Avun ostaminen.
Onko avun ostaminen OK?
Miksi avun ostaminen on niin vaikeaa? Siivousapu, ruoanlaittoapu, muuttoapu – kaikkeen saa helposti rahalla boostia, mutta se jostain syystä nolottaa.
Pitää pärjätä kaikessa tai ainakin näyttää pärjäävänsä. Myös oman umpisuolileikkauksen voi suorittaa ihan itse. Ennakkotapauksia kyllä löytyy historian uumenista.
Kysymys kuuluu: mutta miksi?
Asiassa on huomattavasti enemmän ulottuvuuksia, mitä näin päältä päin katsottuna on.
Oman ehdottoman arvonsa pätevänä morsius/sulhasehdokkana ja kunnollisena kansalaisena on todistettava osaamalla tehdä keittoa kirveestä ja pitämällä kämppää siistinä ja viihtyisänä kolmen työpaikan ohessa.
Kotisiivousfirmoissa on viikkojen jonot, jos palvelua menee tilaamaan, mutta silti kukaan ei tunnista avoimesti, että niiden palveluita käytetään. Toki oma avuttomuus nolottaa. Suomalaisilla näyttää olevan myös toinen peikko. Se, että tuntematonta ihmistä pitää päästä omaan kotiin, omaan lintukotoon, on kai siitäkin suurempi pelko.
Taloudelliset seikat ovat kyllä tehokkaita palveluostamisen rajoitteita, mutta monet ihmiset ovat jo huomanneet, että oman alan töitä tekemässä saa tienattua paremmin siinä ajassa, joka menee siihen hommaa, jota ei oikein osaa tai tykkää tehdä. Ammattilainen siivoaa nopeammin (koska hänellä on siihen olemassa oikeita instrumentteja, tietoa ja tekniikkaa). Renkaiden vaihto sujuu huollossa monta kertaa nopeammin kuin kotipihalla. Kakusta tulee parempi, jos itsellä tekniikka ei ole hallussa.
Itsekin muistan viimeiset synttärijuhlat Tallinnassa, joihin tilasin tarjoilut ja kakun, ja sopersin kavereille, että vain sen takia, että olen nyt ihan yksin järjestämässä kaikkea 😅. Mieheni oli Suomessa komennuksella sen aikaa. Enhän minä osaa leipoa. Pikkupurtavat olisin saanut aikaiseksi, mutta 50 lapselle ja aikuiselle kokkaaminen ei käy minulta silmänräpäyksessä. Vaan siihen menee useita tunteja. Kun synttärit olivat klo 12, minun olisi pitänyt nousta neljän maissa ja ruveta hommiin.
Eli olen patalaiska.
Itseensä investointi
Toinen ulottuvuus on avun ostaminen silloin, kun kyse ei ole mistään sellaisesta asiasta, jota kaikkien oletetaan tietävän ja osaavan.
Personal trainerin tai ravitsemusterapeutin palkkaaminen elämänmuutoksen tukena, maksullinen luovan kirjoituksen tai valokuvauksen kurssi (ja paljon muutakin vastaavaa) – nuo ovat asioita, joista on ilmiselvää hyötyä, mutta jostain syystä tällaisia palveluita ostetaan tosi niukasti ja hinnan pitää olla erittäin sopiva, ennen kuin se menee kaupaksi. Jotenkin oletuksena on, että kyllä jokainen osaa syödä (oikein), käydä kuntosalilla, kirjoittaa tai ottaa kuvia.
On pelkoa leimautua saamattomaksi. Omaa hyvinvointiaan ja kognitiivisia taitojaan pitää osata vaalia ja kehittää itse.
Eli kun minä käyn hieronnassa ja luen bloggaamista perkaavia opaskirjoja, olen saamaton.
Näin ollen yleisen mielipiteen mukaan olen saamaton ja laiska surkimus. Olkoon sitten näin. Teen silti vain sen, mitä osaan hyvin ja mistä pidän. Näin suuremmassa mittakaavassa. Loput yritän delegoida😉.
Avun ostaminen.
Referenssit:
- Delegoi tarvittaessa – Via Per Aspera Ad Astra – Aikaa bloggaamiselle
- Tiesitkö? Neuvostoliittolainen lääkäri joutui leikkaamaan itse oman umpilisäkkeensä – Näin uskomaton tapaus meni – Tekniikan Maailma
Kuvitus: Happy Color®
Kuva-arkisto: © 2019-2023 Markus Mikael
Minusta avun ostaminen on ok. Meillä esimerkiksi käy siivooja, syitä on muitakin kuin apu. En halua, että oma aikani menee siivotessa vaan haluan keskittyä muihin asioihin…
Oma aika on se kaikista arvokkain vara, mitä meillä on.
