Viikko 21-2025 – Elämän rajallisuudesta ja arvokkuudesta.
Viikko 21
Näin juhlallisuuksien keskellä mieleen tulee ajatuksia elämästä, sen rajallisuudesta ja arvokkuudesta.
Nyt kaikki työ on tehty, kokeet on kirjoitettu ja juhlat on juhlittu. Outo fiilis.
Itselleni se oli suuri taival elämässäni, ammatillisesti, henkisesti sekä henkilökohtaisella tasolla.
Tämä oli ensimmäinen kerta urallani luokanopettajana. Olen kerennyt kasvamaan kiinni näihin nuoriin parissa vuodessa. Joten olo on jokseenkin tyhjä ja haikea. Olen hyvin ylpeä heistä kaikista, heidän määrätietoisuudesta ja taistelusta viimeiseen hetkeen asti.
IB:llä on kova maine haastavana opetussuunnitelmana. Vaikeus ei mielestäni tule opetussuunnitelman vaikeudesta vaan hyvin rajallisesta ajasta, mikä sen omaksumiseen on annettu. Usein olisin halunnut mennä syvemmälle ja laajemmalle omissa aineissa, mutta monesti aikaraja tuli vastaan. Se harmittaa. Jatkan silti yrittämistä. Se on kuitenkin ihan jotain muuta, kuin vuosikymmeniä sitten vallalla ollut perinteinen ja yksisuuntainen opetustyö. Opettaja puhui, oppilaat kuuntelivat.
Elämän rajallisuudesta
Koulun päättäjäiset ovat samalla loppu ja alku. Se on nuorille ensimmäinen suuri etappi. On tehtävä askel suureen ja tuntemattomaan maailmaan, otettava vastuuta omasta tulevaisuudesta. 18, täysi-ikäisyyden rajapyykki, on myös saavutettu monien kohdalla.
Muistan hyvin miten vaikeaa oli itselleenkin päättää yliopistosta, sekä linjasta että sijainnista. Silloin vaihtoehtojakaan ei ollut näin rajattomasti kuin nykyään.
Tällaiset siirtymävaiheet muistuttavat meitä siitä, että aina tulee aika liikkua eteenpäin. Elämä ei ole loputon, mutta juuri siksi se on arvokas.
Rajallisuus ei ole elämän heikkous – se on sen syvin merkitys. Se pakottaa meidät valitsemaan, yrittämään ja toivomaan.
Sukupolvien jatkuvuudesta
Meitä ennen täällä ovat kulkeneet toiset. Emme ole ensimmäisiä, emmekä viimeisiä tässä tuntemattoman edessä. Se, mitä juhlimme siinä salissa – saavutukset, kasvu, ystävyys – on osa pidempää ketjua. Vanhemmat, opettajat, isovanhemmat, ja kaikki, jotka ovat meitä tukeneet, seisovat rinnallamme, osana tätä jatkumoa.
Jokainen uusi alku kantaa mukanaan aiempien sukupolvien toivoa ja uskoa. Me olemme osa heidän tarinaansa – ja meidän tehtävämme on kirjoittaa seuraava luku.
Askel tuntemattomaan
Siirtyminen pois tutusta ja turvallisesta vaatii rohkeutta. Tämä on näille nuorille ensimmäinen suuri harppaus elämässä, jossa tulevaisuus on itsestään kiinni. Se voi tuntua pelottavalta, mutta juuri nyt jokaisella nuorella on mahdollisuus muovata oma polkunsa.
Tuntemattomaan astuminen ei tarkoita eksymistä – se on uuden kartan piirtämistä.
Sanoista
Sanat, jotka tulevat lämmittämään sydäntäni loppuikäni
”Dear Nadine,
We are beyond thankful for your input during these two years.
You have shown immense patience, love and understanding during this incredibly challenging period of our lives, and we couldn’t possibly wish for a better teacher.
We hope that you’ll remember us in the same light as we’ll remember you. We had moments when you wanted to kill us 🙂 and moments when we came to understand each other but no matter what – you never gave up on us and that is the most valuable asset that you have provided us with through this journey.
Forever thankful,
[Your Students]”
Viikko 21-2025 – Elämän rajallisuudesta ja arvokkuudesta.
Referenssit: