Viikot 6-7-2025 – Oivalluksia sairaalasängystä.
Viikko 6
Tällä viikolla olen päässyt kokeilemaan myös täkäläistä sairaalahoitoa pienimuotoisesti.
Aamusta osastolle on saapunut kolmisenkymmentä ihmistä, jotka oli jaettu huoneisiin pikkuhiljaa. Järjestelyistä tiedotettiin niukasti, joten itse olin häätääntyä pariin otteeseen. On se kai hieman erilaista, mitä Suomessa on tapana, ja ensin tuntui säheltämiseltä, mutta lopulta kaikki järjestyi. Vaikka jouduin odottamaan omaa vuoroani kuutisen tuntia, melkein kuin Turun päivystyksessä aikoinaan, niin sain selailla omaa puhelintani sängyssä eikä käytävän tuolilla.
Päiväkirurgian osasto oli ensisilmäyksellä vähän pelottava, jos verrataan vaikkapa Viron neurokirurgiseen osastoon. Vaikka huoneet ja vessat olivat oletettavasti viime vuosikymmeneltä, kuitenkin strategiset kalusteet ja osaamiset oli viimeisen päälle. Leikkausjono purettiin pikkuhiljaa monen kirurgin toimesta. Leikkaava kirurgi oli tiedossa, eli mitään yllätyksiä ei sattunut.
Odotin omaa vuoroani pitkälle iltapäivään, sängyssä sentään, mutta olin jo nääntymässä nälkään siihen mennessä. Ilmeisesti olen aina se kaikista helpoin tapaus, jota hoidetaan viimeisenä. Se on oletus, en voi tietää varmasti 😁.
Kun kerran pääsin takaisin leikkaussalista (täydessä tajuissani tällä kerralla) vartin toimenpiteen jälkeen, huokasin helpotuksesta, että sekin on nyt ohi.
Päivä parani kertaheitolla kun sai syödä. Toimenpiteen jälkeen olen kerennyt saamaan ruokaa kaksi kertaa, koska mitään rajoituksia syömiselle ei ollut. Ruokakin oli hyvää ja tuoretta.
Lääkäri tuli vielä parin tunnin päästä lähettämään potilaat koteihin.
Oivalluksia sairaalasängystä
Kun kerran ajattelukykyni palautui nousseen verensokerin ansiota, minulla oli aikaa katsella ympärilleni.
Tästä kokemuksesta päätellen ei ainakaan Euroopassa ole enää mitään eroja terveydenhuollossa. En voi sanoa, että olisin saanut huonoa hoitoa juuri missään Euroopan maassa. Nurinkurista kuin se onkin, suurin osa hoitovirheistä sattui minulle juuri Suomen julkisella puolella. Hoitovirheitä korjattiin sitten Virossa aikoinaan.
Lääkehoito on kehittynyt huimasti viimeisten 30 vuoden aikana, jolloin olen terveyspalveluita käyttänyt. 90-luvun alussa umpisuolentulehdus sai nuorenkin ihmisen kuukaudeksi sairaalaan. Pitkittynyttä nenäontelotulehdusta hoidettiin sairaalassa kaksi-kolme viikkoa. En ollut minä onneksi. Kävin silloin katsomassa kavereitani ja kauhistelin järkyttävää ympäristöä.
Nyt hyvä jos yön yli pidetään sairaalahoidossa. Silloin selkäleikkausestakin olen kotiutunut kolmen päivän päästä. Olen onnellisesti kävellyt sairaalasta pois omin jaloin.
Mulle tuli myös mieleen, miten EU, kallis ja parjattu, on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään, on antanut mahdollisuuksia ja tarjonnut alustaa kehittämiselle.
Kolmessakymmenessä vuodessa EU:n talousalue on hitsautunut yhteen aina politiikkaa ja lainsäädäntöä myöten. Luopuminen päätösvallasta tietyissä asioissa voi tuntua kurjalta, mutta se ei ole näin yksinkertaista. Yhteinen Eurooppa on myös vahvuus: turvallisuutta, sosiokulttuurista kehittymistä sekä taloutta (vaikka siinäkin korjattavaa löytyy) on helpompaa pitää yllä yhteisin voimin.
Vaikka yleensä EU:n jäsenten talouksia tarkistetaan erikseen, tosiasia on se, että euroalue on maailman suurin talous, jonka yhteinen tuontiraja pakottaa muun maailman kohtaamaan sen yhtenä talousmahtina. EU27:n osuus maailman kaupassa on toiseksi suurin (Kiinan jälkeen tietysti, 18.2%), eli 13.7%. EU on myös tehokas: 448 miljoonaa asukasta vastaan 1.5 miljardia kiinalaista.
EU:n laajeneminen ei ollut järin halpa prosessi silloin 2000-luvun alussa, mutta suurentunut maa-ala, asukasluku sekä tuotantokapasiteetti vahvistivat unionia entisestään. Suomalaisista varmasti jokainen tietää omastakin kokemuksesta, että elintasoeroja EU maiden välillä löytyy. Se on kuitenkin näin, että jokaisessa maassa yksilöllä on mahdollisuus elää ihmisarvoisen elämän, on pääsy koulutukseen ja terveydenhuollon piiriin, on oikeuksia ja velvollisuuksia sekä itsemääräämisoikeuksia.
Sekin seikka, että euro valuuttana on pysynyt paikallaan huolimatta monista viimeaikaisista kriiseitä (2008, Kreikka, Brexit, Ukrainan sota…) on näyte siitä, että talouden perusta on kestävä.
Itse koen, että EU taloudellisena ja poliittisena unionina on antanut jokaiselle maalle ja jokaiselle sen asukkaalle huomattavasti enemmän, mitä se tuli maksamaan. Taloustieteessä kehitys määritellään moniulotteiseksi, non-lineariseksi prosessiksi, jossa ympäristö-, sosiaali- ja talousjärjestelmät ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Suomennettuna kehityksen tuloksena on aina laadullinen muutos. Eli yhdessä pystymme aina parempaan, kuin yksitellen.
PS. Iltakuvissa on musiikkiteatteri juhlavalaistuksessa © Via Per Aspera Ad Astra
Viikot 6-7-2025 – Oivalluksia sairaalasängystä.
Referenssit: