Viikko 29 – 2024 – Yhdenvertaisuus iskee lompakkoon.
Viikko 29
Viikolla 29 en tehnyt mitään muuta kun levännyt, hoitanut omaa hyvinvointia hieronnassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuvia on sieltä.
Kauneutta ympärilläni ihastellen mietin myös sitä, että monelle asialle annamme arvoa omien hämärässä menneisyydessä vakiintuneiden käsitysten kautta.
Tätä aloin pohtia jo äskettäisen road tripin yhteydessä. Olen sattunut lukemaan paljon uutisia viime aikoina, ja sepä oli omalaatuinen virhe.
Yhdenvertaisuus
Nyt on käyty paljon keskustelua siitä, että Virossa (sekä Baltiassa ja Itä-Euroopassa) hintataso on noussut jo Suomen lukemiin. Erityisesti suomalaisia kismittää Tallinnan kallis kalja.
Miksi ihmeessä muualla Euroopassa pitää olla halvempaa kuin Suomessa, jos kerran me tavoitellaan yhdenvertaisuutta, ainakin tällä alueella?
Miksi esimerkiksi puolalaisten tuotteiden pitää olla halvempia kuin vaikkapa ranskalaisten tai suomalaisten?
Silloin joskus, kun olin vielä työskentelemässä muotialalla, olen saanut sisäänostajilta paljon palautetta siitä, että tavarahan on puolalaista, sen kuuluu olla halpaa. Miksi ihmeessä? Puola oli silloinkin ollut jo EU:ssa tovin.
Mielestäni maksaa kuuluu rehellisesti kaikista tavaroista huolimatta siitä, mikä on niiden alkuperä, koska suurin osa tuotteiden hintoja on aina työ, ei niinkään materiaali. Silloin voidaan vaatia parempaa laatua, kestävyyttä ja tuotantoprosessin läpinäkyvyyttä.
Meidän on pakko jo ymmärtää, että oma ostoskorimme vaikuttaa sekä kotimaassa että EU tasolla ja toisella puolella maailmaa. Kiinalaisetkin myyvät ilomielin parempaa laatua, kunhan heille tarjotaan siitä käypää korvausta.
Maksamamme hinta on siis reilu tai epäreilu korvaus työstä, ja se vaikuttaa suoraan siihen, mitä kauppias pystyy sitä kautta itselleen (perheelleen) lupaamaan. Se vaikuttaa sen alueen kehitykseen, ihmisten hyvinvointiin ja sitä kautta myös bumerangina meihin turisteihin. Hyvinvointi on yhtä kuin turvallisuus ja kestävä kehitys.
Jos vaikkapa puolalainen tarjoaa laatua, ei siitä saa tarjota pienempää palkkaa vain sillä varjolla, että tuo ihminen asuu Puolassa. Edes täällä EU:n sisällä pitäisi luopua tästä kaksinaismoraalisuudesta.
Ensitöiksi pitää luopua ajattelumallista, jossa toisen maan tai maanosan työntekijä on vähemmän arvoinen kuin itse.
Virossa, Latviassa ja Liettuassakin elämä on edelleen edullisempaa kuin Suomessa, mutta vain sen takia, että koti-Suomi on hinnoitellut itsensä ulos markkinoilta jo aikoja sitten. Pohjois-Euroopan muissakin maissa on tosi kallista matkustaa.
Suurin osa muuta Eurooppaa on keskenään jokseenkin samoissa lukemissa. Täytyy myöntää, että näin expatina vietettyjen vuosien jälkeen, minua kauhistuttaa Suomen hintataso. Huoltsari-lounas perheelle maksaisi päälle 50 euroa. Päivällinen tavallisessa ravintolassa 200 euron huikeilla. Pari sataa euroa majoituksesta per päivä sen lisäksi… Eikös siitä voi jo lähteä Malediiveille näillä rahoilla?
Itse olen pelkästään iloinen siitä, että entisen Itäblokin maat pääsivät jaloilleen parissa kymmenessä vuodessa. Olkoon, että se iskee omaankin lompakkoon ja oli omienkin verorahojeni kanssa maksettu, mutta näin tämän päivän lapsilla on täysin eri lähtökohdat elämään, mitä oli heidän vanhemmillaan.
Olkoonkin, että asioita ei voi ihan näin mutkat suoraksi laittaa edes Euroopan sisällä, mutta kukaan tuskin voi väittää, että todellisuudessa tästä ei julkisuudessa edes puhuta. Ei kai vain yritetä hyväksikäyttää naapureita historiallisten tapahtumien vuoksi…
Ai niin, ja tervetuloa käymään tänne Liettuaan. On se vielä aika edullinen matkakohde, vihreä, siisti, ystävällinen sekä täynnä kulttuurisia ja historiallisia kohteita.
Viikko 29 – 2024 – Yhdenvertaisuus iskee lompakkoon.
Referenssit:
Puolassa kuitenkin on myös tietyt asiat kalliita paikallisille, mutta meille vielä halpaa. Näin ainakin oli vielä viime kesänä. Siksi sellainen luksuseläminen siellä on halpaa edelleen meille. Siellä myös palkat ovat eri tasoa kuin meillä. Toki Suomessa palkat laahaa aika pahasti jäljessä muutoinkin.
