Parisuhde vs. avioliitto

Parisuhde vs. avioliitto.

En yleensä kirjoita suhteista, en omastani enkä kenenkään toisten. Tänä keväänä olen kuitenkin päättänyt poiketa tavoistani. Syy on poikkeuksellinen: meidän yhteisen taipaleen mittariin on tullut 25 vuotta. Voitimme hopean.

Olen ajan mittaan huomannut, että ajat ovat muuttumassa myös tässä asiassa. Työurien lisäksi myös perheet pirstaloituvat entistä enemmän. Erilaisten parisuhdemallien voittokulku.

Nykyään tuntuu siltä, että parisuhteesta on kuoriutunut parisuhdanne. Että ollaan sillai on-off, in-out hetken mielijohteesta. Mielestäni liitto on vahvempi sana ihmisten väliselle sitoutumiselle, se on lujempaa kuin suhde.

Mikä on avioliitossa parasta?

“Parasta avioliitossa on se, ettei sitä tarvitse pohtia koko ajan, vaan siinä eletään.”

Pitkät suhteet eivät yleensä ole jatkuvia projekteja ja reflektiota. Ne muuttuvat rakenteeksi. Turvaksi. Ekosysteemiksi. Linnoitukseksi.

Usein kaikkein vahvimmat suhteet ovat juuri niitä, joita ei tarvitse jatkuvasti analysoida. Niissä vain ollaan ja eletään.

Mitä 25 vuotta oikeasti tekee kahdelle ihmiselle

Jos nyt antaisin sisältövaroituksen ja lupaisin kertoa totuuksia avioliitosta, mitä odottaisit minun kertovan? Henkilökohtaisia paljastuksia kriiseistä? Latteuksia siitä, että parisuhde on kompromissien ketju ja vankkoja neuvottelutaitoja?

No eipä tule. Elämäni ei tunnu jatkuvalta kompromissilta enkä käytä neuvottelutaitojani parisuhteessa. Ei vaan tarvitse. Enkä usko, että avioliitto, jossa pitää koko ajan neuvotella ja tehdä kompromisseja kantaa kovin pitkälle. Se muistuttaisi minulle YT-neuvotteluja: milloin ja kuka lentää pihalle.

On tapana sanoa, että pitkässä liitossa toista tunnetaan läpikohtaisesti, osataan lukea hyvin. Kaikki kulmat on hiottu pois ja elämä muuttuu ennustettavaksi ja tasaiseksi. Toiset yrittävät ylläpitää romantiikan rippeitä tavalla tai toisella. Tapoja on monia.

Olen itse sitä mieltä, että pitkän liiton salaisuus on juuri tasaisuudessa ja yllätyksettömyydessä. Miksi? Tasaista maastoa on helppoa kävellä pitkään, mutta kuinka kauan jaksat kiivetä ylämäkeä? Senkin lisäksi polulla olisi koko ajan jotain ylimääräistä ylitettävänä: kriisi-lohkareita, draama-lätäköitä ja muuta yllätysten soraa kengissä.

Minulla on myös sellainen aavistus, että kuva onnistuneesta liitosta saattaa olla vääristynyt, sekin paljolti somen myötä. Käsikirjoituksen mukaan tähän kuuluisi himppusen draamaa: romanttisten kiiltokuvien takana olisi erimielisyyksien selvittely ja kriiseistä selviytyminen. Koska draama myy.

Taas, oman kokemukseni mukaan, harvassa pitkäaikaisessa ja onnistuneessa liitossa on niin paljon eripuraa, että mitään draamaa syntyisi. Ikävän tapahtuman sattuessa kohdalle, sitä vastaan liittoudutaan ja taistellaan yhdessä.

Joten mielestäni, onnistuneen liiton salaisuus on siinä, että suurissa linjoissa ollaan samalla aaltopituudella eikä toista varten tarvitse mukautua. Ei synny myrskyjä, elämä on tasaista ja yllätyksetöntä. Ja näin löytyy itselleenkin se sopivin, rakkain elämänmuoto.