Viikko 14-2024 – Muistiinpanoja lenkkipolulta.
Ei toista sellaista viikkoa, kiitos! Koko maata järkyttäneet tapahtumat olivat tietysti viikon merkittävintä uutisointia, kaikessa kauheudessaan. En kuitenkaan toista itseäni vaan keskityn tässä kirjoituksessa muihin asioihin.
Viikko 14
Pääsiäisviikonloppu oli poikkeuksellisen lämmin. Säätiedotus väitti myös, että päivän lämpöennätys olisi rikkoutunut. Voi se hyvin olla, koska lämpöä oli kolmisen päivää +21-23 C.
Se oli toki mukavaa.
Varjopuolensa kussakin: nyt ollaan palattu siihen samaan sään mukaiseen aikatauluttamiseen. Jos ulkona on lämmintä tai aurinkoista, ulos on pakko mennä. Ei se mikään Malta ole, jossa paistaa 360 päivää vuodessa ja saman verran on ulkoilu-kelpoisia päiviä (kunhan vuorokauden aika otetaan huomioon).
Mikä pisti silmään on se, että +23 C ja paljaat puut -asetelma tuntuu tosi oudolta. Jotenkin ristiriitainen näkymä, kuin olisi Hollywood-lavastuksessa. Harmaa taivas pahensi vaikutelmaa entisestäänkin.
Myrskyinen ilma, hylättyjä rakennuksia, variksia vaanimassa puissa, autio puisto – täydellinen lavastus Hitchcock tyyliselle elokuvalle? Oikeasti ulkona on tyyntä ja trooppisen lämmintä, puisto oli täynnä ulkoilevia ihmisiä ja vajakuntoiset rakennukset ovat museokohteita.
Sekin, että keskiviikoksi lämpötila laski miltei pakkasen puolelle. Luvassa oli taas räntää, päiväsaikana hädin tuskin +3, yöllä pakkasta. Tällainen vuoristorata parin päivän sisällä.
Parissa viikossa kaiken pitäisi puhjeta kukkaan. Tylsintä on se, että seuraavat kaksi viikkoa eivät näytä mitenkään kovin valoisalta säätiedotuksessa. Saadaan nähdä, miten oikeasti käy.
Rutiineja
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pitää omista rutiineista kiinni. Hauskinta on se, että lapsille ja vanhuksille rutiinit ovat tärkeitä. Elämän pitää myös olla tasapainossa. Jos jokin uusi kokemus lisääntyy, niin toisessa päässä pitää olla jokin sen tasapainottava rutiini.
Mullakin on myös olemassa sellainen autopilotti-vaihde, jota suoritan joka arkiaamu työstä ja maasta huolimatta.
Tykkään tutkia uusia ilmiöitä maailmassa – trendejä, työyhteisön muutoksia, uusia teorioita tieteessä, mutta inhoan vaihtaa puhelimia uusiin. Mulla on tapana ostaa merkin kalleimmasta päästä oleva luuri (viime vuosina on ollut Samsungeja) ja käyttää sitä niin kauan että se hajoaa käsiin. Viimeinen Galaxy kesti 8 vuotta ennen kuin sammahti lopullisesti. Nyt mulla on Note 9, joka täyttää kohta 6v ja on edelleen teräkunnossa. Puhelimella ei saa kunnollisia kuvia hämärässä, koska kennosta ei saa tarpeeksi isoa, joten uuden kameran hankkiminen on edessä. Sitä olen lykännyt aikoja.
Kun blogia kirjoittaa viidettä vuotta, huomaan itsekin alkavani toistaa itseäni, sekä teksteissä että kuvissa. Toisaalta, blogi on omalla tavallaan peilikuva rutiineista, ja rutiinit tuppaavat pysymään samoina vuosikausia.
Narsissit ja kahvi, hyasintit ja kahvi. Onneksi tänä vuonna joukkoon on lisääntynyt liljat, krookukset ja orkidea. Maailmaa näkee juuri niin kuin sitä tahtoo nähdä, väreissä tai ilman.
Kahvit viiden vuoden ajoista.
Ehkäpä se onkin syy, miksi blogien suosion sanotaan romahtaneen. Veikkaan, että sen takia, että blogin formaatti oli menossa väärään suuntaan, liian kauas alkuperäisestä. Blogin piti alunperin olla ikään kuin päiväkirja, mielipidekirjoitus tai palsta, jossa itseään on voinut ilmaista rauhassa. Monessa tapauksessa blogit ovat muuttuneet aivan liian kiillotetuksi median muodoksi eikä liiallinen kaupallisuus ollut siihen avuksi. Mainoksia saa ihailla muissakin medioissa ihan tarpeeksi.
Moni bloggaaja huomasi jo sen seikan, joten blogit alkoivat muuttua takaisin päiväkirjoiksi ja henkilökohtaisiksi henkirei’iksi. Trendi on kaikille medioille yleinen: lähemmäs oikeaa elämää ja vähemmän kiiltokuvia. Nykyään joulupukki ei aja kokis-rekkaa, vaikka hienolta se näyttäisi joulun alla. Kokispullon joutuu itse lähteä ostamaan lähikauppaan. Ja vieläpä maksamaan siitä.
Millaisia rutiineja sinä tunnistat elämässäsi?
Viikko 14-2024 – Muistiinpanoja lenkkipolulta.
Referenssit:
Rutiinit tuovat turvallisuutta. Aamut varsinkin menevät tietyn kaavan mukaan päivästä toiseen.
Puhelimessa arvostan myös kestävyyttä. On aina iso urakka vaihtaa se uuteen ja entistä parempaan. Luurilla on nykymuodossaan paljon muitakin ominaisuuksia tai merkityksiä kuin soittaminen. Itselle hyvä kamera siinä on vuorovaikutuksen lisäksi merkittävä ominaisuus.
Hyvä kamera puhelimessa on itsellenikin erittäin tärkeä ominaisuus tätä nykyä. En enää osaisi raahata kunnollista kamera mukana. Ellen olisi menossa bongaamaan eläimiä tai kuvaamaan vuoristoa. Siellä puhelimella ei tee mitään.
Hei olisin kommentoinut uudempaakin artikkeliasi, muuttuneet matkustustavat, mutta kommenttikenttä hävinnyt.. 🤨
No jopas erikoista. Yritän selvittää asiaa 🤔
Kiitos kun ilmoitit!
Nyt on kunnossa. Jokin fiba siinä on käynyt, että kommenttikenttä oli kytketty pois päältä.
Pidän rutiineista ja aamut menevät aina samalla minuuttiaikataululla. Jouston varaa ei ole. Iltapäivisin on aina saatava iso kuppi kahvia ja istuttua alas tai vähintään tehtävä jotain mukavaa työtehtävää samalla. Samat ruoat kiertävät kehää viikosta toiseen ja itse asiassa tuntuu, että viikot ja vuodet vaan vierivät. Yhtä rutiinia tää elämä 😅
Tavallaan joo, elämä koostuu pelkistä rutiineista. Toisaalta, jos rutiineja ei ole, aivot väsyy siihenkin nopeasti. Senpä takia moni diginomadi lopettaa viimeistään parin vuoden jälkeen, koska pää ei kerta kaikkiaan kestä jatkuvaa hälytystilaa.
Täälläkin on vihdoin kunnolla kevään tuntua. Lumet sulivat vauhdilla, kun lämpötila nousi, vaikka eihän täällä tietenkään sellaisia kelejä vielä ole kuin siellä.
Mulla on ihan sama juttu puhelimien kanssa. Just piti vaihtaa uuteen yli kuuden vuoden käytön jälkeen, kun akku ei enää kestänyt ja kamerakin oli aika huono. Onneksi on sentään saman merkkinen kuin edellinen, niin on vähemmän uutta opeteltavaa. Tarpeeksi silti!
Niinpä. Meidän lapsuuteni kodin lankapuhelin kesti 25 vuotta, eli ei koskaan tarvinnut vaihtaa meidän aikana siinä kämpässä 😁. Tällaista kestävyyttä kaipaan.
Kaikki on mennyt siihen pikakulutusmalliin. Se toki lisää taloudellista hyötyä valmistajille, mutta myös tuottaa vuorillisen jätettä jokaisen ihmisen perään.