Työn touhussa – Viikon kuulumisia.
Viime viikkoon on mahtunut paljon uusia kokemuksia, uusia ihmisiä sekä uuden maan bongaus. Olimme kollegan kanssa Bishkekissa työmatkalla.
Kirgisia, oikealta nimeltään Kyrgyzstan, oli sekä minulle että kollegalleni uusi maa, joten jännitystä on ollut ilmassa.
Olen ilman muuta lukenut uutiset aseellisista konflikteista Kirgisian ja Tadzhikistanin välillä. Tänne nämä uutiset olivat kiirineet juuri sen jälkeen, kun olimme ostaneet lentoliput. Päätimme kuitenkin lähteä, koska itse Bishkek oli tietääksemme rauhallinen.
Matkalla Tashkentin lentokentälle ihailimme lumen peitossa olevia vuoria. Lumi on sen verran erikoinen ilmestys Uzbekistanin laaksoissa, että ihmiset lähtevät vuorille laskemaan mäkeä ja leikkimään lumisotaa. Uzbekistanissa on tarjolla myös maailman luokkaa oleva laskettelukeskus Amirsoy, jossa pääsee nauttimaan lumesta, vuorista ja laskettelurinteistä täysillä. Kuitenkin harva tavallinen kansalainen on käynyt siellä: uzbekit ylipäänsä matkustavat varsin vähän edes kotimaassa.
Sitten kun monimutkaiseen ja moninkertaiseen turvatarkastukseen ja lippujen leimaukseen tottuu, se sujuu jo rutiinilla. Olimme lentokentällä hyvissä ajoin, joten pääsimme nauttimaan rauhassa kevyttä lounasta. Seikkailu sai alkaa.
Bishkekissa passintarkastus kesti vain hetken: suurin osa ihmisistä ei tarvitse sinne viisumia. Myös suomalaisille viisumivapaus on myönnetty 60 päiväksi.
/Lentokoneesta näkyy upea Tienšan-vuoristo/
Bishkek oli pieni, mutta hyvin kiinnostava kaupunki, joten teen siitä vielä erikseen kuvapostauksen.
Meitä vastassa oli kaksi kollegaa Kirgisian Kansainvälisestä Yliopistosta. He nappasivat meidät saapuvien ihmisten joukosta niin sujuvasti, että epäilen sen olevan Nazokatin (meidän Kansainvälisen Osaston asiantuntijan) syytä. Hän oli ilmiselvästi lähettänyt meidän kuvat Kirgisiaan etukäteen. Vai olikohan se mun blondin olemuksen takia?
Kirgisit ovat hieman enemmän aasialaisen näköisiä kuin uzbekit. Kovin suurta eroa kielessä ja kulttuurissa ei ole, mutta tarkkanäköinen turisti sen silti huomaa. Vieraanvaraisuus on edelleen sitä samaa Keski-Aasian luokkaa, josta legendat kulkevat ympäri maailmaa. Meidät ilmiselvästi yritettiin syöttää hengiltä, ja kaikki, mihin emme pystyneet, oli pakattu meille mukaan hotellille. Jaoimme ruoat myös hotellin työntekijöiden kanssa, koska niitä oli aivan liikaa.
Kaikki ihmiset puhuvat miltei virheetöntä venäjää, joka on edelleen post-Neuvostoliiton alueen lingua franca. Englanti, venäjä ja turkin kieli ovat Kirgisiassa levinneempiä kuin Uzbekistanissa, mutta kirgisiaa kuuluu myös varsin paljon. Meidän kirgisialaiset kollegat puhuivat keskenään kirgisiaa, turkkilaisten kanssa he puhuivat turkkia. Itse hädin tuskin pystyin erottamaan näitä kieliä toisistaan.
Jos jokin erityinen asia herätti ihmetystä, niin se on sellainen ympärivuorokautinen huolenpito. Meitä ajettiin ympäri kaupunkia kahden ihmisen voimin. Nuorempi kollega kävi meidän kanssa shoppailemassa ja kuvausreissuilla kaupungilla. Meidät noudettiin hotellin aulasta aamulla ja palautettiin sinne illalla.
Kaupunki oli suhteellisen tyhjä näin talvella, vaikka tavaratalot olivat täynnä shoppailijoita. Bishkekissa on sekä vanhanaikaisia että upouusia ostareita jokaiseen makuun. Kirgisiassa on myös varsin pätevä oma tuotanto, sekä vaatteita että kenkiä. Olemme ostaneet molempia, katsotaan sitten, millaisia ne ovat käytössä. Näin ensisilmäyksellä paikallinen tavara on varsin laadukasta.
Jos sieltä aikoo ostaa tuliaisia, niin ehdottomasti paikallisten käsityöläisten valmistamia. Mielikuvitusta heillä riittää: ostimme tuliaisiksi nahalla vuoratun shakkipelin, nahasta tehtyjä tauluja, puisia kyniä ja muistivihkoja. Monet tavarat ovat taidokkaasti tehtyjä käyttöesineitä: pieniä nahkaisia laukkuja, kivisiä kynttilänjalkoja, veitsiä, jalkineita, hattuja, kelloja. Ainakin sieltä kojusta, missä shoppailimme tuliaisia, muovikrääsää ei näkynyt lainkaan eivätkä hinnat olleet pakkasta purevampia.
Pari mokaa on meille silti käynyt. Meidän piti käydä Uzbekistanin puolella avaamassa roaming puhelimiin, mutta emme tienneet, ettei roaming kuulu tavalliseen SIM-pakettiin. Joten meillä ei ollut nettiä eikä puhelinyhteyttä päivisin. Hotellissa oli toki Wi-Fi.
Kirgisiassa ei myöskään pysty jakamaan nettiyhteyttä hotspotin kautta: se on erikseen tilattavissa oleva palvelu, jota kenelläkään ei sillä hetkellä ollut.
Olimme valinneet hienon hotellin, johon kuului myös pieni spa-osasto uima-altaineen. Olimme pokkana lähteneet sinne, kävimme saunassa ja hamamissa, vain huomataksemme, että uima-allas on yhtä kylmä kuin mikä tahansa suomalainen avanto. Mitään lämmitystä siihen ei ollut tarjolla, ja hanasta tulee talvisin sellainen +4-5 C asteinen vesi. Uima-allas oli kai hieman lämpimämpi, jotain 10-15 asteen tienoilla. Joka tapauksessa uimiset jäivät väliin.
Työn touhussa – Viikon kuulumisia.
Referenssit:
Upeita kuvia! Voisit seuraavaksi reissata tänne Espanjan suunnille, tosin täälläkään et ainakaan vielä pääsisi nauttimaan lämpimistä uima-altaista:)
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Hienot kuvat autosta ja lentokoneesta otettuna!