Hyvää alkanutta vuotta! – Lupausten aika

Lupausten aika.

Lupauksista ja suunnitelmista

Uuden vuoden aatto ja sen ensimmäiset päivät ovat perinteisesti lupausten aikaa, vaikka suurin osa näistä lupauksista ovat yhtä tyhjän kanssa. Sen takia itse en enää tee lupauksia, koska tiedän liiankin hyvin, että niistä vain murto-osa toteutuu. Sen sijaan teen vuosisuunnitelmia, myös vuosikymmenien suunnitelmia. Saa toki nauraa tähän kohtaan, mutta suurin osa näistä suunnitelmista on toteutunut. 

En aio paljastaa, mitä olen suunnitellut joskus, enkä nyt, koska siinä menee oma yksityisyyden rajani. Paljastan vain hieman omasta taktiikasta, joka auttaa minua omien lupausten ja suunnitelmien toteuttamisessa.

1. Kirjoitan kaikki ylös 

Mustaa valkoisella asia konkretisoituu. Olen myös jakanut suurempia päämääriä pienempiin askeliin, koska tiedän ihan hyvin, ettei tietty asia voi järjestyä kertaheitolla.

2. En valehtele itselleni

Jos tiedän, ettei päämäärä ole itselleni tärkeä tai en tunne sisäistä tarvetta siihen, niin en kirjoita kyseistä asiaa ylös. Itseään on turha huijata.

3. Tunnen rajoitteeni

On olemassa omat rajansa, joiden ylitse pääseminen on mahdotonta. Esimerkiksi tämän päivän teknologian kehitys ei ole riittävä siihen. Myös fysiikan lait rajoittavat meidän unelmointia aika rankasti. Muuten olisin halunnut lentää kuin lintu. 

4. Muutos tapahtuu vain tekemällä

Mitään ei tule tapahtumaan ellei työstä muutosta itse. Jokainen muutos tarvitsee energiaa käynnistymiseen. Sekin on fysiikan laki. Joten tiedostan senkin, että tyhjien lupausten sijaan joudun tekemään töitä sen eteen, että toivomani asia toteutuisi. 

5. Jos suunnitelma ei toimi, muuta suunnitelmaa, ei päämäärää

Yleensä tämä pitää paikkansa. Suunnitelmallisuus on hyvä asia, mutta siihen tarvitaan vielä taito mukauttaa se muuttuviin olosuhteisiin.

Kaikki tiet eivät vie Roomaan, vaan matkalla voi eksyä useitakin kertoja. Yleensä olen pitänyt omista päämääristä kiinni, mutta oli tapauksia, jolloin jouduin luopumaan niistä. Joskus ei tarvitsekaan hakata päätä seinään siinä uskossa, että siellä on ovi. Ovi voi olla jossain ihan muualla.

Toteutuksista

Kuvitusta vaan

Jos palataan nykyhetkeen, niin omalla kohdallani pitää vähän varoa, mitä toivoa. Omilla toivomuksilla on tapana toteutua hieman yläkantiin.

Silloin kun olen istunut tyhjän panttina odottamassa pandemian loppua, toivoin jotain toimintaa elämääni. Nyt siinä sattuu ja tapahtuu päivittäin.

Ennen joulua toivoin laihtuvani muutaman kilon, koska vaatteet eivät enää mahtuneet päälle. Joten uuden vuoden päivät olen viettänyt maaten migreenikohtauksen kourissa enkä vieläkään pysy pystyssä kunnolla puhumattakaan syömisestä. Mutta kyllä siitä laihtuu. 

Vielä puoli vuotta takaperin mietin, mitä lisätöitä hankkisin. Nyt työtä on niin paljon, että mun pitää kohta kloonata itseni, että kerkeän tehdä kaiken.  

Yhteensattumista

N+N

Olen joskus maininnut, että elämäni on täynnä yhteensattumia. Uusimpiin tapauksiin kuuluvat sveitsiläinen ekonomisti, tohtorin arvoa kantava nainen, joka kävi yliopistollamme vierailulla. Kävi ilmi, että olemme opiskelleet hänen kanssaan samassa ukrainalaisessa kaupungissa. Eri oppilaitoksissa tosin.

Sekä kaverini Nadia, joka on syntynyt samana vuonna kuin minä, on naimisissa australialaisen miehen kanssa, joten hänkin on erossa miehestään ja pojastaan, jotka jäivät Australiaan. Nainen tuli Uzbekistaniin muutama kuukausi ennen pandemiaa, kun hänen pikkuveljensä joutui saattohoitoon. Australian rajut matkustuskiellot ovat kyllä maailmankuuluja. Joten siitä alkoi kaukosuhde: Nadia ja hänen tyttärensä Uzbekistanissa ja toisella puolella ruutua hänen miehensä ja 14-vuotias poika. 

Muuten hänen sohvallaan maaten vietetty uuden vuoden vaihde sujui mallikkaasti. Pääsin nimittäin väittelemään Business English -opetussuunnitelmien vahvoista ja heikoista puolista.  

Lupausten aika.

Referenssit:

• Sattumien sunnuntai – Via Per Aspera Ad Astra – Arki ja Ajatuksia 
• Life in English: Auscatraz avautumassa?

Lupausten aika.