Viikko 39-2023 – Sadetta ilmassa.
Minulle tuli täytenä yllätyksenä se, että tämä viikko päättyykin lokakuun 1. päivään. Ehkä ikä alkaa painaa, mutta olisin halunnut, ettei aika juokse ihan niin nopeasti.
Lokakuu ei edes alkanut vielä, mutta kaikki paikat ovat täynnä kurpitsoja ja Halloweeniin liittyviä koristeita. Ilmeisesti nykyään valmistelut pitää aloittaa ajoissa ei pelkkään jouluun, mutta kaikkiin muihinkin juhliin.
Joulun valmistelut on jo aloitettu monella alalla. Onneksi ei kouluissa sentään. Kauppa-alalla jouluksi alettiin valmistautua täydellä tarmolla elokuun alussa, heti kun tultiin takaisin kesälomilta.
Minä voisin aloittaa jo juhannuksen ja kesäloman suunnittelut. Nyt on nimittäin niin, että tänne Kaunasiin iski ensimmäinen oikein syksyinen viikonloppu: perjantaina oli vielä 26 astetta lämmintä ja lauantaina on hädin tuskin 17. Vettä tihkuu melkein koko viikonlopun Eikä tee yhtään mieli ulos.
Eikä mitään parvekekahveja enää – palelee kuoliaaksi.
Onneksi säätiedotuksessa luvataan vielä monta syksyn mittakaavassa lämmintä ja aurinkoista päivää. Minua ei nimittäin harmita itse syksy, mutta tällainen harmaa tihkusade vetää mieltä alas. En tiedä miksi, ehkä en vaan ole sadepäivän ihmisiä. Ehkä sen takia, että olen syntynyt aurinkoisena päivänä. Sen todennäköisyys lähenee 99.9 prosenttia.
Juuret vai siivet
Minulta kysytään työporukassa paljon siitä, miltä tuntuu siirtyä maasta toiseen muutaman vuoden välein. Eikös ihmisellä pidä olla jokin turvallinen koti, mihin palata, jos elämä kohtelee kaltoin. Ehkä näinkin voi elää, että aina on takaportti auki. Mutta minusta tuntuu, että sen takaportin olemassaolo vaikuttaa painolastina uuden rakentamisessa. Jos ei tarvitse olla täysillä uudessa, ei ole sydäntä pelissä. Uudessa paikassa voi silloin olla ikään kuin aina väliaikaisesti. Silloin helposti jää roikkumaan siihen välitilaan, puoliksi menneisyydestä kiinni ja puoliksi tulevaisuudessa. Eikä juuri koskaan nykyhetkessä.
Mielipide sekin on. Toisille juuret ovat tärkeitä, toisille – siivet. Meitä ihmisiä on joka lähtöön.
Myös kodin rakentamisessa uudessa paikassa pitää olla täysillä mukana. Koti on toki tavaroita, mutta enemmän se on kuitenkin turvaa ja olotilaa. Monesti rikkinäisen kodin lapset eivät koskaan muuttaneet edes oman paikkakunnan sisällä. Ymmärrän toki, että perheen sisäinen turva on diginomadien lapsille erittäin tärkeää.
Meidän tapauksessa lapselle on tärkeää, että koulun kieli pysyy samana, että hänellä on heti yhteinen kieli muiden lasten ja opettajien kanssa. Nyt tilanne on monesti jopa parempi kuin Maltalla, koska luokassa on paljon ulkomaalaisia lapsia samassa tilanteessa olevista perheistä.
Eli ei muuta, kun rakentamaan uutta elämää uudella mantereella ei kun maassa 😀.
Viikko 39-2023 – Sadetta ilmassa.
Referenssit:
Tämä on totta, että jotenkin aika kulkee ihan valtavan nopeasti eteen päin…Voisi vähän hidastua, kun tuntuu ettei pysy itse perässä ollenkaan.
Niinpä, olisi kiva, jos aika ei lentäisi ihan näin nopeasti ohi.
Täälläkin tuntuu nyt yhtäkkiä tosi kylmältä, kun on ollut niin kova tuuli. Takassa on tullut viikonloppu puita polteltua. Toivottavasti pääsette vielä nauttimaan lämpimämmistä säistä! 🙂
Syksy on tulossa eikä asialle enää voi mitään. Tässä kevättä odotellessa 🤣
Aika menee tosi nopeasti. Syyskuun vaihtuminen oli yhtäkkiä edessä. Ja se syyskuukin meni kuin sumussa 😀
Pari päivää on täälläkin ollut niin kylmää, märkää ja tuulista, että ei ole mikään houkutellut mitenkään ulos tai ulkoilemaan.
Siivoamalla se liikuntamäärä lisääntyy. Sillä sitten talven ylitetäänkin 🤣
Täällä on sellainen sadepäivä, että ulos ei tee kyllä yhtään mieli. Mutta pakkohan se on. On tässä syksyssä aina vähän sulateltavaa. Vitsi teilläpäin noin lämmintä (17 astetta kaiholla muistellen)
Bingo! Yhtäkkiä on lokakuu. Havahduin tähän ajatukseen eilen iltakävelyllä. Satoi, tuuli kylmästi ja oli pimeää. Palasin ajatuksissani takaksin kesään. Miten aika rientääkään.