Etelä vs Pohjoinen.
Omasta elämästäni olen viettänyt puolet etelässä ja puolet pohjoisessa, joten voisin jo sanoa ääneen, että hiljaista tietoa omaan paljon kummastakin tapauksesta. Uskallan myös väittää, että kummallakin ilmansuunnalla on omia plussoja ja miinuksia.
Valittaminen säästä tai naapurin tavoista on aika turhaa: jokaisessa paikassa käytännöt ovat kehittyneet sen mukaan, mitä ympäristö on edellyttänyt.
Joka paikassa viihtyminen on kiinni omasta asenteesta, oikeanlaisesta vaatetuksesta, fiksusta asuinrakennuksen valinnasta ja terveysohjeiden noudattamisesta. Näihin asioihin kannattaa perehtyä kunnolla sekä matkustaessa että muutettaessa yhdeltä leveydeltä toiselle.
Ensialkuun tällainen vastuuvapauslauseke: Ei ole olemassa yhtä ja samaa etelän ja pohjoisen maata eikä kulttuuria. Joka maassa on omia tapoja ja isommissa maissa myös alueellisia eroja. Siirryttäessä Euroopan kohdalta itään tai länteen, tilanne muuttuu täysin, joten tutkitaan niitä joskus toiste.
1. Ilmasto
Eteläinen ilmasto, jonka perään etelään usein muutetaankin, on kaksipiippuinen juttu.
Mietoja ovat etelässä vain kevät ja syksy. Kesä on sitten kuuma ja talvi on kylmä. Ulkona ja sisällä.
Sekin on suhteellista. Etelä-Euroopan ilmasto on verrattain mieto lämpimien vesistöjen takia. Talvella harvoissa paikoissa menee miinuksen puolelle ja kesällä +40 C raja menee harvakseltaan rikki. Kosteassa troopikissa, kuivilla aavikoilla, korkeassa vuoristoissa, äärimmäisissä mannermaisissa ilmastoissa tai ikuisen roudan päällä olevissa asutuksissa on aivan eri haasteet.
Vaikkapa lämpöaalto. Niin kauan kuin itse muistan, lämpöaalloksi nyt luokitellut lämpötilat esiintyivät joka ikinen vuosi heinä-elokuun vaihteessa. Aikaisemmin niitä piti vain kärsiä sisätiloissa, nyt on sentään ilmastointi olemassa. Jakso voi olla pidempi tai lyhyempi, mutta en muista, että se olisi jäänyt välistä.
Etelässä sään tekee erikoiseksi sekin, että sen voi ennustaa miltei päivän tarkkuudella sekä lämpötilan että sademäärän suhteen.
Pohjoisen säät ovat huomattavasti epävakaisempia. Kesä on Suomessa kaunis, jos se saapuu.
Kesät-talvet lämpötilavaihtelut voivat olla varsin suuria, 20-30 astetta. Kesällä voi olla sekä +10C että +30C. Talvella samat +10C ja -30C (näin Suomen eteläosissa)
Etelässä vaihtelut keskilämpötilan ympärillä ovat vain muutaman asteen eikä eroa päivän ja yön lämpötilan välillä juurikaan ole. Illat tuntuvat viileämmiltä (talvisin) sen takia, että auringon lämmittävä infrapunavalo häviää ja kosteus nousee entisestään.
Säänkestävyyttä tarvitaan joka tapauksessa. Etelässä pitää olla valmis äärimmäiseen kuumuuteen, joka voi olla myös hengenvaarallista. Pohjoisessa vuorollaan pitää varautua sään epävakauteen ja suuriin lämpötilan vaihteluihin jopa saman päivän sisällä. Eikä koskaan voi tietää, milloin ropsahtaa.
Sateiden suuri määrä pitää pohjolan luontoa kauniin vihreänä siellä, missä etelän luonnonvaraiset maisemat kuihtuvat heinäkuuhun mennessä syyssateita odottaessa.
Siellä, missä pohjoisessa tekemisiä rajoittaa kylmä ja sateinen sää, etelässä kesäinen kuumuus on yhtä pätevä syy jättäytyä ilmastoituihin sisätiloihin.
Myös keskimääräinen valoisa aika per päivä on aika lailla vakio: jos ei ole kaamosta, ei ole myöskään yötöntä yötä.
2. Maan tapa
Kaikki etelässä sijaitsevat maat ovat erilaisia vaikka ilmasto voi olla aika lailla sama. Kulttuurisia eroja, maantapoja ja käytäntöjä on aika vaikeaa saada selville ennen kuin maassa oikeasti asuu. Maan Ihmiset eivät pimitä sitä infoa tietoisesti, heille ei vain tule mieleen, että ulkomaalainen voi olla täysin tietämätön asiasta.
Jokainen elämän osa-alue on muotoutunut sellaiseksi niissä olosuhteissa, mitä ympäristö tarjoaa.
Suomen kaltaisissa suurissa ja harvaan asutuissa maissa vuorovaikutusta on helppo välttää. Se on yksi syy, miksi ihmisiä ei kiinnosta kanssakäyminen. Muihin syihin kuuluu se, että Suomi on muuttoliikkeen maa: työt tulee ja menee, joten ihmiset muuttavat paljon maan sisällä sekä ulkomaille. Uudessa ympäristössä ollaan yksin yhdessä, koska ketään tuttavaa ei ole ja kontakteja joutuu luomaan tyhjästä. Se on vaikeaa. Eikä pelkästään suomalaisille.
Maltan kaltaisissa kääpiövaltioissa muuttoliike on olematonta. Ihmiset asettuvat kotoa muuttaessa viereiseen kortteliin ja ulkomailta tullaan takaisin lapsuuden taloon. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä asuneet samassa talossa, mihin ovat syntyneet.
Se on maantapa Maltalla. Portugalissa esimerkiksi on runsaammin lääniä ja Espanjassa sitäkin enemmän, joten siellä maan sisäistä muuttoliikettä on enemmän.
Portugalissa ainakin tuntui, että maan ihmisille perinteet ja perheet ovat erittäin tärkeitä ja niiden takia tehdään aika monta myönnytystä uran kustannuksella. Monta kertaa sellaisiakin, jotka eivät tulisi kuuloonkaan, jos suomalaisesta olisi kyse.
Se, että lapset asuvat kotona pitkään on yleistä monessa maassa, koska poismuutto ei ole taloudellisesti mahdollista. Pitää ensin säästää aikamoinen summa, että pankki myöntää asuntolainaa. Asunnot maksavat maltaita suhteessa palkkoihin. Opiskelijoiden asuntotuki on tuntematon käsite monessa paikassa, mutta stipendejä ja opintotukea on aika laajalti. Ne ovat tosin harvoin riittäviä vuokrien maksuun.
Monessa maassa pois muutetaan yhtä aikaisin kuin Suomessa. Sekään ei ole mikään poikkeus.
Uteliaisuus esiintyy pohjolassakin. Uutta ihmistä, erityisesti ulkomaalaista, syynätään ja ristikuulustellaan kaikkialla maailmalla. Olen itsekin ollut moneen otteeseen se ulkomaalainen, josta kaikki haluavat tietää kaiken. Myös Suomessa.
3. Rakennuskanta
Toisin kuin luulisi, joka maassa osataan rakentaa hyvin. Tietysti rakennustekniikka tähtää poistamaan sen ongelman, joka alueella on pahin. Pohjolassa se on talvinen kylmyys, etelässä – kesäinen kuumuus.
Kosteusongelmia esiintyy kummallakin leveyspiirillä. Tosin pohjoisessa hometta tulee usein rakenteiden sisälle ja etelässä se komeilee rakenteiden pinnoilla. Pintakosteutta on helpompi pitää poissa, jos talo on muuten rakennettu oikeaoppisesti, eli tuuletukset ovat kunnossa eikä vettä jää mihinkään seisomaan.
Tässä kohdassa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä ilmansuunnasta riippumatta. Mitä vanhempi on rakennus, sitä todennäköisempää on ongelmien ilmentyminen.
Etelässä asuinkäytössä olevia vanhoja rakennuksia on verrattain paljon, koska niitä kunnostetaan ja korjataan enemmän. 100 vuotta vanha asuintalo ei ole mikään poikkeus, koska suurin osa rakennuksista on kiveä ja sääolosuhteet ovat varsin helppoja.
Pohjolassa rakennusten kosteusvauriot ovat yleensä sitä luokkaa, ettei asialle voi enää tehdä mitään, erityisesti jos talo on puuta. Rakennus siirretään museokäyttöön tai laitetaan maan tasalle. Jatkuva pakastaminen ja kuumentaminen ei sekään ole kaikista paras tapa kohdella materiaaleja.
