Unelmien matkakohde.
- Mihin matkustaisit, jos saisit valita vain yhden kohteen?
- Mikä olisi sinun ultimate experience?
- Mitä haluaisit ehdottomasti kokea elämäsi aikana?
Yksi paikka. Yksi unelma. Yksi elämä.
Jos voisit lähteä nyt minne tahansa, ilman aikarajoja tai matkabudjetteja, koko maailma olisi sinulle auki ja aikaa vain yhdelle kokemukselle, yhden unelmamatkan toteuttamiselle – minne lähtisit ja mitä tekisit?
Jos saisin valita vain yhden paikan…
Maailmassa on niin monta kiehtovaa kohdetta, joissa haluaisin käydä. Rakastan matkailua ja arvostan sen tuomia uusia kokemuksia suuresti. Minua kiinnostaa niin moni kohde, että valinnan tekeminen vaikuttaa mahdottomalta. Mutta jos olisi pakko valita vain yksi – paikka, johon on pakko päästä edes kerran elämässä, – suuntaisin Ateenaan. Siellä on edelleen käymättä.
Ei ehkä ole ensimmäinen valinta monelle paljon matkustaneelle konkarille, mutta minulle se on enemmän kuin matkakohde. Haluaisin nähdä Akropoliksen, sen alkuperäisen, ja erityisesti Parthenonin, jota ympäröi mytologian hehkuva aura.
Akropolis ei ole pelkkä rakennelma – se on tarina. Ja minä haluaisin päästä hetkeksi osaksi sitä miljöötä, missä jumalten tarinat heräävät eloon.
Kreikan mytologia on aina kiehtonut minua – ei vain kertomuksina, vaan kulttuurina, jossa tarinat ja uskomukset olivat osa elämää. Ehkä sen takia, että olen viettänyt lapsuuteni antiikin kreikkalaisten raunioiden keskellä ihastellen. Ne eivät koskaan olleet minulle vain vanhaa kiveä, vaan niistä huokui ihmiskunnan historian henki. Tai senkin takia, että äitini on puoliksi kreikkalainen.
Lempijumalani on Athena – viisauden, strategian, itsenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden jumalatar, jonka syntymähetkikin oli varsin erikoinen: hän nousi Zeuksen päästä täydessä sotavarustuksessa ja kilpi kädessä. Ajatus naisesta, joka oli sekä ajattelija että taistelija, on aina inspiroinut minua.
Vaikka mytologian hahmot tuskin olivat oikeasti olemassa, sen sijaan se, että Ateenassa saa tallata samoja katuja, joilla Sokrates, Aristoteles ja Platon kävivät aamulenkeillä, on kutkuttava.
Japanin kevät – kun kaikki hiljenee sakurojen alla
Jotain sellaista, mitä haluan kokea ennen kuin noutaja korjaa, on minulle sakurojen kukinta-aika Japanissa.
Tiedättekö, kuin hidastetussa elokuvassa, jossa istut kirsikkapuiden alla ja vaaleanpunaiset terälehdet leijuvat ympärilläsi. Sellaisen hetken haluaisin pysäyttää. Eikä vain sen kauneuden vuoksi, vaan siksi, että siinä hetkessä olisi jotain taianomaista ja lohdullista. Haluan kokeilla itse, miltä tuntuu istua puiston penkillä, syödä riisipalloa ja vain katsella, kun maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi.
Minä tietysti tiedän, että todellisuus voi olla ihan jotain muuta, kuin mielikuva. Sakurojen kukintaa on aika vaikeaa saada kiinni, ellei ole mahdollisuuksia seurata kukinta-kalenteria ja rynnätä Japaniin heti kun se ilmoitetaan alkavaksi. Eikä varmaan edes Tokioon vaan Kiotoon tai maaseudulle. Tiedostan myös sen, että silloin kaikki paikat ovat täynnä ihmisiä, sekä paikallisia että turisteja, joten mitään rauhaa ei siellä saa.
Olen myös nähnyt sekä kirsikkapuita että sakuroja kukkimassa muualla, joten voi siinäkin olla hienoinen pettymys. Mutta saahan sitä unelmoida.
Merellä – itseni mittaisella matkalla
On vielä yksi haave, josta en osaa sanoa, onko se hyvä idea vai ei – mutta juuri siksi se kiinnostaa. Haluaisin kokea pidemmän merimatkan. Ei risteilyä, vaan sellaisen, jossa päivät kuluvat aaltojen tahdissa ja horisontti on ainoa näkyvä raja. Siellä ei voi paeta itseään joten siellä voisin saada selville, kuka minä oikeasti olen.
Pysyisikö pää kirkkaana, kun kiinteää maata ei ole jalkojen alla ja ollaan täysin meren armoilla. Juuri se tekee ajatuksesta kiehtovan. Olisiko minusta siihen?
Ehkä lopulta kyse ei ole paikoista, vaan kaipuusta
Ehkäpä meidän kaikki unelmat kertovat lopulta samasta kaipuusta. Halusta kokea jotain aitoa, jotakin sellaista, mikä ei katoa heti, kun rojahtaa omalle kotisohvalle. Olipa kyse Akropoliksen varjoista, sakurojen sadosta tai hiljaisesta merimatkasta, jokainen unelmani liittyy johonkin syvempään. Ne eivät ole vain listoja kartalla, vaan hetkiä, joissa voisin olla täysin läsnä, kokea ne – ei suorittaen, vaan tunteella.
Lopulta kaikki haaveet kiteytyvät yhteen sanaan: vapaus. Vapautemme kokea, nähdä, tuntea. Ehkä joskus pääsen kaikkiin näihin paikkoihin. Tai ehkä jo pelkkä unelma niistä riittää muistuttamaan, että maailma on olemassa myös minua varten.
💬 Entä sinä?
Mikä on sinun unelmakohteesi – paikka, jossa haluaisit käydä edes kerran elämässäsi?
Tai onko sinulla oma suosikkimyytti tai satuhahmo, joka on jäänyt mieleen? Kommentoi alle – olisi ihana kuulla!
Unelmien matkakohde.
Referenssit:
Unelmien matkakohde.
Kuvitus:
Jäin niin tuonne Sakuroiden alle, juurikin hidastettuna. Monasti unelmahetket ovat juurikin hidastettuja hetkiä. Sellaisia joihin voi istahtaa ja unohtaa ajankulun.
Olen saanut käydä upeissa paikoissa joista en ole edes osannut unelmoida. Ehkä sen takia yhden paikan valitseminen tuntuu vaikealta. Voi nimittäin olla, etten tiedä sitä vielä. Toivon vain, että huomaan sen sitten kun se sattuu kohdalle ja osaan pysähtyä siihen hetkeksi.
Merellä olemista olen saanut myös kokea. Onnekas olen. Monasti tulee sellainen pitkä huokaus ja syvä onnentunne kun ympärillä on vain merta. Sitä on kovin pieni ja täysin luonnon armoilla. Ketään ei voi, eikä tarvitse miellyttää. On vain elettävä se hetki parhaan kykynsä mukaan. Juuri hetki sitten, edellisellä parin vuorokauden legillä melkein pelotti se vahvana nouseva ajatus siitä, että juuri siellä on paras olla. Toki silloin sekä Neptunus, että Eolo olivat hyvällä mielellä, eivätkä esitelleet voimiaan.
Yksi paikka, tämän hetkisen ymmärrykseni ja tietoni mukaan.. se voisi hyvinkin olla Japani.
Japanissa ja ainutlaatuisessa kulttuurissa on se jotakin. Sen on tosiaan pakko kokea ennen kuin noutaja korjaa.
Meri on aina ollut sydämessäni. Rakastan merta, mutta myös kunnioitan sen voimaa ja hieman pelkäänkin. Sen takia merimatka olisi minulle sellainen paikka, jossa pääsen näkemään todellisen peilikuvani.
Tätäpä piti ihan miettiä. Luulen, että haluaisin ylittää itseni ja lähteä vaikka safarille. Eli suunnaksi Afrikka, en tiedä mihin maahan, mutta jonnekin missä sitten kuollakseni pelkäisin tulevani syödyksi, ja sitten toivottavasti näin ei kävisi ja osaisinkin nauttia luonnon voimasta ja villieläimien näkemisestä. En osaa tätä paremmin kuvailla. Olen aika arkajalka ja aina kun sademetsässäkin kävellyt niin korva tarkkana vain kuulostellut kaikkia ääniä. Ja niitähän riittää!
Afrikka on itselläni täysin kokematta. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä, millaista siellä on. Ehkä jokin sellainen maa olisi kiva, jossa pääsee safarille. Tuskin siihen kuolee, kun monet tuhannet ihmiset käyvät näillä safareilla joka vuosi eikä mitään suurempaa tapahdu. Ehkä pitää vaan pitäytyä säännöissä.
Ihana postaus – niin kauniisti ja henkilökohtaisesti kirjoitettu! 🌍💗 Akropolis ja sakurankukkien hetki kuulostavat molemmat paitsi matkakohteilta, myös sielunmaisemilta.
Kiitos! Kumpikin onkin minulle myös sielumaisema.
Olipa kerrassaan kiva ja ihana postaus, kiitos! Päätin, että kirjoitan vastaavasta myöhemmin itsekin, kunhan olen ensin pohtinut vastauksiani – ne eivät tule kuin tykin suusta. 😉
Minusta tuo Japani-unelmasi oli liikkis, itsekin rakastan kirsikankukkia, mutten ole koskaan haikaillut Japaniin. Olisihan se varmasti kokemus! Myös Ateenan ymmärrän hyvin, olen siellä käynyt ja siitä pitänyt. Sen sijaan merimatkaa en tekisi mistään hinnasta. Se olisi liian hidasta, liian sidottua.
Jäänpä miettimään omia vastauksiani…
Onhan sellaisia unelmia, joita ei kannatakaan lähteä toteuttamaan, kuten tuo mun merimatka juttu. Mutta kieltämättä se kiehtoo vaikka tiedänkin, millaista merikäynti voi olla.
Atlantin taakse olisi huippua päästä vielä joskus. New Yorkiin jos vain yksi kohde pitäisi valita!
New York on mulla käymättä. Sen verran kaukana se on, että ei ollut vielä suunnitelmissakaan.
En ole minäkään Ateenassa käynyt vaikka Kreikassa olen useammankin kerran vieraillut. Minun unelmieni matkakohde on Australia ja Uusi-Seelanti. Sinne on tosi pitkä matka, joten lentokoneessa pitäisi ehdottomasti olla ykkösluokan paikat, eli että myös makuuasennossa matkustaminen olisi mahdollista. Eikä vessajonoja ja ruoka tietysti ensiluokkaisen hyvää ja monipuolista.
Eikä tuo Japanikaan pahalta kuulosta. Melkein samaan tunnelmaan, tai ainakin aika lähelle uskoisin, pääsee Tukholman Kungsträdgårdenilla kun kirsikkapuut kukkivat!
Tietääkseni tällä hetkellä Australiaan tai Uuteen Seelantiin ei edes pääse suoralla lennolla. Japaniin – kyllä. Aikamoinen matka sekin on.
Sakurojen kukinta on nyt nähtävissä monessa paikassa maailmalla. Olisi se silti kiva nähdä ne joskus alkuperäisessä ympäristössä.
Ateena on itsellänikin käymättä, mutta kieltämättä olisi kiva kohde joskus päästä käymään. Omana haavekohteena on ilman muuta Tyynenmeren saaret, kuten Tonga. Lähimpänä niitä olen ollut Uudessa-Seelannissa ja Havaijilla, mutta matka tosiaan on harmillisen pitkä, niin ihan juuri ei ole matkaa sinne suunniteltuna.
Sepä on yllättävä! Luulisi, että lähinurkat on sula kaikki käyty läpi.
Juu, Tyynenmeren saaret ovat aikamoisen matkan päästä eikä sinne pääse ilman vaihtoja lainkaan. Mutta ovat varmaan käymisen arvoisia. Sen verran eksoottisilta kuulostavat.