Viikko 12-2025 – Inspiraatiota arkeen.
Mitä viikolla 12 tapahtui? No ei mitään erikoista. Kuten yleensä. Kiirettä piti töissä, koska taas yksi iso deadline oli koittamassa perjantaina. Tässä väistämättä tulee sellainen olo, että oma arki junnaa paikallaan ja siihen meinaa oikein hukkua.
Mistä inspiraatiota arkeen?
Arki on kuuluisa inspiraation tappaja, monenkin kohdalla. En ole mikään poikkeus itsekään. Se on selvää, koska rutiini, myös hyvin sujuva sellainen, ei rohkaise tekemään mitään eri tavoin. Se rullaa urautunutta rataansa ja imaisee omaan rauhallisuuteensa. Aivot sammaloituvat pikkuhiljaa siinä samassa.
Itselleni paras tapa piristyä ja saada inspiraatiota on vaihtaa maisemaa. Välillä se on helpommin sanottu kuin tehty.
Miten pidän itseäni hereillä ja mistä ammennan inspiraatiota?
1. Valokuvaaminen
Totta puhuen, ei sitä valokuvaamiseksi nyt voi sanoa, koska kuvaan nykyään enimmäkseen puhelimella. Minulla ei ole sellaista kameraa, jota pystyy pitämään mukana sen varalta, että jotain mielenkiintoista kuvattavaa tulee vastaan. Toki, silloin kun ollaan menossa uuteen paikkaan tai luontoon, isompi kamera on aina mukana.
Kuvaamisesta puheen ollen, aina kaduttaa hirvittävästi, ettei kuvannut jotain hetkeä. Nykyään on helpompaa, kun puhelimen kamerat ovat jo tarpeeksi tehokkaita kaupunkiin ja pieniin menoihin.
Pitkälle yli kolmekymppiseksi asti raahasin taskukokoisen kameran joka paikkaan mukanani, ja silloin meillä oli oikein kaksi laitetta: pienen lisäksi myös kunnon analoginen ja sitten digitaalinen kapine eri objektiiveineen. Silloin 2000-luvun alussa puhelimen kameralla ei saanut juuri mitään kunnollista otosta aikaiseksi.
Vaikka joidenkin mielestä se näyttää hölmöltä, kuvaan monia asioita arjen varrelta. Ensimmäisiä kukkasia, nuppuja pensaissa, kauniin auringonlaskun kaupungin yllä… Mikä vain hetki voi olla kaunis, vaikkapa pullakahvin muodossa, on silti tallentamisen väärti. Erityisesti, jos siihen liittyy jokin mukava muisto.
2. Kirjoitan kaikki ylös
Kirjoitan myös kaiken ylös: ihmismuisti pettää helposti. Välillä ihmettelen omia muistiinpanoja muutaman päivän tai vuoden päästä.
Kirjoittaminen on itselleni oiva tapa jäsentää ja selventää ajatuksiani. Ja niin ollen, rakas harrastukseni, bloggaaminen, auttaa minua pysähtymään hetkessä. Sen kautta opin arvostamaan arjen hetkeä ihan eri tavalla.
3. Kirjoitan paljon luonnoksia pöytälaatikkoon
Jokainen bloggaaja lähtee varmaan eri kohdasta liikkeelle, kun kyseessä on postauksen toteuttaminen.
Itselleni lähtökohtana voi olla mikä vain: kuva, sana, hetki, tunnelma, tunne tai toisen bloggaajan oiva kirjoitus. Bloggaamisen myötä olen myös oppinut elämään enemmän hetkessä, pysähtymään ja nauttimaan sen kauneudesta. Silloin, kun raapustan luonnoksia, mieleeni palautuu niiden hetkien tunnelmia.
Luonnoksia minulla on paljon, mutta suurin osa tuppaa jäämään luonnoksiksi ikiajaksi. Joskus postaus valmistuu joutuisasti ja joskus ei sitten millään. Sitä ei ikinä tiedä, miten teksti lähtee elämään. Se on usein hetkestä kiinni.
Niin hauskaa kuin se onkin, bloggaaminen itsekin antaa minulle inspiraatiota. Joten kyseessä on jonkinlainen positive loop -ilmiö, joka luotsaa itse itseänsä. Kai harrastuksessa se onkin ideana, että se inspiroi ja auttaa kestämään arjen monotonisuutta.
Eläköön arki!
Viikko 12-2025 – Inspiraatiota arkeen.
Referenssit: