Albania 2026: Matkakohde täynnä yllätyksiä - In Via

Albania 2026.

Miksi Albania?

Löysimme itsemme Albaniasta, kun huomasin, että meillä on 9 päivää pääsiäislomaa koulusta. Ei se, ettei se olisi ollut tiedossa jo vuoden alussa, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Maasta on ollut paljon myönteistä palautetta monipuolisena matkakohteena, joten päätimme kokeilla uutta maata. Yllätyksiä on tullut matkalla paljon, mutta enimmäkseen positiivisia.

Albania teki vaikutuksen ja kerrottavaa on niin paljon, etten edes tiedä mistä aloittaa.

Koska reissu Albaniaan oli varsin ex-tempore muutaman päivän varoitusajalla, myönnän, ettemme valmistautuneet siihen juuri lainkaan, joten tuli sählättyä pikkujutuissa siellä-täällä. Itse en ole ollut EU:n ulkopuolella vuosiin, joten Albania oli omalla tavallaan mukavuusalueeni ulkopuolella.

Historiaa ja kulttuuria

Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia heimoja, ja myöhemmin se kuului sekä Rooman valtakuntaan että Bysanttiin.

Keskiajan Osmanien valtakunnan hallintakauden jälkeen, joka kesti lähes viisi vuosisataa, Albania julistautui itsenäiseksi vuonna 1912. Mutta maa jäi poliittisesti epävakaaksi ja toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli kommunistinen valtio Enver Hoxhan johdolla. Hoxhan aikana Albania oli yksi Euroopan eristyneimmistä maista. Kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen vuonna 1991, Albania siirtyi markkinatalouteen ja demokraattiseen järjestelmään. 2000-luvulla maa on pyrkinyt lähentymään Eurooppaa ja liittyi Natoon vuonna 2009.

Albanian väkiluku on nykyisin noin 2.7 miljoonaa. Suurin on pääkaupunki Tirana, jonka metropolialueella asuu noin 900 000–1 000 000 ihmistä. Virallinen kieli on albania (omalla nimellä shqip), joka muodostaa oman kieliryhmänsä indoeurooppalaisessa kielikunnassa.

Kulttuuri on sekoitus Balkanin, Välimeren ja Osmanien valtakunnan vaikutteita. Tilastot vaihtelevat jonkin verran kun kyse on erilaisista kielellisistä ja etnisistä ryhmistä sekä uskontojen jakautumasta. Katolisia, ortodoksia ja muslimeja maassa taitaa olla tasaisesti. Katukuvasta ei pysty päättelemään mitään uskonnollisesta suuntautumisesta, koska ulkonäöllisesti väki on kuin missä vain muualla Euroopassa, jossa muuttoliikettä ei ole vielä tapahtunut.. Oikeastaan katukuva näyttää enemmän suomalaiselta kuin esim. Helsingissä. Kulttuurinen ja uskonnollinen rinnakkaiselo on ollut pitkään rauhallista.

Nimi Albania on muuten ulkopuolinen nimitys. Se juontuu antiikin lähteistä, joissa mainittiin illyrialainen heimo Albanoi. Roomalaiset ja myöhemmin eurooppalaiset kielet ottivat tämän nimen käyttöön, ja siitä tuli kansainvälinen nimi maalle.

Siksi on kaksi rinnakkaista nimistöä: ulkoinen nimi on Albania ja oma nimi on Shqipëria, jota tulkitaan usein “kotkien maaksi”. Kotka on myös Albanian kansallislintu.

Taloudellisesti Albania lukeutuu edelleen Euroopan köyhimpiin maihin, mutta se jätti sellaisen vaikutuksen, että siellä olisi nyt käymässä samanlainen räjähdysmäinen kasvu kuin 2000-luvun Virossa. Tavallaan näin se onkin: jotain jämiä edellisestä kaudesta on vielä nähtävissä, mutta niistä yritetään pyristellä irti kaikin tavoin.

Viime vuosina erityisesti matkailu Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla on kasvanut voimakkaasti.

Mikä oikeasti yllätti?

Rahan käyttö

Käteistä tarvitaan lähinnä sellaisissa paikoissa, joissa sitä osaakin odottaa, mutta se, että euro on yhtä laillinen valuutta joka torin kulmassa, oli yllätys. Eli paikallista rahaa, lekiä, ei periaatteessa olisi tarvinnut olla mukana juuri milloinkaan paitsi ehkäpä paikallisbussissa. Tosin epäilen, että ei sielläkään EU:n rahayksikköä olisi vieroksuttu lainkaan. Muuten kaikkialla, kaupoissa ja ravintoloissa voi maksaa euroilla. Takaisin voi myös saada jompaa kumpaa tai kumpaakin sekaisin.

Kuitenkin kortilla pärjää varsin hyvin ja lopulta yritimme päästä väkisin eroon lekistä, jota jäi lompakon pohjalle.

Kehityksen suunta ja nopeus

Maa vaikuttaa paljon rikkaammalta, kuin mitä siitä voisi kuvitella. On tietty vaikeaa arvioida kokonaisuutta yhden-kahden kaupungin ja lyhyen vierailun perusteella, mutta jos johtopäätöksiä tekisi autokannan, rakennuskannan ja kauppojen määrään nähden, niin on vaikeaa uskoa, että maan BKT on alle USD 10.000 per capita. Eli, reaali-BKT:n kasvunopeus on ollut tasaiset 3-5% vuodessa. Se on huima luku muuhun Eurooppaan verrattuna.

Pääseminen maahan

Meille asia kävi helposti, koska Tiranaan pääsee suoraan Vilnasta Wizz Airilla. Suomesta Albaniaan pääsisi helpoiten näin:

1. Suora lento (kesäkaudella)

Lentoyhtiö: Finnair/British Airways ja Norwegian
Reitti: Helsinki → Tirana
Lentoaika: noin 3h 30min
Hintava

2. Yhdellä vaihdolla (yleisin vaihtoehto)

Tiranaan pääsee yleisimmin ja edullisimmin yhdellä vaihdolla monen Euroopan lentokentän kautta. Yksi hyvä vaihtoehto välilaskulle on Vilna:

Turku → Vilna → Tirana
Lentoyhtiö: Wizz Air
Lentoaika: noin 1h 25 min + 2h 20min + vaihto
Reittilennot, Vilnassa on helppoa vaihtaa

Kokonaisuus

Lennot yhteensä: noin 3h 45min
Vaihto Vilnassa: yleensä 1–2 h
Melko hyvä ja varsin edullinen reitti Suomesta Tiranaan → realistinen kokonaismatka-aika noin 5 tuntia.

Toki, Albaniaan voi lentää monen muunkin Euroopan lentokentän kautta.

Saapuminen kentältä kaupunkiin

Tiranan lentokentältä keskustaan:

bussi (Luna Express) noin 30 min (4€ per nenä)
taksi noin 20–25 min (noin 15-20€)

Liikkuminen

Albaniassa voi myös ajaa, jos päreitä riittää. Liikenne on aika kaoottinen edelleen, vaikka torvi ei soi yhtä hanakasti kuin vaikkapa Maltalla. Yllättäen autoilijat osaavat ottaa jalankulkijoita huomioon. Parkkeerataan sen sijaan sinne, missä auton mentävä reikä löytyy. Tosin, bussikaistalle ei kannata jäädä vilkuttelemaan hätävilkkuja, koska poliisi alkoi sakottaa siitä.

Bussi-taksi kaistoja ja erillisiä pyöräteitä alkaa olla Tiranan keskustassa. Pienimmissä paikoissa, kuten Durrës oli, kaikkien ajoneuvojen on mahduttavaa samalle tielle. Ihmeellisintä oli se, että autoilijat hymyilivät ja antoivat tietä myös matkalaukkunsa kanssa pitkin autotien reunaa kävelevälle mummolle. Siinä kohdassa kun ei ollut erillistä jalkakäytävää.

Liikkua maassa voi toki taksilla tai julkisilla. Julkisia on periaatteessa paljon saatavilla ja ne maksaa 0.40€ per henkilö. Google maps on asiasta hyvin perillä. Kunhan se bussi tulee paikalle. Ja Google on käytössä.

Taksilla myös pääsee, mutta tuntuu vähän siltä, että osa niistä yrittää huijata, missä pystyy. Mittarilla ja ilman mittaria ajetaan miten sattuu. Eli hintaa kannattaa kysellä jo ennen matkaa.

Lentokentillä on edelleen kaikista tiheämmin taksi-taksi-huutelijoita. Lähemmäs kaupunkia se loppuu lähes kokonaan. Takseja majoittuu niille osoitetuilla paikoille, mutta näitä on sitten paljon. Siis TOSI PALJON.

Esimerkiksi lentokentältä Durrësiin pääsee 25-30 eurolla. Saman verran voi joutua maksamaan lentokentältä Tiranan keskustaan, jos liikennettä on paljon. Ja sitä tuntuu aina olevan paljon.

Meillä onnistui käyttämään vaihtelevalla tuurilla molempia, julkista ja yksityistä.

Omasta mielestäni kaikki lyhyemmät matkan kannattaa kävellä.

Data ja navigointi

Tuo oli itselleni ei niin mukava yllätys, että dataa pitää varata noin 1GB per päivä, jos Maps on paljon käytössä. Suomen, Viron ja Liettuan operaattoreiden matkadatapaketit EU:n ulkopuolelle ovat kullankalliita, joten ensi kertaa, kun menemme EU:n ulkopuolelle, pitää heti harkita paikallista SIM-korttia tai e-SIMiä, jos sellainen ominaisuus puhelimesta löytyy.

Muuten Google Maps toimii mainiosti ja hyvin harva merkitty tie päättyy umpikujaan.

Majoitus

Majoituksia on laidasta laitaan erilaisista hotelleista yksityisiin. Kaikki suurimmat hotelliketjut ovat edustettuina maassa. Mm. Hilton, joka ei ollutkaan aivan kaupungin ytimessä niin kuin luulisi.

Erikoista on se, että yksityisten majoituksissa ei voi maksaa millään muulla kuin käteisellä, vaikka niitä löytyy hyvin booking.com:sta (valuutalla ei sitten ole väliä). Kait se liittyy jollain tavalla edelleen maan harmaan talouden yleisyyteen.

Palvelutaso on yleisesti ottaen hyvin korkea majoitustyypistä huolimatta. Yksittäiset majoittajat ovat joustavia sisäänkirjautumisajoissa ja lähtöajoista, joista toki sovitaan erikseen, mutta ei tarvitse maksaa mitään ylimääräistä.

Itse olimme kahdessa eri paikassa: rantakaupungissa Durrësissa ja itse Tiranassa.

Durrësin kämppä oli hieman vaatimattomampi sisustettu, mutta varustettu yli odotusten. Sieltä löytyisi kaikki perheelle tarpeellista kokkaamiseen ja rannalle. Alustoja, rantapyyhekeitä ja -palloja, aurinkovarjoja, kylmälaukkuja ja kylmävaraajia myöten – ja yhden sängyn alla löytyivät myös laskettelusukset. Kyllä, Albaniassa pääsee myös laskettelemaan, jos rantasesonki ei ole vielä alkanut.

Tiranan kämppä oli taas uudempi sisustukseltaan, mutta tosi askeettinen mikä varustukseen tulee.

Tosin, Albaniassa ei tarvitse koskaan kokata, jos lomalla ei jaksa. Erilaisia ruokapaikkoja on joka kolkassa ja joka makuun.

Ruoka

Sanoisin, että albanialainen keittiö on hyvin helppo ja varsin mieto, sopii hyvin myös suomalaiseen makuun. Olemme kokeilleet muutaman paikallisen ruoan.

Durrësissa ja muissa rantakaupungeissa pitää syödä kalaa ja se olikin poskettoman hyvää.

Tiranassa pitää syödä lammasta. Se on suosittu, vaikka on selvästi kallein liha menussa. Myös nautaa, possua ja kanaa löytyy kaikkialla.

Ihmiset

Erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Kielitaitoa löytyy yllättävän hyvin. Vaikka englanti ei sujuisi kovin hyvin, yhteisymmärrykseen on aina päästy.

Paluumatkalla lähdimme aikaa tappaaksemme ja vielä tuntemattomia maisemia tutkiaksemme pienelle kävelylle lentokentälle päin. Lopulta löysimme itsemme viiden kilometrin päästä lähtöpaikasta sellaisen tien varrella, josta ei päässyt yli eikä ympäri. Vaikka valtatien toisella puolella oli iso ostoskeskus, tienrakentajilta oli unohtunut yli- tai alikulku monen kilometrin säteellä. Seisoimme tien poskella kai niin onnettoman näköisinä, että paikallinen pysähtyi kysymään tarvitsemmeko apua, vaikka olimme vasta minuutti takaperin päättäneet pysäyttää jonkin taksin lennosta. Kerroimme, että yritämme saada taksia lentokentälle. Paikallinen, ilmeisesti varakas yrittäjä isolla kiinalaisella sähköautolla, tarjosi kyydin, koska halusi tutustua meihin ihan muuten vain uteliaisuudesta. Häneltä kysyimme, miten asiat ovat Albaniassa. Kävi ilmi, että harmaalle taloudelle onkin ilmiselvä peruste: verorahat eivät välttämättä päädy sinne, mihin niiden kuuluisi mennä, vaan isokenkäisten käsiin. Ei ihmiset viitsi maksaa veroja silloin kun korruptoituneet virkamiehet iskevät kätensä verotuloihin.

Ihmismieli aina yrittää verrata uutta paikkaa johonkin tuttuun, mutta tässä tapauksessa myönnän, että mitään suoraa vertailukohtaa ei ole. Albania on omanlaisensa kokonaisuus ja varsin monipuolinen matkakohde, johon varmasti palataan uudelleen.