, ja se vaatii sopeutumista ja oppimista.
Väittäisin, että muuttaminen toiseen kaupunkiin tai naapurimaahan voi olla yhtä avartavaa. Itselleni ainakin kävi juuri niin. Vaikka muutos on tavallaan jatkuvaa stressiä, johon pitää kehittää korkea sietokykyä, se lopulta lisää kestävyyttä ja sopeutumiskykyä, muodikkaasti sanottuna resilienssiä.
Muuttaminen paikasta toiseen lisää tarvetta ajatella ihmissuhteita uusiksi. Ne ovat nyt globaalimpia ja hajanaisempia. Tässä kohdassa omasta hyvinvoinnista huolehtiminen lankeaa välittömästi omiin käsiin.
Tiedon luonne muuttuu: olen monesti sanonut oppilailleni, että opetan heille alan historiaa. Tieto vanhenee niin nopeasti, ettei mikään opetussuunnitelma pysy sen muutoksen perässä.
Matkustaessani olen huomannut sen, että globalisaatio on eräänlainen kulttuurien sulatusuuni. Se sekä rikastaa että tuhoaa kulttuureja tiellään.
Yhteenvetona
Jatkuva muutos ei ole vain ulkoinen ilmiö, vaan suurin osa käy juurikin ihmisen pään sisällä – se muokkaa ihmisen ajattelua, tunteita ja arvoja. Sen vaikutus voi olla sekä kehittävä että kuormittava, riippuen siitä, kuinka hyvin yksilö ja yhteiskunta osaavat sopeutua ja nähdä muutoksen mahdollisuutena eikä vain uhkana.
Syyskuun 2025 raportti.
Referenssit: