Aamuvirkku Vs Aamutorkku – My Day

Aamuvirkku Vs Aamutorkku.

Mitä ajatuksia herättää (tai on heräämättä) aamutorkun päässä aamuvirkun ripeä toiminta aamunkoitolla?

Aamuvirkku Vs Aamutorkku.

Ajatukset pohjautuvat Minnan My day – mitä kaikkea mahtuu arkipäivääni opintovapaalla? -kirjoitukseen. Ajatuksiani olen kirjoittanut ylös illalla, koska aamuinen autopilotti ei sisällä aivotoimintaa. 

Tässä ei ole minkäänlaista yritystä asettaa aamuvirkkuja ja -torkkuja vastakkain, vaan minua lähinnä nauratti oma reaktioni toisen ihmisen iloiseen aamutoimintaan. Minna ei liity tapaukseen millään muulla tavalla kuin sattumoisin inspiraation lähteenä. Kiitos tästä!

On myös myönnettävä, etta oma arkipäiväni muistuttaa toimintansa puolesta päivää murmelina. Sama tietokoneen ruutu, samat ohjelmistot ja rutiinit. Joten tästä eteenpäin tämä ei-mistään-kirjoittamisen mestariteos voi helposti korvata unilääkkeiden ottamisen. 

Nyt se arki koitti…

Jos olet aamuvirkku, oletko koskaan halunnut päästä tirkistelemään aamutorkun aamuun, kun kello soi ja aivan liian aikaisin. Tervetuloa kärpäsenä kattoon. Päivä on oletettavasti torstai.

6.55

Herätyskello soi. 

Voi ei! Ei kai jo ole aamu? Torkutan kellon kerran. 

Voi kun minäkin haluaisin hypätä sängystä aamukuudelta pirteänä ja tarmoa täynnä. Lähteä lenkille auringonnousun aikaan, nukahtaa iltakymmeneltä ilman, että herään yöllä pyörimään sänkyyn. 

Turha minun on unelmoida ikinä sopeutuvani siihen muottiin. Ihmisen sisäistä kelloa ei nyt väännetä tuosta vain eri aikavyöhykkeelle (asiasta olen jo kerran kirjoittanutkin). 

Seuraavaksi pojan puhelin huutaa “Wake up! Wake up!” ja hän juoksee sammuttamaan sen toiseen huoneeseen. On pakko nousta. Istahdan sänkyyn ja yritän vetää aamutakin päälleni. 

Kylppäriin on kolme metriä matkaa, ja se on täynnä esteitä. Autopilotti päälle ja menoksi. Oikealla töröttää sängynjalka, johon on helppo lyödä pikkuvarvas. 3^o vasemmalle, 90^o oikealle, toinen vasemmalle. 

Roiskin sen verran vettä silmiin, että saan ne auki. Peiliin ei vielä kannata katsoa, ettei pelästy.

7.05

Raahaudun zombina keittiöön. Tuijotan hetken keittiön seinää tyhjin katsein yrittäen muistaa mitä olen tekemässä. Seinä tuijottaa minua takaisin yhtä blankona kuin mieleni. 

Yritän saada muistin uumenista aamiaisen reseptiä sekä koulueväiden ohjeita. Avaan jääkaapin useaan otteeseen, koska aina unohdan ottaa sieltä jotain.

Tänään aamiaiseksi on tilattu paistetut perunat ja nakit. Onpa terveellinen ja innovatiivinen aamiainen!  Kouluun menee sentään tortilla monilla lisukkeilla.

Mietin, miksi suuni on kuiva kuin sahara. Unohin juoda vettä. Lorautan vettä lasiin ja myös pöydälle sen ympärille.

Pannu on jo kuuma enkä ole saanut vielä perunaa kuorittua. Kuuma rasva roiskii käteeni, kun pilkon perunaa sinne. 

7.20 

Aamiainen on valmis. Aamiais-Sankari seisoo keskellä olohuonetta mietteliään näköisenä. Hän on sentään kerennyt jo pukea, pestä hampaat, laittaa aurinkorasvaa ja avata puhelimen.

Laitan ruoan pöytään ja jännitän, kerkiääkö poika syödä sen ennen lähtöä?

7.21

Laitan kahviveden kiehumaan ja levitän tortilla-ainekset pöydälle. 

Kahvinkeitintä minulla ei tällä hetkellä ole. Vanha, hieno espressokeitin irtisanoi sopimuksensa muutama vuosi sitten. Ostin tilalle edullisemman kapselikoneen, mutta onnistuin ostamaan mallin, johon ei enää saanut kapseleita parin vuoden päästä. Minulla on espressopannu jossain, mutta sen peseminen on niin vastenmielistä puuhaa, että teen kahvini suoraan kuppiin. Siihen tarvitaan tiettyä lajia kahvinporoa. Niitä sentään saa kaupasta. Jopa Lidlistä. 

7.37

Tortilla on valmis ja pakattu kylmälaukkuun. Siitä tuli komea: täysjyvä pohja, rapeaa salaattia, tuoretta tomaattia ja pari kalkkunaleikesiivua. Ai niin, hieman majoneesia kostutukseen. Olisin voinut ottaa kuvankin, mutta kuvien tallentaminen ei kuulu autopilottini ohjelmistoon. 

7.39

Pitää vielä muistaa se vesipullo, koska sitä ilman päivästä tulee katastrofi. Koulussa toki on vettä, ja saa kertakäyttömukin käyttöön, mutta onhan se epämukavaa, jos joutuu juoksemaan vesipisteelle joka kerta, kun haluaa juoda.

Eväslaukun olen kyllä pariin otteeseen unohtanut. Jouduin käymään koululla keskellä päivää. Ensimmäinen tauko on klo 10.38.

7.40

Rojahdan tuoliin ja halaan kahvimukiani. Se on juuri sopivasti haalea, että kahvia voi jo hörppiä, joten se voi jo hieman kaunistaakin. 

Katson säätiedotusta. Aurinkolasit vai sateenvarjo? Tänään saattaa tarvita kumpaakin.

8.00

Poika on tekemässä lähtöä kouluun mieheni seurassa. Hän olisi ihan hyvin saanut kävellä kouluun ja takaisin itse, mutta se on meille aikuisille mahdollisuus päästä ulos ja liikkua päiväsaikana.

Onhan se myös turvallisuuskysymys: Maltalla monet autoilijat eivät juuri kunnioita jalankulkijoita ja entäs kidnappauksen mahdollisuus? Uintikauden ulkopuolella  ilman koulureissuja ei välttämättä tulisi liikahdettua minnekään päiväkausiin. Kauppaan ehkä pari kertaa viikossa. Kaikki kaupat ovat täällä korttelin päässä. Tosin, jokainen eri korttelissa. Huoh…

8.05

Siivoan pöydän ja palaan tietokoneen viereen. Tuijotan ruutua tyhjällä katseella. En muista, mitä mun piti tehdä tänään. En uskalla vielä tässä vaiheessa katsoa kalenteriin. 

Aamuisin mun pitää tehdä jotain aivan rutiininomaista ja/tai aivotonta, ettei tulisi sutta ja sekundaa. 

8.15

Juon kahvini loppuun ja lähden suihkuun. En herää kunnolla aamuisin, jos en käy suihkussa. Vesi piristää kummasti. Uima-altaalla käynti olisi piristänyt yhtä hyvin, mutta tässä talossa ei ole uima-allasta. Ehkä sitten taas seuraavassa.

9.05

Suihkun jälkeen tunnen itseni hieman enemmän ihmiseksi. 

Teen toisen kahvin ja voin jo syödä aamiaista, jos keksisin, mitä haluaisin syödä. En nimittäin pysty syömään leipää heti aamulla tyhjään mahaan. Vatsastani tulee tulivuori.

