E-kirjan kirjoittamisen ilot ja surut

E-kirjan kirjoittaminen on yhtä tuskallinen ja aikaa vievää prosessi, kuin minkä tahansa tavallisen kirjankin.

Vaikka harva sitä uskoo, kirjoittaminen on aika tekninen laji, jota pitää harjoitella pitkään ja hartaasti, että lopputuloksesta tulee hyvä. Sen takia monet, hyvin tunnetut ja rakastetut kirjailijat ovat saaneet ansaitsemansa huomion vasta aikamoisen ponnistelun jälkeen. Siinä asiassa pitää olla jonkin sortin lahjakkuus, mutta ilman harjoittelua se ei silti luonnista. Näytä yksikin Olympiavoittaja, joka on saanut mitalinsa ihan vaan kadulta tultuaan. Usain Bolt, muuten, juoksi kouluun joka päivä jotain 10 km.

Eli, lahjakkuuksia löytyy. Myös palava halu esitellä omia lahjojaan maailmalle.

1. OPAS, KNOW-HOW, TEE SE ITSE, ELÄMÄKERTA-, TIETO- JA SANAKIRJAT

e kirjan kirjoittamisen ilot ja surut - mereen — E-kirjan kirjoittamisen ilot ja surut – huuhdellaan vaan mereen 🙂

Tämän tapaiset teokset hyödyntävät e-formaattia kaikkein eniten. Kirjaan voi helposti sisällyttää linkkejä, kuvia ja hakemistoja. Kieliasun pitää silti olla asiantunteva ja siisti. Kukaan ei jaksa lukea kirjaa, jonka avulla saa harjoitella enimmäkseen haukotuslihaksia. Jos opas tai käsikirja on hyvä, se myy (vaikka promota sitä silti joutuu hiki otsassa)
Kaunokirjallisuus aikuisille.

Tähän lasken kaikki fiktiiviset teokset, kuten proosat, runot ja kaikki siltä väliltä.

e-kirjan kirjoittamisen ilot ja surut -mereen

2. KAUNOKIRJALLISUUS AIKUISILLE.

nainen ja kirjat, Kaunokirjallisuus aikuisille. E-kirjan kirjoittamisen ilot ja surut — Kaunokirjallisuus aikuisille

Tässä on kaikkien aikojen kompastuskivi. Miten tekstistä saa niin kaunista ja mielenkiintoista luettavaa, että joku viitsii maksaakin. Vastaus on edelleen: harjoittele. On tietysti kivaa, jos lähistöllä on Kansalaisopisto, jossa järjestetään kirjoituskursseja. Mutta jos ei ole? Palautteen saaminen on sitten varsin vaikeata. Itse kirjoittaessa huomasin, että ihmiset eivät nykyään lue ihan samaan malliin, mitä vielä 30-40 vuotta takaperin. Vaikka kirjojen hinnat laskivat, netistä saa tilattua mitä vaan, mutta porukka kieltäytyy lukemasta jopa ilmaiseksi. Miksi?

Omasta mielestäni syy on juuri siinä, mitä nykyaikainen elämä meiltä vaatii: olla 24/7 valmiustilassa. Muistaako vielä joku, miltä tuntui uppoutua hyvään kirjaan tuntikausiksi? Ja hyvä kirja suorastaan vaatii uppoutumista. Viimeksi olen lukenut suomeksi pari Leena Lehtolaisen kirjaa. Teksti ja tarina olivat sen verran koukuttavia, että en päästänyt kirjaa käsistäni kunnes takakansi oli käännetty. Siitä on vuosia, että pystyin lupaamaan itselleni sellaisen nautinnon. Sen jälkeen jouduin lukemaan pätkissä, ja se oli tuskaa. Jopa Tatua ja Patua jouduin lukemaan aina kirjaan loppuun asti, muuten poika ei suostunut nukahtamaan. Sadannella ja ensimmäisellä kerralla nukahtamismerkit ilmaantuivat jo 5.-6.:lla luvulla. Se oli voittoa, kun tunsin ne kaikki ulkoa kymmenen lukukerran jälkeen.

