Oletko koskaan – blogihaaste.
Olen bongannut Marjon matkassa -blogista hauskan haasteen. Varmaan se esiintyy jo monessa muussakin blogissa. Siihen on vastannut tiettävästi ainakin Kristiina K.
Mulla tosin vähän kesti saada oma versio kasaan. Mutta tässä on vihdoinkin omat vastaukseni.
Oletko koskaan..?
Halunnut palata ajassa taaksepäin?
En todellakaan. Minua kauhistuttaa ajatus ajassa takaperin matkustamisessa. Ei omaan eikä toisten menneisyyteen. Ei lähelle eikä kauas.
Eihän sitä voi tietää, miten toisenlainen päätös tai ratkaisu tulisi vaikuttamaan nykyhetkeen, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Mennyt on mennyttä ja vaikka elämässäni on ollut tietysti sellaisiakin hetkiä, joita on kiva muistella, jättäisin ne kuitenkin vain muistoiksi, vaikka aikakone olisi keksitty.
Ikävistä asioista olen oppinut sen verran, etten haluaisi niitäkään muuttaa.
Haluaisin enemmänkin nähdä tulevaisuutta kuin menneisyyttä. Olen utelias. Eteenpäin lähtisin, mutta takaperin en.
Miettinyt ulkomaille muuttamista?
En ole. Tai siis en ole miettinyt kovin pitkään tarkoitan 😁. Tämänhetkinen asuinmaani on seitsemäs maa, jossa olen asunut ja tehnyt työtä pidempään.
Eksynyt ostoskeskuksessa?
Kyllä, usein, paljon ja hartaasti. Pystyn eksymään missä vain. Minulla pitää olla jokin maamerkki, joka on kuin majakka, mihin päin suunnistan. Jos sellaista ei ole, niin olen pulassa. Ostarit ovat kaikki samanlaisia mielestäni ja käytäviä on vedetty sinne ja tänne.
Helpommin pystyn suunnistamaan avarissa ostoskeskuksissa, joissa on selkeä kaava. Gdanskin Galleria Baltycka on mieleeni. Vaikka paikka on valtava, opin sen pohjakuvan ulkoa nopeasti.
Kaunasin Akropolis oli minulle kuin labyrintti ensimmäiset puoli vuotta. Vasta sen jälkeen tajusin, että siellä on kaksi rinnakkaista käytävää, vähän kuin Ülemistellakin.
Pahamaineisesta Redistä en varmaan olisi ikinä löytänyt ulos 😁. Kartan mukaan sen käytäväverkosto on kopioitu Ülemistelta.
Eksyminen on minulle ominaista. Olen välillä niin ajatuksissani, että ajan tai kävelen risteyksestä ohi tutuissakin nurkissa. Olen eksynyt Turussakin useaan otteeseen.
Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin kuin olit suunnitellut?
Tässä oli kysymys, jota jäin oikein pohtimaan.
Suurin osa matkoista on ollut sellaisia, joiden en olisi halunnut loppuvan.
En muista yhtään sellaista matkaa, joka olisi ollut tarpeeksi epämiellyttävä halutakseni keskeyttää sen.
Aloittanut laihdutuskuurin tai terveellisemmän elämän?
Oi-oi, tätä harrastan paljon. Ainahan on parannettavaa omissa ruokatottumuksissa. En tosin koskaan noudattanut mitään erityisiä dieettejä vaan olen vain päättänyt liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Välillä kumpikin onnistuu.
Laulanut karaokessa?
No en. Minulla on musiikkikoulun aikaisia traumoja julkisesta esiintymisestä, ja erityisesti laulamisesta. En vain pysty saamaan lauluääntä suustani ihmisten edessä.
Ajanut autolla kolarin?
En ole vielä. Roskikseen ja jääkokkareihin olen parkkipaikoilla osunut silloin kun autoissani ei ollut vielä mitään kameroita eikä tutkia. Mitään jälkiä ei niistä törmäyksistä jäänyt.
Tehnyt huonon ostoksen?
Paljon.
Minulla on ollut kenkiä, jotka ovat osoittautuneet käyttökelvottomiksi vasta muutaman tunnin käytön jälkeen.
Vaatteita, joiden kankaat olivat niin huonolaatuisia, etteivät ne kestäneet käytössä kuin pienen hetken.
Eikä edes kummassakaan tapauksessa kyse ollut halvoista tuotteista.
Kaikista vaikeinta on minulle löytää sopivia hiustuotteita ja ihonhoitoa. Suurin osa ei sovi minulle. Välillä saan niistä allergioita. Tai sitten ne eivät ole tarpeeksi tehokkaita tai ovat liian voimakkaita itselleni. Viimeinen oli luonnontuote – meikinpohjustusvoide, josta naamani muuttui punakirjavaksi. Onneksi ei ollut järin suuri tuubi.
Vääränlaisia kosmetiikkatuotteita tulee ostettua helposti edelleenkin, vaikka ikää ja kokemusta on kertynyt paljon. Minulla on myös erittäin huono tuuri tässä asiassa: heti, kun löydän sopivan tuotteen, se lopetetaan. Ja taas joudun etsimään uutta.
Huonoja ostoksia tulee usein tehtyä pakon edessä, koska vaihtoehtoja ei ole yllin kyllin.
Jäänyt luokalle koulussa?
En todellakaan. Sellainenhan on varsin harvinaista yleisestikin.
Onneksi koulussa ei tullut opiskeltua ahkerammin, koska se ei olisi parantanut omaa lopputulosta mihinkään. Olen muutenkin suoriutunut varsin hyvin, ei valittamista.
Katunut syvästi jotain tekemääsi?
En ole katuvaa tyyppiä. Olen pyrkinyt korjaamaan, oppimaan ja pyytämään anteeksi heti paikan päällä, ettei tarvitse murehtia asioita jälkeenpäin.
Oletko koskaan – blogihaaste
Kuvapankkikuvat: Depositphotos®
ja Pixabay
Oletko koskaan – blogihaaste
Referenssit:
Tämä oli kiva haaste – ja mielenkiintoinenkin vielä! Jäin pohtimaan mm. omia hutiostoksiani. Niitä on varsin vähän, suurin osa niistä on vaatteita (esim. sellaisia, jotka jonkun toisen päällä on näyttänyt kivalta ja hyvältä, itselläni ei lainkaan tai en olekaan ollut kirjavan hameen ylin ystävä…). Olen halunnut kotiutua aiemmin kuin piti matkalta ja ajanut monen monta pientä kolaria – autoilu ei selvästikään ole vahvuuteni. 😉
Pitääkin tarttua itse tähän haasteeseen jossain vaiheessa!