Unelmien matkakohde.
- Mihin matkustaisit, jos saisit valita vain yhden kohteen?
- Mikä olisi sinun ultimate experience?
- Mitä haluaisit ehdottomasti kokea elämäsi aikana?
Yksi paikka. Yksi unelma. Yksi elämä.
Jos voisit lähteä nyt minne tahansa, ilman aikarajoja tai matkabudjetteja, koko maailma olisi sinulle auki ja aikaa vain yhdelle kokemukselle, yhden unelmamatkan toteuttamiselle – minne lähtisit ja mitä tekisit?
Jos saisin valita vain yhden paikan…
Maailmassa on niin monta kiehtovaa kohdetta, joissa haluaisin käydä. Rakastan matkailua ja arvostan sen tuomia uusia kokemuksia suuresti. Minua kiinnostaa niin moni kohde, että valinnan tekeminen vaikuttaa mahdottomalta. Mutta jos olisi pakko valita vain yksi – paikka, johon on pakko päästä edes kerran elämässä, – suuntaisin Ateenaan. Siellä on edelleen käymättä.
Ei ehkä ole ensimmäinen valinta monelle paljon matkustaneelle konkarille, mutta minulle se on enemmän kuin matkakohde. Haluaisin nähdä Akropoliksen, sen alkuperäisen, ja erityisesti Parthenonin, jota ympäröi mytologian hehkuva aura.
Akropolis ei ole pelkkä rakennelma – se on tarina. Ja minä haluaisin päästä hetkeksi osaksi sitä miljöötä, missä jumalten tarinat heräävät eloon.
Kreikan mytologia on aina kiehtonut minua – ei vain kertomuksina, vaan kulttuurina, jossa tarinat ja uskomukset olivat osa elämää. Ehkä sen takia, että olen viettänyt lapsuuteni antiikin kreikkalaisten raunioiden keskellä ihastellen. Ne eivät koskaan olleet minulle vain vanhaa kiveä, vaan niistä huokui ihmiskunnan historian henki. Tai senkin takia, että äitini on puoliksi kreikkalainen.
Lempijumalani on Athena – viisauden, strategian, itsenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden jumalatar, jonka syntymähetkikin oli varsin erikoinen: hän nousi Zeuksen päästä täydessä sotavarustuksessa ja kilpi kädessä. Ajatus naisesta, joka oli sekä ajattelija että taistelija, on aina inspiroinut minua.
Vaikka mytologian hahmot tuskin olivat oikeasti olemassa, sen sijaan se, että Ateenassa saa tallata samoja katuja, joilla Sokrates, Aristoteles ja Platon kävivät aamulenkeillä, on kutkuttava.
Japanin kevät – kun kaikki hiljenee sakurojen alla
Jotain sellaista, mitä haluan kokea ennen kuin noutaja korjaa, on minulle sakurojen kukinta-aika Japanissa.
Tiedättekö, kuin hidastetussa elokuvassa, jossa istut kirsikkapuiden alla ja vaaleanpunaiset terälehdet leijuvat ympärilläsi. Sellaisen hetken haluaisin pysäyttää. Eikä vain sen kauneuden vuoksi, vaan siksi, että siinä hetkessä olisi jotain taianomaista ja lohdullista. Haluan kokeilla itse, miltä tuntuu istua puiston penkillä, syödä riisipalloa ja vain katsella, kun maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi.
Minä tietysti tiedän, että todellisuus voi olla ihan jotain muuta, kuin mielikuva. Sakurojen kukintaa on aika vaikeaa saada kiinni, ellei ole mahdollisuuksia seurata kukinta-kalenteria ja rynnätä Japaniin heti kun se ilmoitetaan alkavaksi. Eikä varmaan edes Tokioon vaan Kiotoon tai maaseudulle. Tiedostan myös sen, että silloin kaikki paikat ovat täynnä ihmisiä, sekä paikallisia että turisteja, joten mitään rauhaa ei siellä saa.
Olen myös nähnyt sekä kirsikkapuita että sakuroja kukkimassa muualla, joten voi siinäkin olla hienoinen pettymys. Mutta saahan sitä unelmoida.
Merellä – itseni mittaisella matkalla
On vielä yksi haave, josta en osaa sanoa, onko se hyvä idea vai ei – mutta juuri siksi se kiinnostaa. Haluaisin kokea pidemmän merimatkan. Ei risteilyä, vaan sellaisen, jossa päivät kuluvat aaltojen tahdissa ja horisontti on ainoa näkyvä raja. Siellä ei voi paeta itseään joten siellä voisin saada selville, kuka minä oikeasti olen.
Pysyisikö pää kirkkaana, kun kiinteää maata ei ole jalkojen alla ja ollaan täysin meren armoilla. Juuri se tekee ajatuksesta kiehtovan. Olisiko minusta siihen?
Ehkä lopulta kyse ei ole paikoista, vaan kaipuusta
Ehkäpä meidän kaikki unelmat kertovat lopulta samasta kaipuusta. Halusta kokea jotain aitoa, jotakin sellaista, mikä ei katoa heti, kun rojahtaa omalle kotisohvalle. Olipa kyse Akropoliksen varjoista, sakurojen sadosta tai hiljaisesta merimatkasta, jokainen unelmani liittyy johonkin syvempään. Ne eivät ole vain listoja kartalla, vaan hetkiä, joissa voisin olla täysin läsnä, kokea ne – ei suorittaen, vaan tunteella.
Lopulta kaikki haaveet kiteytyvät yhteen sanaan: vapaus. Vapautemme kokea, nähdä, tuntea. Ehkä joskus pääsen kaikkiin näihin paikkoihin. Tai ehkä jo pelkkä unelma niistä riittää muistuttamaan, että maailma on olemassa myös minua varten.
💬 Entä sinä?
Mikä on sinun unelmakohteesi – paikka, jossa haluaisit käydä edes kerran elämässäsi?
Tai onko sinulla oma suosikkimyytti tai satuhahmo, joka on jäänyt mieleen? Kommentoi alle – olisi ihana kuulla!
Unelmien matkakohde.
Referenssit:
Unelmien matkakohde.
Kuvitus:
Atlantin taakse olisi huippua päästä vielä joskus. New Yorkiin jos vain yksi kohde pitäisi valita!
En ole minäkään Ateenassa käynyt vaikka Kreikassa olen useammankin kerran vieraillut. Minun unelmieni matkakohde on Australia ja Uusi-Seelanti. Sinne on tosi pitkä matka, joten lentokoneessa pitäisi ehdottomasti olla ykkösluokan paikat, eli että myös makuuasennossa matkustaminen olisi mahdollista. Eikä vessajonoja ja ruoka tietysti ensiluokkaisen hyvää ja monipuolista.
Eikä tuo Japanikaan pahalta kuulosta. Melkein samaan tunnelmaan, tai ainakin aika lähelle uskoisin, pääsee Tukholman Kungsträdgårdenilla kun kirsikkapuut kukkivat!
Ateena on itsellänikin käymättä, mutta kieltämättä olisi kiva kohde joskus päästä käymään. Omana haavekohteena on ilman muuta Tyynenmeren saaret, kuten Tonga. Lähimpänä niitä olen ollut Uudessa-Seelannissa ja Havaijilla, mutta matka tosiaan on harmillisen pitkä, niin ihan juuri ei ole matkaa sinne suunniteltuna.