Tähän mennessä olen kirjoittanut pöytälaatikkoon noin 30 vuotta. Kolmella eri kielellä. Saa arvata, ettei mikään niistä ole varsinainen äidinkieleni. Harjoitus tekee mestarin, eikö niin? Sitä harjoitellessa…

Hyvän – kiinnostavan ja helposti luettavan – tekstin luominen on työläs prosessi, mutta sen ei tarvitse olla tuskallista. Kai olette kuulleet flow-tilasta, suomeksi sanottuna inspiraatiosta (no, ei taaskaan ihan suomea)? Silloinkin teksti tulee vielä raakileena, jota pitää hioa kuntoon. Sitten on olemassa kaikki muut möröt: writer’s block, inspis kateissa, sohva kutsuu… Yksi ja toinen suosittelee lähtemään lenkille. Kannatan! Pari tuntia kaatosateessa, tuulessa ja pimeässä, lämpötilan ollessa lähellä nollaa, palauttaa kenen vaan kadonneen inspiksen. Voi mennä myös pihalle ja pulahtaa kymmen-asteiseen uima-altaaseen, jos sellaisen sattuu omistamaan. Avannon sahaaminen järven rantaan on vielä radikaalimpi ratkaisu, verenkierto elpyy myös aivoissa ihan hetkessä tai sitten jäätyy lopullisesti.

Muutaman vuoden hartaan harjoittelun jälkeen tekstistä tulee sulavaa ja kaunista. Ainakin omasta mielestä. Miten sitä tietäisi, onko teksti painokelpoista? Voi tietysti lähteä pommittamaan kirjapainoja, mutta voi mennä oikopolkua pitkin ja julkaista oman e-kirjan (tai paperikirjan, kuka mitenkin haluaa edetä). E-kirja on tietysti halvempi vaihtoehto. Tosin, se on aika tekninen laji, oikotiellä voi karahtaa pohjaan monilla erilaisilla vedenalaisilla kivillä:

failin muoto ja konvertointi;
oma sivu kirjalle verkkoon
kansikuva;
ISBN numero;
myynti;
markkinointi.

Jokainen näistä muuttujista on vailla omaa sata-sivuista opaskirjaa. Polkuja tämän metsän läpi on useita, suorempia sekä mutkikkaampia. Mitä suorempi polku, sitä korkeammat kustannukset. Niin, e-kirjan luominen ei ole ihan niin ilmaista, mitä voi luulla. Ensinnäkin, kirjoittaminen on aikaa vievä puuhaa (se on orgaaninen kustannus, sen voi jättää pois laskuista, jos kirjoittajalla on runsaasti vapaata aikaa, mikä on käytetty kirjoittamiseen). Toiseksi, silloin kun teksti on valmis, se olisi hyvä saada oikoluettua. Ammattimainen oikolukija maksaa maltaita, eli pitää olla kaveri omasta takaa, joka suostuu sukeltamaan romaaniisi muutamaksi päiväksi. Entäs jos sellaista ei ole tarjolla? (Katso alemmas, siinä on se ratkaisu!)

Kansikuva – tee itse, jos pystyt. Jos ei pysty, apu löytyy vaikka tästä. Se on kaikista pienin harmi. ISBN – oma tarina. Sekin on pieni harmi ja siitä pääsee eroon helposti ja halvalla. Mutta sitten tulee vastaan konvertointi. Sen pystyy tekemään itsekin. Opiskeluun menee kuitenkin aikaa ja hermoja. Jos et jaksa vaivata päätäsi, me voimme tehdä sen puolestasi: Lite Lion Europe.

Tätä kirjoittaessani päätin perustaa sellaisen ryhmän Facebookiin, jossa saa palautetta omista kirjoituksista. Ihan tältä istumalta lähden perustamaan…

Tehty!

Rakentavaa ja Rehellistä Palautetta – ryhmä on perustettu. Käykää tutustumassa.

Mutta kaikiein pahimmat möröt – myynti ja markkinointi – ne odottavat vielä edessä. Kaunokirjallisuus on vaikea laji, sinulla pitää olla runsaasti taustajoukkoja, että e-kirjasta tulee menestys. Kylmiltään joudut käymään kaikki seitsemän taivasta alemmat kerrokset, ennen kuin mitään tapahtuu. Netissä on runsaasti tietoa ja infoa tästä asiasta. Mutta ihan kaikkea ei kannata kokeilla soluttaa itsensä päälle. Markkinointikeinot ja -kikat eroavat alueittain, myös kulttuurierot kannattaa ottaa huomioon. Se, miten asiat etenevät jossain vaikka USA:ssa, ei välttämättä päde Suomeen. Meinaan oikein kirjoittaa e-kirjan siitä, miten sain ensimmäisen e-kirjani kakistettua ulos. Siitä tulee romaani…

3. KAUNOKIRJALLISUUS LAPSILLE

Kaunokirjallisuus lapsille - pulloposti HC — Kaunokirjallisuus lapsille

Jos pystyt parempaan kuin Tatun ja Patun luojat Aino Havukainen ja Sami Toivonen tai Peppi Pitkätossun äiti Astrid Lindgren, niin siitä vaan. Tähän voi mainita vielä muita viime vuosisadan sankareita: Pikku Prinssi sekä Masha ja Karhu. Eli, kilpailua ei juurikaan ole. Tsemppiä!