9.30

Teen kaikki työni tällä hetkellä etänä, joten voin helposti roikkua koko päivän aamutakissa. En kuitenkaan tee sitä. Tai siis, en kovin usein. Huomasin, että hieman skarpimpi look auttaa pitämään itseni ja päiväni kuosissa. Paitsi silloin, kun minua vaivaa migreeni. 

Tähän mennessä olen jo pukeissa ja tekemässä aamiaista.

Monena päivänä myös meikkaan kevyesti, erityisesti jos minulla on jokin videopalaveri tai kurssitapaaminen. Ihan vaan sitä varten, ettei taidot ruostu. 

10.00

Aamupäivän edetessä aivoni pikkuhiljaa käynnistyvät, joten tähän aikaan päivästä pystyn jo luovempaan työhön.

Joskus jopa kirjoitan blogijuttujen luonnokset aamupäivästä. Enimmäkseen olen kyllä työstämässä rutiiniasioita: laskuja, viimeistelyjä, SEOta. Teen myös omia läksyjä silloin.

Kuivia asiatekstejä on helpompaa kirjoittaa aamupäivästä, koska silloin ajatus ei lähde harhailemaan taivaanrannalle. Myös oikoluku on hyödyllisempää tehdä tuoreella päällä.

13.00

Minulla on sillä tavalla tuuria, että pystyn tekemään kotiaskareita ja pientä siivoamista näin keskellä päivää, jos en jaksa enää istua paikallani. Voi laittaa pyykit pesuun, siivota vessaa, käydä lähikaupassa…

Mietin sitä, että kotoa käsin on periaatteessa tosi mukavaa työskennellä, mutta joskus olisi kiva vaihtaa ajatuksia porukassa. Tietysti oma raatini on istumassa viereisessä pöydässä, mutta mieheltä ei kaikkea kannata kysyä. Pahin kysymys olisi varmaan tämä: Sopiiko tämä laukku tämän mekon kanssa? 

Meillä käy usein niin, että luemme samoja uutisia toisesta tietämättä, puhumme yhteen ääneen, ja se harhauttaa ajattelemaan, että tunnemme toisemme läpikotaisin. Se on vaarallinen harhaluulo: toista ihmistä ei koskaan kannata ottaa itsestäänselvyytenä, huonekasvina tai työkaluna.

14.00

Työpäiväni on melkein ohi. En tee kokopäiväistä työtä tällä hetkellä. Sen takia minulla on aikaa kirjoitella blogiin ja uiniskella kuvieni parissa. 

14.15

On aika lähteä Pokemon-jahdille. Koulun univormun paita on juuri sitä oikeaa kirkkaan keltaista sävyä. Hieman epäkäytännöllistä, mutta iloista. Pesussa ja kuivatessa kloori ja aurinko haalistavat väriä hyvin nopeasti. Joten Pokemoneista tulee kanarialintuja.

Koulumatkalla käymme välillä Lidlissä, ettei tarvitse kävellä sinne erikseen. Tänään haetaan lisää salaattia, maitoa pannukakkuun, kananrintaa (se on tarjouksessa) ja juustoa.

15.07

Teen lounasta tähän aikaan joka arkipäivä (onko se sittenkaan lounas?). Minulla on muutama resepti, jotka valmistuvat minuuteissa. Nakkikastikkeeseen menee 7 minuuttia. Kalkkunajauhelihakastike, jonka teen tänään, valmistuu vartissa. 

Myös jauhelihapihvit ovat nopsa ruoka ja niitä uppoaa pojan ruokalautaselta aikamoinen kasa. Niiden kanssa katoaa helposti myös pari paikallisen auringon alla kasvanutta tomaattia.

On toki päiviä, jolloin ruoan on oltava jo valmista, jos on vaikka jokin uuniruoka kyseessä. Ja joskus eilisestä jää niin paljon, että riittää seuraavalle päivälle. 

16.03

Pölyt ovat laskeutuneet. Pahimmat sotkut on siivottu. Joten voin itsekin istahtaa syömään. Kahvia voisi olla myös lisää.

