Viikot 4-5 – 2025 – Opettajien haasteista.
Viikot 3 ja 4 hehkuivat kalenterissani punaisena koejakson takia ja vasta viikolla 5 palasimme normaaliin aikatauluun. Eli viikoiksi 4-5 jokaisella opettajalla oli vino pino kokeita arvioitavana. Itselläni oli niitä suhteellisen vähän, vähän päälle 50. Joillakin pino oli sen verran korkea, etteivät he nähneet päivänvaloa kahteen viikkoon.
Mutta nyt urakka on suoritettu ja raportit on kirjoitettu. Viime viikon alussa ei siihen järin helposti olisi uskonutkaan.
Opettajien haasteista
Opettaja kohtaa arjessaan monenlaisia haasteita. Suomen kielessä haaste-sanalla on aika negatiivinen kaiku, vaikka se ei aina ole niin huono asia, miltä alkuun kuulostaa.
Toki tylsiä ja turhia haasteita on ikävä selättää. Niihin menee loputtomasti aikaa ja voimia. Papereita on täytettävä, ohjelmistot reistailee, tekniikka pettää, aika loppuu kesken, mutta sen kaiken kanssa on vain elettävä.
Toisenlaisia haasteita on vaikkapa töiden arviointi. Kokeista en tykkää kovin paljoa, koska suurin osa niistä on oikein-väärin merkintöjä. Enkä tykkää antaa huonoja arvosanoja, vaikka en saa olla myös liian armollinen – se on karhunpalvelus. Kai tiedätte, että opettajat ilahtuvat siitä, että kokeista voi antaa hyvän arvosanan ja heihin oikein sattuu, kun koepaperi ei yllä mihinkään standardeihin.
Silloin, kun luen laajempia töitä – ja niitäkin riittää – se on eri asia. Viime kerralla ysiluokkalaiset ovat kirjoittaneet niin tasokkaita esseitä Business Studies -aineessa, että olin itkeä ilosta.
Haasteena on myös aika. Koska aikaa on usein hyvin rajoitetusti eikä kaikkia ideoita kerkeä ottaa käyttöön luokassa. Itse tykkään opettaa vuoropuhelussa, ryhmätöiden ja projektien kautta, mutta vaativa ja täyteläinen opetussuunnitelma sekä tiukat vaatimukset kansainvälisissä kokeissa eivät anna niin paljoa joustovaraa, mitä olisin halunnut.
Myös administratiivinen osa työstäni ja raporttien kirjoittaminen sapluunan mukaan ovat mielestäni tylsiä. Tietysti minä ymmärrän niiden tärkeyden, mutta itse mielelläni annan oppilaille palautetta sanallisesti kahden kesken. Silloin näen, joko asia meni perille vai ei. Kirjallinen raportti on silti jossain määrin kasvoton ja yleistävä.
Kaikista rakkain haaste on minulle lahjakkaiden ja vaativien oppilaiden kohtaaminen. Pidän siitä, että oppilaat kyseenalaistavat uurrettuja tapoja, janoavat uutta tietoa ja haastavat minua oppimaan lisää. En pelkää myöntää etten tiedä tai olen väärässä. Suurin osa osaamistani on alan historiaa, juuri sen takia, että olen opettaja. Oppilaat ovat tulevaisuutta, heidän on pakko tietää enemmän kuin minä, jos ei nyt, niin muutaman vuoden päästä. Muuten elämä pysähtyy.
Viikot 4-5 – 2025 – Opettajien haasteista.
Referenssit:
Komppaan Tyylimurun Tiinaa! Minullekin on tullut sellainen tunne, että olet todella asiallesi omistautunut opettaja. Minusta on kiva, kun kirjoitit, että haaste ei aina ole haaste. Näinhän se on – itse pidän haasteista, ja kuten sinäkin, nautin erityisesti tilanteista, opetuksesta ja opiskelijoista, joissa on jotakin ”haastetta”, jotain, jossa voin itse kehittyä.
Niin se on, on äärimmäisen kiva kun oppilas pystyy esittämään sellaisen kysymyksen, johon vastausta ei ole heti tiedossa. Se haastaa oppimaan ja kehittymään ammattilaisena.
On pitänyt aiemminkin sanoa, mutta tämän luettua tuli vahvasti esiin, että olet ilmeisen hyvä opettaja. Osaat katsoa koko kuvaa, etkä vain pohdi miten pääset pätemään innokkaille oppilaille, niin kuin osa minun opettajistani aikoinaan tekivät. Voi luoja muistan niitä opettajia, jotka eivät kannastaan väistyneet, vaikka valitettavasti olivat väärässä aika ajoin. ”Parhaita” olivat myös ne, jotka arvostelivat muita aineita. Oman aineen opetus oli siis paljon tärkeämpää kuin vaikkapa seuraavalla tunnilla alkanut vähäpätöisempi aine. Tai no mikä on vähäpätöisempää, osan mielestä kaikki muu paitsi matematiikka ja fysiikka.
Työniloa sinulle, varsinkin nyt, kun koejakso ja raportit ovat saatu hoidettua.
Oma aine on oikeasti vain yksi muiden joukossa. Ne oppilaat, joilla on tarkoitus opiskella alaa pidempään, tulevat tekemään enemmän työtä sen parissa.
Ja näin se on, opettaja voi helposti olla väärässä, koska meidän tietoisuus on rajallista. Kaikkea tietoa ei voi omaksua koko elämän aikana.
Tämä oli hyvä. Onneksi jollakin toisella on ollut samanlaisia kokemuksia. Varsinkin historianopettajamme mollasi aina muita oppiaineita. Kerroin hänelle ihan suoraan, että minulle on yhdentekevää, minä vuonna joku Hannibal on ratsastanut norsulla jossakin. Hän taas ei muka tiennyt, onko varpaan sisällä luita, joka oli ehkä poikki pelattuaan jalkapalloa poikansa kanssa. Ehkä hän oli vain katkera, että historia ei ollut kovinkaan suosittu jatko-opiskelussa kenenkään mielestä.
Mulla on sellainen fiilis, ettei ope voi olla kovin hyvä historiassa, jos hän ei tiedä ihmisanatomiasta sitäkään vähää 🤪. Sehän on oikeasti perustietoa.