Uuden alun edessä.
Tämä on se hetki, jolloin käsi pysähtyy hetkeksi päivämäärää kirjoittaessa: 1.1.2022… ei ku 2023.
Uusi vuosi on aina lupaus uudesta alusta, vaikka se usko elää vain meidän päämme sisällä.
Uusi alku, luonnollisesti…
Oikeasti, jos seuraa luonnon kiertoa, uudenvuoden pitää olla eri aikana eri maissa, niin kuin se oli joskus muinaisina aikoina. Uutta Vuotta on juhlittu syyskuun ensimmäisenä, talvipäivänseisauksen ja kevätpäiväntasauksen aikaan ja myös vaihtelevasti kuun mukaan, kuten kiinalaiset nykyäänkin.
Roomalaisten kalenteri oli helppo säätää tammikuulle, koska silloin eteläinen luonto aloittaa uuden kierroksen. Syksyn sato on korjattu, ja uudet kylvökset ovat maassa. Marras-joulukuun sadekauden jälkeen luonto puhkeaa kukkaan.
Täällä Maltalla odotan innolla mantelipuiden kukinta-aikaa. Olen jo nähnyt muutaman kukkasen jossain seinustan vieressä suojaisissa aurinkoisissa paikoissa. Mantelipuut seuraavat ilmeisesti auringonvalon määrää eivätkä lämpötiloja, koska lämpöä täällä on aina tarpeeksi.
Uusi vuosi keskellä jääkautta, johon se Suomessa nyt sijoittuu, on enemmän psykologinen kikka kuin luonnon voimaa.
Säästökuuri
Maltalla ei tänä vuonna nähty kovin vaikuttavaa ilotulitusta. Rahat ovat kuulemma loppuneet kunnilta eikä valtiolla ollut sellaista määrärahaa. Vallettassa ja Slieman suunnassa näkyi noin 10 minuutin vaatimatonta räiskintää, jota me seurasimme turvallisesti omalta parvekkeelta. Oli toki aikomus lähteä jonnekin kaupungille, mutta se kuihtui nopeasti: olimme lentäneet aattona takaisin Maltalle Tallinnasta.
Aamutuimaan, pimeässä, Viron maaseudulla herääminen veti sen verran veteläksi, että itse olin ainakin puoli yhdeltä jo sängyssä. Sellainen muistikuva on, että kaikki muutkin.
Niin ihmeellistä kuin se onkin, pikkukaupat olivat auki aattonakin puolisen päivää, joten meidän pelko nälkäkuolemasta uuden vuoden tienoilla ei käynyt toteen. Eikä mennyt edes einesten puoleen: saimme tehtyä pihvejä ja perunamuusia sekä simppeliä salaattia.
Seuraavaa siirtoa odotellessa
Vuosi alkoi odottavissa tunnelmissa, koska emme tiedä vielä mitään tulevasta. Kaikki tiet ovat meille auki.
Tämä viikko on vielä koululomaa eikä sen aikana tapahtunut mitään erikoista. Oli aikaa vetää henkeä, jäsentä ajatuksia menneestä vuodesta ja miettiä seuraavaa siirtoa.
Sunnuntaina on uusi shakkiturnaus muuten.
Viikon aikana olen enimmäkseen siivonnut omaa digitaalista kirjoituspöytää uutta inspiraatiota varten.
Olen pohtinut kulttuurista perintöä, mitä saamme syntymälahjaksi vanhemmilta, kulttuurishokkia ja sen aiheuttajia, bloggaamisen tarkoitusta ja päämääriä sekä miettinyt, miksi juuri Malta valikoitui asuinpaikaksemme.
Muuttolinnut-ryhmässä käymme juuri mielenkiintoista keskustelua bloggaamisesta, diginomadeista ja tienaamisesta.
Ollaan nyt sellaisen historiallisen käännekohdan edessä, jolloin konsepti työympäristöstä muuttuu radikaalisti. Uusin teknologia mahdollistaa sen, mitä laki rajoittaa edelleen kovalla kädellä, josta syntyy yhteiskuntaan jännityksiä. Uskon, että vielä oman elämäni aikana saadaan nähdä, mihin tämä tie vie.
Maista ja kulttuureista
Eroja kulttuureissa, tavoissa ja käyttäytymisessä ei voi välttää. Kulttuurishokkia ei voi ohittaa. Ihminen on kyllä sitä, mitä hän syö ja hengittää, mutta on myös sitä, mitä hän ajattelee ja sanoo ääneen. Identiteetti kehittyy vahvassa sidoksessa kulttuuriseen taustaan ja ympäristöön, emmekä ole oman egon määräämisessä niin vapaita kuin kuvitellaan.
Sen takia ulkomaille muuttaessa iskee kulttuurishokki. On muuten olemassa hauska ilmiö nimeltä paluumuuttajan kulttuurishokki. Nimittäin vuosia ulkomailla viettänyt henkilö muuttuu itse niin paljon, että aiempi ympäristö ja lapsuuden maisemat eivät näytä enää samanlaiselta. Muistikuva ikään kuin pettää. Tässä kohdassa huomaa, että meidän maailmankuva on vahvasti subjektiivinen.
Onko edes olemassa mitään absoluuttista totuutta. Jokainen näkee maailmaa vähän eri tavalla, ja siitä johtuvat kaikki pienemmät ja suuremmatkin konfliktit.
Traagista se on silloin, kun ihmisillä on valtaa vetää omaan konfliktiinsa muita ihmisiä. Tahallaan tai vahingossa.
Uuden alun edessä.
Referenssit:
Uusi vuosi vaihtuu hyvin ilman ilotulitustakin! Tosin meilläpäin oli jostain syystä kaksinkappalein tykitystä. Nukkumista yritin jo puoliltaöin. Suuria kulttuurisokkeja en ole päässyt kokemaan, sen verran lyhyitä aikoja ulkomailla viettänyt lopun viimeksi. Mutta olen huomannut että vuosia ulkomailla viettäneet ystävät ovat aluksi into piukeina takaisin Suomessa, ja nopeimmat häipyvät vuoden sisään pois.
Suomi on aika rankkaa paluumuuttajille. Paljon on erilaisia säännöksiä ja pakotteita, jotka karisee pois aika nopeasti rapakon takaa. Takaisin muottiin on vaikea ahtautua, kun kerran on päässyt sieltä pois.
Täytyy sanoa, että kulttuurishokkeja tuli mulle vastaan valtavasti tuolla Losissa kun oltiin. Monta kertaa joutu toteamaan, että tää homma on oikeasti paremmin Suomessa.
Täällä katseltiin myös uuden vuoden ilotulituksia turvallisesti oman kodin ikkunoiden takaa. Monet kaupungit viisaasti säästävät ja jättävät ilotulitukset välistä, mutta ainakaan kotitalouksilla ei täällä päin näyttänyt ilotulitteiden vaikuttavasta määrästä päätellen olevan säästökuurit meneillään.
Suomessakaan ei enää joka kaupungissa ole ilotulitusta. Muun muassa kotikaupunkini lahjoitti rahat hyväntekeväisyyteen.
Se on pelkää hyvää, koska ilotulituksilla on yksi negatiivinen puoli (rahan taivaan tuuleen lähettämisen lisäksi): eläimet, sekä lemmikit että villieläimet, kärsivat niistä, koska heillä on huomattavasti tarkempi kuulo, kuin ihmisillä. Hyväntekeväisyyttä tällä hetkellä tarvitaan ja paljon: sota, energiakriisi, koronapandemiasta selviytyminen…
Totta, en jäänyt kaipaamaan ilotulitusta vaikka olen sitä katsellessa saanut hyviä muistoja. Mutta nyt ovat muut asiat paljon tärkeämpiä kuin roskan ja melusaasteen levittäminen ympäriinsä.