Etelä-Korea 2024.
Työperäinen matkailu saattaa viedä samaan kohteeseen useammin kuin lomamatkailu. Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka lomailevat koko ikänsä täsmälleen samassa maassa ja samassa hotellissa, mutta itse en kuulu heihin. Omaksi kohtalokseni on koitunut Etelä-Korea, jossa nyt vierailin toistamiseen. Edellinen matka osui vielä sään puolesta syksyyn, vaikka marraskuuta olikin. Se sai kuvittelemaan, että maassa ei ole talvea lainkaan. Tammikuussa näin Etelä-Korean uudessa valossa, kirpeän pakkassään lisäksi kaikki muukin oli toisin.
Millä Etelä-Koreaan lennetään
Etelä-Koreaan voi matkustaa montaa eri reittiä, riippuen mistä päin Eurooppaa matkan aloittaa. Tällä kertaa lähtöpisteenä oli Liettuan Vilna, jonka pieneltä lentokentältä pääsi mukavalla yhteydellä Istanbulin kautta Souliin. Turkish Airlines kuuluu maailman kymmenen suurimman lentoyhtiön joukkoon ja suoriutui mielestäni kiitettävästi tehtävästään. Istanbulin lentokenttä näyttää enemmänkin kaupungilta kuin lentokentältä. Siellä vietettyjen tuntien perusteella oli jopa varsin viihtyisää.
Välimatkat terminaalista lähtöporteille saattoi yllättää satunnaisia matkailijoita, sillä näin epätoivoisena juoksevia ihmisiä useampaankin kertaan. Tunnin siirtymäajalla en uskaltaisi lähteä matkalle, mutta kaksi tuntia tuntui kohtuulliselta.
Euroopan ja Aasian välillä on kulttuurien kuilu ja siitä on joskus pientä hyötyäkin. Naapureinani lentokoneessa oli pari aasialaispoikaa, jotka eivät ilmeisesti olleet kovin innokkaita eurooppalaisen ruoan ystäviä ja jättivät aterian väliin. Olin sattumoisin niin nälkäinen, että pyysin heitä ottamaan aterian ja antamaan ne minulle. Niinpä sitten söin kolmen edestä. Yli kymmenen tunnin lennoilla energiaa kuluu, vaikka ei tekisi mitään.
Incheon on noin 30 kilometriä Soulista länteen. Siellä oleva kansainvälinen lentokenttä jakaantuu kolmeen osaan: ykkös- ja kakkos- ja rahtiterminaaliin. Turkin lentoyhtiö lentää ykköseen ja esim. Korean Air kakkoseen. Soulin keskustaan eli päärautatieasemalle pääsee kätevästi erikoisjunalla tai osana tavallista metroverkostoa. Taksin tai bussin käyttö ei ole mielekästä. Suurkaupungeissa on aina nopeampaa kulkea raiteilla, olipa ne maan alla tai päällä.
Paikallisliikenne
Etelä-Koreassa voi matkustaa junalla tai bussilla mihin tahansa. Oma määränpääni oli pari tuntia Soulista, joten pientä seikkailua oli ilmassa. Kielitaidottomana pitää osua tarkalleen oikeaan junaan ja vieläkin tarkemmin oikeaan bussiin. Epäonnistunut bussin valinta aiheuttaa sen, että illaksi varattua hotellia ei saavuta ennen puolta yötä ja se tietää pakkasessa tarpomista tuntemattomilla seuduilla.
Bussiin noustessani huolehtivainen kuljettaja halusi lisää rahaa laatikkoon, joten inflaatio oli vuodessa puraissut lipun hintaan korotusta. Lisäohjeitakin tuli, arvasin käsimerkeistä, että turvavyö on kiinnitettävä. Sitten vain istuskelin ja toivoin tunnistavani oikean paikan jäädä pysäkille.
Korealainen ruoka
Traditiona on yhteinen liikelounas. Tällä kertaa onnistuin saamaan syötäväksi kelpaavaa kylmää perunamuusia ja kuumaa riisiä. Kala oli uitettu niin vahvassa liemessä, että pieni suupala salpasi hengityksen ja jouduin kaatamaan pullollisen kolajuomaa sammuttaakseni alkavan tulipalon. Ruokaa oli taas pöytä täynnä ja isännät nappasivat kaiken syötävän, jonka jätin kulhoihin.
Korealainen kierrätyskulttuuri
Miten Etelä-Koreassa estetään sopimattomien jätteiden levittäminen ympäristöön? Kierrättämällä. Jos on tarve esim. hävittää metallinen laatikko, sitä ei voi jättää kadun varrelle, kuten pahvilaatikot. On mentävä ostamaan kierrätystarra tietystä paikasta (joka pitää ensin etsiä). Sen jälkeen tarra liimataan jätteen kylkeen ja jätetään sopivaan paikkaan. Tarran taustapaperissa on puhelinnumeroita, joista voi tilata noudon. Yhden esineen kierrätyshinta on n. 1.50 €. Hinta on varsin edullinen, sillä luvattomasta jätteestä saa miljoonan wonin sakon (n. 720 €).
Googlea vai puskaradiota?
Maassa, jonka kieltä ei osaa lukea eikä sanoa sanaakaan, on omat haasteensa. Turistina oleminen on aina helppoa, mutta erinäisten tehtävien suorittaminen nopealla aikataululla vaatii netin lisäksi apuvoimia. Niitä sai kätevimmin asioimalla jossain pienessä myymälässä, jonka myyjänä oli itse omistaja. Ostosten jälkeen jutustelu sujuu ja paikallisen henkilön tiedoilla korvaa koko päivän nettisurffailun, johon ei olisi ollut aikaa.
Jouduin turvautumaan useiden henkilöiden apuun kielimuurista huolimatta ja korealaiset pääsivät yllättämään sydämellisellä avuliaisuudella. Taksinkuljettaja nosti kaksi järkyttävän painavaa laukkuani autosta ja kajautti niin komeat Bye-Bye:t, että on siinä mies katsellut yhden jos toisenkin amerikkalaisen elokuvan. Niiden laukkujen avulla sain niin paljon ystäviä kaikkialla. Soulin rautatieasemalta nuoripari avusti minua lähes puoli tuntia lähistöllä olevaan hotelliin. Laukkujen yhteispaino oli n. 70 kg, joten tehtävä ei ollut helppo heillekään. Mitään korvausta eivät suostuneet ottamaan, vaikka kuinka tarjosin. Koska tämän jutun nimi ei ole “kahden laukun seikkailut Koreassa”, jätetään ne jo rauhaan, vaikka niistä riittäisi tarinaa pitkäksi aikaa.
Talvi yllätti myös Koreassa. Pohjoisilla alueilla lunta ja pakkasta oli 5-10 astetta, mutta mielenkiintoista oli se, että korealaiset eivät käytä talvijalkineita, eikä käsineitä, lakkeja sentään jonkin verran. Tennareita, aamutossuja ja crocseja tuli kadulla vastaan aamusta iltaan.
Soulissa on öisin vain muutamia paikkoja, mistä saa ruokaa. Koska oma hotellini ei ollut viiden tähden hotelli, jouduin lähtemään melko kauas. Väsymyskin alkoi painaa. Tunnin reippaan kävelyn jälkeen katselin, että tuossa onkin tutun näköinen paikka, samanlainen kuin hotellini lähellä. Niinpä, sisäinen navigaattorini oli jo nukkumatin luona ja olin kävellyt pikkukujia pitkin ympyrää takaisin. Suurkaupungissa ei koskaan pidä tuudittautua siihen, että tunnen nämä seudut kuin omat taskuni, kun aikaa on mennyt vasta vuorokausi.
Tammikuun alku ja katukuvassa oli jonkin verran joulua. Seinän kokoiset valotaulut saivat kaupungin näyttämään värikkäältä. Kotimaan harmaan nuhjuiset talvimaisemat saavat ihmiset alakuloisiksi, mutta tuo värisekamelska teki ylipirteän olon.
Yksipuolinen ruokavalio pikaruokaloissa maistui erinomaiselta, kun vaihtoehtona olisi ollut paikallinen tulipaloa muistuttava ruokalista. Omat tehtävät alkoivat olla loppusuoralla neljäntenä päivänä ja oli aika hengähtää ennen seuraavan aamun herätystä kello neljä. Incheonin kansainväliselle lentokentälle kestää mennä junalla vain puolitoista tuntia Soulin rautatieasemalta.
Ensimmäinen juna lähtee 5.20. Sitä ennen pitää tietysti päästä hotellilta junaan. Metrot ovat yöllä kiinni ja asemat aukeavat vasta viideltä. Tunnin patikointi päärautatieasemalle aamutuimaan oli oikein reipasta. Ja kentällä on aamusta tuhansia muita lähtijöitä, joten siellä kannattaa olla kolme tuntia etukäteen. Aikataulun harsiminen yhteen aiheutti pieniä epäilyksiä, mutta niin vain aika riitti ja olin portilla hyvissä ajoin.
Etelä-Korea 2024.
Referenssit:
Ihan mahtava juttu, että sait lennolla kolme ateriaa. Eipä ole itselleni tullut vastaan tilannetta, että vieruskaveri jättäisi ateriaa väliin, ellei sitten nuku. Itse muuten tykkään etelä-korealaisesta ruoasta, joten senkin puolesta olisi mukava joskus päästä maassa käymään.