Olen kovin aina miettinyt miksi itse tuonne Tallinnaan joka vuosi menen. Kun en erityisemmin edes pidä Tallinnasta. Luulen, että se ei johdu halvasta kaljasta vaan siitä, että minä tykkään katsella miten alue muuttuu ja kehittyy. Olen siis ensimmäisen kerran ollut Tallinnassa kesällä 2013 ja siitä sitten joka vuosi vähintään sen kerran. Tuosta ajasta muuttunut paljon. Alkuaikoina ostin kassikaupalla kenkiä, kun oli halvempia. Nykyään jos jotain ostan, niin kirppiksiltä, niissä taso sama kuin Suomessakin.
Puolassakin on varmaan olemassa tuloeroja sen verran, että omastakin takaa löytyy asiakkaita jokaiselle palvelulle.
Viro ja Puola ovat toki muuttuneet paljon 30 vuodessa, enemmän, mitä vaikkapa Suomi.
Suomesta puheen ollen, korkea hintataso ja korkeat palkat verrattuna naapurimaihin ja maailmanlaajuisesti eivät ole hyväksi turismille eikä maan sisäiselle elintasolle, Kumpaakin on tosi vaikea ylläpitää.
Moni kulu taitaa muodostua lähtömaan oman tulotason tai varallisuuden mukaan paikanpäällä. Ulkomaankauppa voisi hyvin olla kohdemaan ekonomiaan suhteutettu. En tiedä onko mahdollista rukata valtioiden ulkomaankauppaa kuinkakin paljon 😀
Vuosia sitten keskustelin parin lähetystyöntekijän (lääkäri ja opettaja) kanssa. Olivat lähdössä kauas pois opetus- ja auttamistyöhön vuodeksi. Palkka tuli myös esiin ja ymmärsin, että eivät saa samaa palkkaa kuin Suomessa saisivat vaan paikalliseen tasoon suhteutettuna niin että sillä kutakuinkin pärjää samoin kuin paikallisetkin.
Suomen palkan taso on tosi kova, sekä Euroopassa että maailmalla. Suhtautettuna maan kulutasoon, se ei kuitenkaan ole mitenkään korkean elintason tae. 3000 euron mediaanipalkalla pärjää juuri ja juuri, jos elää yksin. Sama ongelma toistuu monessa lapsiperheessä, vaikka elättäjiä olisikin kaksi. Eli paras tilanne on lapsettomilla pariskunnilla. Ei se millään tavalla hyvä ole yhteiskunnan kannalta.
Palasin äskettäin Euroopan reissulta ja kävin mm. Budapestissa, jossa intialainen ravintolaillallinen oli jopa kalliimpi kuin Suomessa. Olen siitä vieläkin hieman hämilläni, vaikka luulisi ainesosien olevan huokeampia toimittaa Budapestiin kuin Helsinkiin. Lisäksi Manner-Euroopassa on enemmän ihmisiä, jolloin hintojen tuleekin olla matalammat, jotta kaikille riittää. Tallinnan hintojennousun olen huomannut myös. On myös totta, ettei ainoastaan matkustus vaan myös matkabloggaaminen on Suomessa erittäin kallista (ja useinmiten vielä tappiollista työtä.) Se on sääli, sillä matkailuala Suomessa tarvitsisi nostetta, koska muutoin se jää muun Euroopan jalkoihin. Kunpa suomalaiset tajuaisivat tämän.
Se on kyllä aika outo, että Budapestissa intialainen voi olla kalliimpaa kuin Suomessa. Toisaalta, olen kuullut Budapestin kalleudesta. Tai sitten se on se kuuluisa turistilisä. Monessa maassa hintaero eri alueiden välissä on edelleen varsin näkyvä. Unkari ei ollut mitenkään erityisen kallis maa (ainakin vielä elokuussa 2023) niin kauan, että yritimme syödä Balaton-järven läheisyydessä. Siellä hinnat olivat miltei kolminkertaiset normaaleihin verrattuna. Eikä siellä edes käy kovin paljon ulkomaalaisia turisteja.
Toisaalta, Suomen asema merimaana (jossa on myös runsaasti merirahtiliikennettä) on edullisempi mitä tulee tavaroiden ja elintarvikkeiden kuljetukseen.
Olet aivan oikeassa, Suomen matkailuala tarvitsee nostoa. Huonosti tunnettu ja kallis maa ei myy. Vaikuttajamarkkinointi sekä säsällöntuotto erityisesti blogeissa on maailmalla yksi suosituimpia taktikoita.
Hyvä kirjoitus ja laittoi miettimään mitä sitä itse ajattelee hinnoista maailmalla. Laadusta maksan mielelläni eikä silloin lähtömaalla ole niin väliä. Kunhan tekijä saa hyvän korvauksen ja minä saan tuotteen, joka kestää aikaa ja käyttöä. Silti niitä rahojaan siis laskee, eikä ihan mistä vain halua maksaa omasta mielestään liikaa. Suomen hintataso alkaa olla huimaava, moni asia ja palvelu maksaa reippaasti. Eikä tämä alvin nosto 25,5% taida asiaa auttaa.
Laadusta on ilo maksaa eikä sen hinta yleensä päätä huimaa. Yleensä se on brändäys, joka saa hintalapun tähtitieteellisiin lukemiin.