Käyttäisin kyllä paljon palveluita ja ostaisin ruokaa suoraan tiloilta sekä vaatteet lähiräätäliltä mikäli olisi paksumpi lompakko ja enemmän aikaa 🙂
Lisäksi vaimoni vapautuisi ruanlaitosta, ei sillä, että tekisi huonoa, mutta hän ei pidä kokkaamisesta. Itse osaan keittää sopivan pastan ja grillata, en minäkään sitä tekemistä jäisi kaipaamaan.
Se on vähän sama siviilissä kuin työelämässä, hommat kannattaa mahdollisuuksien mukaan teettää ammattilaisella ja keskittyä itse omaan osaamisalueeseensa.
Omaa aikaa pitää osata arvostaa, ja joskus teettäminen on huomattavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto, kun itse tehty. Vaikka rakas se oman käden jälki onkin 😉
Luulen että ne pöyristelijät ja laiskaksi moittivat yrittävät vain ylentää itseään, mutta ovat salaa kateellisia siitä, että toinen pääsee helpommalla kun ei tee itse. 😃
Voi se hyvin olla 😅
Mieluummin palvelua kuin tavaraa. Tottakai palvelua saa ostaa. Joskus tiukempana aikana elämässä siihen ei ollut varaa, eikä varsinkaan sellaiseen palveluun joka tekisi minulle hyvää 🙂 No vaikka kampaaja tai se hieroja. Ymmärrän hyvin sen puolen. En ehkä silloin ajatellut häpeää saamattomuudesta, ehkä enemminkin siitä että sitä rahaa vaan ei ollut lasten ollessa pieniä.
Sinä et varmasti ole saamaton ja laiska. Päinvastoin. On oikein hyvä että tuet ympäröivää yhteiskuntaasi myös työllistämällä niitä jotka työtä tarvitsevat. Niin pyörät pysyvät liikkeessä. Kaikki voittavat.
Kiitoksia!
Ihmisten reaktiot siihen, että jokin homma on ulkoistettu palveluntarjoajalle, on usein ennustamaton. Toisille se on ihan jees, ja toiset rupeavat tiivaamaan, eikös itse osaa näin helppoa hommaa. Oman hyvinvoinnin kannalta avun ostaminen on joskus välttämätöntä. Kaikkia ei pysty tekemään itse, jos haluaa, että aikaa jää myös elämiseen ja siitä nauttimiseen 🙂.
Kyllä apua saa ostaa. Itse ajattelen sen niin, että a)säästän itseäni ja b) saan sillä haluamaani vapaa-aikaa. Että niin, usein ostan juhlatarjottavat ulkopuolelta. Siivouspalveluita oli joskus, mutta nyt on tuntunut, että saan tarvittavat tehtyä itse. Jos en saisi, niin apua ostaisin.
Niin se onkin, että moni jotenkin tuntuu ajattelevan, että aika on ilmaista, erityisesti oma aika. Sitä on kuitenkin varsin rajoitetusti ja pitää osata priorisoida, mitä tekee itse ja mitä ulkoistaa, jos haluaa myös päästä nauttimaan elämästään.
Kiinnostava aihe, kiitos siitä. Minusta et ole laiska etkä saamaton etkä ainakaan surkimus ;). Itse ajattelen palveluostoja myös työllistämisen kannalta: missä ikinä voi esimerkiksi pienyrittäjää auttaa/tukea, se kannattaa tehdä. Olen ostanut siivousta, käyn kampaajalla ja kosmetologilla, vaihdatan autonrenkaat ja ostan myös pikkuhuollot autoon joltakin oikealta osaajalta. Joskus tilaan tarjottavat juhliin, toisinaan haluan, että ammattilainen tulee istuttamaan oikeanlaisia kesäkukkia terassillemme. Käytän suutaria, ompelijaa ja taksia tarvittaessa. Isovanhemmilla käy hoitaja kotona, ja vanhemmillani häärää mökkitalkari. Palvelut toki maksavat, mutta olen ajatellut, että joissakin asioissa voin säästää itseäni ja vaivaa ja ostaa palvelun muualta. Samalla tuen yrittäjää. 🙂
Työllistämistä en uskaltanut edes mainita, koska olen jo kerran saanut orjatyövoiman käyttäjän leiman 😂. Mainitsin joskus, että meillä kävi siivoja koko 7 Tallinnan vuoden ajan ja useita vuosia oli lastenhoitaja. Sain kommentiksi, että olen käyttänyt köyhiä virolaisia hyväkseen. Siivoja oli (ja on edelleen) hyvin toimeen tuleva yrittäjä, jolla oli palkkaa saman verran kuin mullakin. Luotettava ja toimelias. Hän pystyi järjestämään meille myös remppoja, jos tuli tarvetta. Siivousfriikki se tosin on eritoten kun minä 😁. Lastenhoitajakin sai palkkaa yhtä paljon kun Suomessa. Hän on on nyt ollut useita vuosia suomalaisessa päivähoidossa työssä. Kumpikin on muuten edelleen meidän rakas ystävä.
Palvelut toki maksavat, mutta oma aikamme ei ole ilmaista eikä rajatonta, niin kuin usein erehdymme luulemaan.