Luen samalla uutisia, blogeja ja kirjoittelen ylös ideoita ja tehtäviä seuraavaksi päiväksi. Tarkistan somea ja teen tarinoita Instagramiin. Käytän siihen Canvaa, josta on sekä appsi puhelimeen että desktop-versio. Teen kaikki valmiiksi koneella ja vasta sitten siirrän puhelimeen. Tihrustaminen pienessä ruudussa ei ole enää juttujani. 

17.30

Kyselen varmuuden vuoksi pojan läksyistä. Se on sinänsä turhaa, koska hän on unohtanut tehdä läksyjään tähän ikään mennessä tasan kerran. 

Joskus harvoin jäämme väittelemään joistakin englannin kieliopin kiemuroista, mutta tänään ei ollut mitään sellaista kotitehtävää, josta olisin päässyt ääneen. ICT, maantiede, Social Studies, matikkaa – minulla ei ole enää hajuakaan, mistä niissä on kyse. Tästä näkee, kuinka hurjaa vauhtia elämä muuttuu ja kehittyy. Meillä ei koulussa ollutkaan monia sellaisia aineita.

19.05

Teemme pojan kanssa päivällistä. Keitetään spagettia ja paistetaan jauhelihapihvejä.  

Otan itsekin iltapalan. Mieheni on tehnyt tänään uunimannapuuroa. 

19.25

Tähän aikaan päivästä minuun yleensä iskee inspiraatio. Kirjoittamisen lomassa vilkaisen välillä kelloa, ettei poika jää pelaamaan liian pitkäksi aikaa. Edes koulupäivinä.

Teen lisää kahvia ja jatkan vielä hetken kirjoittamista. Aihetta pitää tutkia hyvin perusteellisesti, ja se tempaisee minut mukaansa. Aihe on minulle tuttu ja kiintoisa, joten sitä on hauskaa työstää.

21.00

Nyt aloitetaan suihkuunmenon patistelu ja iltatoimia nukkumaanmenoa varten. Siinä, missä aamu sujuu pojalla hyvin automatisoidusti näin 8 kouluvuoden jälkeen, iltaisin hän ei ole lainkaan väsynyt eikä ole halukas menemään sänkyyn.

21.50

Kuorin pojalle omenaa iltapalaksi. Kun hänet saa pois tietokoneen äärestä, niin iltatoimet sujuvat suhteellisen nopeasti. Yritetään saada hänet nukkumaan klo 22.00, mutta viime aikoina homma on venynyt ainakin puoli yhdeksitoista. Se ei ole hyvä juttu, mutta ihme kyllä ei poika ole millään tavalla väsynyt päiväsaikana. Ilmeisesti hän sittenkin saa tarpeeksi unta.

23.30

Lopetan kirjoittamisen täksi päiväksi. Joskus olen jo väsynyt, mutta joskus se oikein harmittaa. Luovuuteni on nyt huipussaan, mutta mun on pakko mennä nukkumaan, koska muuten en herää aamulla. En edes autopilotilla.

Käyn pikasuihkussa. En tosin saa unta heti. 

Olen niitä outoja tyyppejä, joihin universumin lait eivät tepsi. Jos haluan saada itseni uniseksi, ratkon ristikoita, sudokuja tai väritän kuvia puhelimessa. Ilman mitään sinivalosuodatinta tietysti.

Unettomuuteeni auttaa kahvi. Mitä vahvempi, sitä nopeammin nukahdan. Kunnolliseen kuppiin espressoa voin nukahtaa suoraan pöydän ääreen. 

0.20

Filmini on poikki. Se on viimeinen kellonaika, jonka muistan siitä (tai oikeasti seuraavasta) päivästä.

Aamuvirkku Vs Aamutorkku.

Kärpäset on tapettu, jos niitä on ollut katossa. Onneksi ötököitä on kaupungeissa tosi harvoin, ja sisäänpääsyn estää verkot kaikissa ikkunoissa ja ovissa. Kesäaikaan olohuoneessa puoli seinää on auki ympäri vuorokauden. Sitä odotellessa.