Asumiseen liittyviä ongelmia voi välttää, kun valitsee uudehkon talon. Teknisesti rakennuksen pitää olla suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys. On paljon sellaisia rakennuksia, jotka koostuvat ns. lomakämpistä. Talvi sellaisessa on kidutusta: kylmä ja homeinen. Nuo kämpät on rakennettu halvalla ja vuotavat kuin seula. Ne eivät pysy lämpiminä yrityksistä huolimatta ja pitkin seiniä vuotavissa puroissa home menestyy varsin hyvin.
Normaalissa asuinrakennuksessa on kunnolliset ikkunat, tuuletus ja ilmastointi. Tosi moderneissa taloissa on myös aurinkopaneeleita, samoin vedenlämmitys voi toimia aurinkokeräimillä. Yksinkertaisin tapa on laittaa katolle ruostumaton teräslieriö, jossa vesi kuumenee. Niillä alueilla, joilla lämpötilat hipovat talvisin nollaa, on usein myös eristystä seinissä.
Siellä, missä pohjoisessa lämmitys hoidetaan usein keskitetysti (suurimmissa asuinkeskittymissä), etelässä jokainen lämmittää (tai on lämmittämättä) itse. Joten lämmityksen ja ilmastoinnin kustannukset kannattaa arvioida tarkkaan.
Hyvin rakennetussa ja varustetussa talossa talvehtiminen on varsin kivaa, ja kesällä ilmastoinnin tarve voi tulla väistämättä vastaan heinä-elokuun vaihteessa, jolloin lämpöaalto iskee jälleen.
Etelä vs Pohjoinen.
Referenssit:
Niinhän se on, että sää on pukeutusmiskysymys kaikkialla ja kaikkialla on omat haasteensa. 😀 Nuo rakentamisen erot on kiinnostavia. 🙂
Niinpä, ei ole huonoa säätä, on vain vääränlaista vaatetusta 😉
Aina matkoilla mietin millaista olisi asua juuri siinä maassa, jossa on vierailulla. Ei se etelän elämä liian helppoa ja pelkkää lämmintä kesää ole , vaikka hetken siltä saattaa tuntua. Jos Suomessa jotain arvostan niin meidän taloja kolmikerrosikkunoiden kera. Tarkenee sisällä vaikka ulkona olisi -30. Espanjan lomilla palelen asunnoissa heti kun ulkona vähän raikkaampi keli.
Etelässä on monessa mielessä helpompaa ja halvempaa asua, mutta siihenkin pitää tottua. Siinäkin omat haasteensa olemassa.
Kattava koonti, kiitos. Oli mielenkiintoista lukea, kun joku on oikeasti pohtinut asioita monelta kantilta. Itse haaveilen etelään muutosta, lämpimistä keväistä ja kuumista kesistä. Usein sitä unohtaa mm., että talvisin on kylmä – sisällä ja ulkona.
Joka ilmasuunalla on omat haasteensa, mutta kaikkeen tottuu 😁
Kiitos tästä. Allekirjoitan niin täysin tuon että asenteesta on paljon kiinni. Ollaan ehkä totuttu johonkin ja sitten kun olosuhteet muuttuvat niin tuottaa vaikeuksia sopeutua tai ymmärtää uuden tilanteen eteen tuomia asioita. Mietin sitä paljon juuri tänä kesänä, ehkä saan kirjoitettua omasta näkökulmastani siitä vielä jotakin 🙂
Niinpä, kaiken koemme oman kokemuksen ja tottumuksen kautta. Toisaalta, avoimin mielin suhatutuminen usein auttaa asiaa.
Varsin hyvä yhteenveto. Olen itse havahtunut erityisesti viime aikoina siihen, miten hurja merkitys sateilla on. Jossain vuoden sateet saattavat tulla lähes kokonaisuudessaan kolmen kuukauden aikana ja vettä tulee ihan valtavasti tuona aikana. Jossain paikoissa puolestaan tuntuu, että kuivuus yleisesti on valtava ongelma. Siinä mielessä Suomessa on sateiden puolesta hyvin asiat, kun vettä tulee tasaisesti ympäri vuoden.
Kiitos!
Eri maailman kolkissa ongelmat ovat todellakin hyvin erilaisia eikä niitä välttämättä huomaa ensisilmäyksellä. Vasta pidemmän oleskelun aikana moni seikka tulee vastaan.